Tällä viikolla on tapahtunut kaikenlaista yllättävää, positiivista mutta hermostuttavaa ja sellaistakin josta täällä ei voi kirjoittaa. Ja sellaista josta en uskalla kirjoittaa. Tein eilen yhden tärkeän päätöksen, kirjoitan siitä varmaan joskus myöhemmin, nyt en uskalla.
Heräsin tänään ennen viittä, hermostuksissani. Näin yöllä unta 50-lukulaisista suomalaisista tyttöastronauteista, se saattoi olla painajainen. Ainakin minulle ajatus avaruusmatkailusta aiheuttaa painajaisia (en ole tainnut mainita että minulla on myös ahtaan paikan kammo).
Pelkään että suunnitelmilleni tapahtuu jotain, etteivät ne toteudu, suunnitelmani eivät ikinä toteudu sellaisina kuin kuvittelen. Epävarmuus on ahdistavaa. Kuitenkin minulla menee nyt paremmin kuin alkuvuodesta, ainakin jossain mielessä.
Tekstit
3 kommenttia:
50-lukulaisista suomalaisista tyttöastronauteista
Piirrä ehdottomasti tuosta aiheesta jotakin. Minä ainakin haluan nähdä sen.
Voisin piirtääkin, ellei uni olisi kadonnut täysin mielestäni. Toisaalta voi niitä tyttöastronautteja piirtää ilman unimuistikuvaakin. Täytyy miettiä.
Voisit hakea 50-luvun scifi-estetiikkaa esimerkiksi Isaac Asimovin Säätiö-trilogian amerikkalaisten ensipainosten kansikuvista (tiedän, että niitä on jossain päin nettiä). Harvat asiat ovat niin hauskoja kuin vanhat käsitykset siitä, miltä tulevaisuuden "kuuluu" näyttää.
Lähetä kommentti