Ehkä eilinen oli jonkinlainen käännekohta, tänään minulla on paljon parempi olo. Ja vähän rohkeampi. Ehkä huomenna uskaltaisin soittaa yhteen kuljetusfirmaan. Rahatilanne ei sentään ole aivan katastrofaalinen, sen suhteen luulen selviäväni.

Sain pakotettua itseni iltapäivällä pienelle kävelylle ihmettelemään vähäisiä kevään merkkejä (täytyy tunnustaa että lahjoin itseni jäätelöllä). Melkein hauskimmat piileskelevät tuossa kuvassa.
Muuten tämä vappu oli työn juhlaa, onneksi minulla on edes vähän töitä. Ja onneksi olen vielä aivan työkykyinen.

Olen yrittänyt ajatella vain mukavia asioita, kuten vaikka sitä Helsingin retkeä. En ole saanut päätettyä minkä näyttelyn haluaisin käydä katsomassa (onko kellään hyviä suosituksia?). Elin Danielson-Gambogi kiinnostaisi vähän, mutta sinne pitäisi mennä bussilla (ja se on pelottavaa). Sibebrychoffin taidemuseossakin näyttäisi olevan kiinnostavan oloinen näyttely mutta tiedän että sinne on aika pitkä kävelymatka (jonkun vuoden takaisen kevätretkeni kohteena oli siellä ollut etruskinäyttely, ellei se sitten ollut jossain muualla) ja luulen ettei minulla ole kauheasti energiaa reilun viikon päästäkään. Tennispalatsissa olisi Suomi-valokuvanäyttely, se voisi olla sopiva. Perjantaisin näyttää olevan ilmainen sisäänpääsykin. Ja sinne minun pitäisi jaksaa ja osata kävellä. Tietääkö joku jonkun kohtuuhintaisen ruokapaikan noilla tienoilla tai jossain rautatieaseman lähettyvillä? Sellaisen jonne minäkin uskaltaisin mennä (Kampin keskuksessa näyttää ainakin olevan Cafe Picnic, niitä en pelkää mutta voi olla että haluaisin syödä jossain hauskemmassa paikassa). Mitään kauhean suuria suunnitelmia en tee, kun en varmaan jaksa kauheasti mitään tehdä. Suunnitelmien tekeminen auttaa kuitenkin ahdistukseeni.
Olen suunnitellut sitäkin mitä ihmettä pistän päälleni niin kirjanjulkistajaisiin, siihen ei ole kuin viikko, kauheaa. Minun pitää varmaan jotain sanoakin siellä.