Paluu arkeen tuntuu olevan kauhean vaikeaa minulle. Matkalta paluun jälkeinen päivä menee yleensä hukkaan väsyneenä ja sekavana, tänään olen sentään saanut tehtyä vähän töitäkin.

Matka oli hyvää vaihtelua, vaikkakin vähän rankka. Minun piti olla aika sosiaalinen ja tavata ihan vieraitakin ihmisiä, tunnen itseni ujommaksi kuin moneen vuoteen.

Pahinta oli enoni syntymäpäivillä, suurin osa vieraista oli hänen vaimonsa sukulaisia ja joitain muita tuttuja, enkä päässyt perille kaikkien henkilöllisyydestä tai siitä ketkä olivat samaa perhekuntaa. Oloni oli aika ulkopuolinen, vaikka juttelinkin serkkujeni kanssa (he ovat niin itsevarmoja ja menestyneen oloisia että tunnen itseni aika luuseriksi, onneksi he ovat myös hyvin mukavia). Jotenkin tuntui siltä että enoni vaimon sukulaiset olivat niitä oikeita sukulaisia, vaikkei kukaan niin tarkoittanutkaan, he vain ovat enemmän tekemisissä keskenään kun kai asuvatkin samoilla seuduilla. Sitä korosti yhteiskuva, johon tulivat enoni ja hänen vaimonsa sisarukset, sitten siihen pyydettiin enoni vaimon sisarusten lapsiakin, vaikka paikalla olisi ollut myös minä ja enoni toisen siskon lapsi. Toisaalta kuvaan ei otettu myöskään enoni lapsia, kuvanottajat taisivat vain olla vähän sekaisin. Enkä minä edes pidä yhteiskuvissa olosta, onnistun näyttämään aina jotenkin kummalliselta (nyt on taas aika jolloin näytän kummalliselta kuvissa, siksi kirjan julkaisustakaan ei ole kuvia minusta, olin kaikissa tyhmän tai kauhean lihavan näköinen). Juhlapaikka oli kuitenkin upea, vanha puutalo metsän keskellä, kosken vieressä. Ja oli oikeasti mukava nähdä sukulaisiani ja matkalla Hämeeseen maisemat olivat upeita, samoin kuin vanhat puutalot.

Tapasin Helsingissäkin melkein vieraita ihmisiä, kaksi työnantajaani, jotka olivat hyvin mukavia molemmat. Retki oli muutenkin ihan mukava, tosin olin taas sen verran sekava etten pystynyt nauttimaan täysin ja lähdin pois aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Sain kuitenkin ostettua yhden todella hyvän hömppäkirjan (Loretta Chase: Lord of Scondrels) ja yhden keskinkertaisen (Lisa Kleypas: It Happened One Autumn) ja belgialaista suklaata äidille ja käytyä katsomassa hienoa valokuvanäyttelyä Tennispalatsissa. Enkä eksynyt kertaakaan.

Paljon muutakin tapahtui, Euroviisujen katsomista ja jäätelöllä käyntiä yhden turkulaisen tuttuni (joita ei ole monta) kanssa ja siskoni ja hänen miehensä vierailu äitienpäivänä ja kävelyä metsässä. Mukaan mahtui paljon lepoakin.

Tärkein juttu on tietysti se asunto, joka pyörii koko ajan mielessäni niin että pelkään että sille tapahtuu jotain (kun suunnitelmani eivät ikinä toteudu). Vuokrasopimus on kuitenkin allekirjoitettu joten kaipa asia on kunnossa. Nyt pitäisi vain hoitaa vaikka mitä asioita, jotka ovat minulle aivan uusia kun tähän mennessä olen asunut vain opiskelija-asunnossa jonka vuokraan on kuulunut kaikki sähköstä nettiin (otan vastaan suosituksia siitä mistä laajakaista kannattaa hankkia, edellisellä asukkaalla se oli Saunalahden). Muutto on ehkä järjestymässä, isäni ja äitipuoleni ovat palaamassa pohjoisesta juhannuksen maissa ja ovat miettineet että voisivat ottaa tavarani mukaan samalla, muuttamaan pääsen kesäkuun puolen välin jälkeen kunhan remontti valmistuu.
Asunnon katsominen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, minä kuvittelin että minun pitää mennä vuokraustoimistoon, välittäjä taas meni suoraan asunnolle, eikä lopulta ehtinyt esittelemään asuntoa ollenkaan. Lopulta asiat sujuivat hyvin, menimme sinne porukalla ja edellinen vuokralainen esitteli asuntoa. Uskalsin kysyä häneltä asioita joita en olisi saanut kysyttyä trendikkään ja itsevarman välittäjän läsnä ollessa (hän tuntui hämmästyneeltä siitä että ihastuin asuntoon). Vuokralainen oli mukava, kauhean ystävällinen ja tyytyväinen asuntoon, syy hänen muuttoonsa ei johtunut siitä. Ei edellisen vuokralaisen persoonalla ole tietysti mitään väliä mutta jotenkin tuntuu mukavalta että asunnossa on asunut iloinen ihminen.
Asunto ei ole unelmakotini mutta sillä on monia hyviä puolia. Kuten vaikka sen sijainti luonnon läheisyydessä mutta hyvillä palveluilla varustettuna (nykyisessä kaupunginosassani ei ole juuri muuta kuin automarketteja, apteekkiin ja postiin pitää mennä keskustaan, samoin kuin lääkäriin) ja peltikaton ja ylimmän kerroksen yhdistelmä (rakastan sateen ropinaa) ja valtavat ikkunat, melkein koko ulkoseinän levyiset joista näkyy vaikka mitä mielenkiintoista. Houkuttelevinta on asunnon koko, 2,5 kertaa nykyisen asuntoni kokoinen ja se ettei siellä tarvitse yhdistellä tilojen tarkoituksia eteis-keittiön sijaan minulla tulee olemaan oikea keittiö (jossa on oikeita kaappeja, olkoonkin että ne ovat sinapinkeltaisia). Siellä on vaatehuonekin ja kylpyamme. On siinä tietysti huonojakin puolia, esim. ne ikkunat, jotka tekevät asunnon aika kuumaksi (sama ongelma minulla on tässäkin asunnossa ja kuumuus on helpompi kestää kun tilaa on vähän enemmän ja siellä ei ainakaan tarvitse herätä auringon nousuun) ja keskustaan on vähän enemmän matkaa kuin mihin olen tottunut. Ja ei se vuokrakaan ole ihan halvimmasta päästä, vaikkei se niin paha olekaan kuin miltä minusta tuntui paniikissa viikko sitten. Jos minulla on suunnilleen sen verran töitä kuin tähänkin asti niin minun pitäisi pystyä asumaan siellä.
Mietin asuntoa koko Helsingin matkani ja lopulta soitin isälleni ja pyysin häntä käymään allekirjoittamassa vuokrasopimuksen (valtakirjan kanssa). En tiedä teinkö oikean ratkaisun mutta ei se ainakaan ollut huonoin mahdollinen.

Tietääkö muuten joku hyvä paikkaa jonne voisi tehdä jonkinlaisen kyselyn, sellaisen johon vastaaja voi laittaa sähköpostiosoitteensa halutessaan. Olen ajatellut jonkinlaista lukijakilpailua, vaikka se tuntuukin ajatuksena hassulta, minulla on palkintokin (en tiedä miten houkutteleva on kirjani omistuskirjoituksella mutta on se ihan rahanarvoinen palkinto), en vain ole varma miten sellainen olisi helpointa toteuttaa.