Toivon etten anna sellaista kuvaa että pitäisin elämääni jotenkin kauheana, vaikka valitankin koko ajan (enkä voi luvata lopettaa sitä). sitä se ei tietenkään ole, päinvastoin asiani ovat erittäin hyvin. Olisi tietysti mukavaa jos olisin pirteämpi, silloin ei ehkä kävisi niin kahta päivää putkeen etten jaksanut tiskata enkä voinut tehdä kunnon ruokaa (tänään lounaan korvasi lautasellisen maustamatonta jogurttia banaanin ja puolukkasurvoksen ja myslin kanssa). Siitä seuraa taas se että sorrun liian helposti ostamaan jotain makeaa pitämään nälän loitolla. Kuvittelen väsymyksen olevan kuitenkin ohimenevää, tämänhetkisen kauheankin puolihorroksen. Olen melko varma että voin syyttää allergiaa.
Elämäni on kuitenkin mukavaa, varsinkin sosiaalinen elämäni. Välillä mietin olenko aivan tyhmä kun haluan pois Oulusta, entä jos minulla menee Turussakin viisi vuotta tällaisen tilanteen aikaansaamiseen. Sen näkee sitten.

Jotkut kyselyn tulokset yllättivät, kuten se että aika moni (sain muuten 39 vastausta, mikä yllätti minut, mutta ei ole kai tilastollisesti kauhean merkittävä ryhmä) piti päivitystahtiani välillä liian harvana, kun itselläni on ollut sellainen kuva että liian tiuha päivittäminen olisi pahasta. Päivitystauoilleni en voi oikein mitään, esim. äidilläni ei ole tietokonetta lainkaan ja Jyväskylässä pääsen satunnaisesti tarkistamaan sähköpostini mutta sellaisessa paikassa jossa sekään ei ole ehkä ihan etiketin mukaista joten blogin päivittäminen jää. Isäni luona ollessani pääsen kyllä tietokoneelle välillä mutta se on isäni iBook (vai olikohan se sellainen uusi jolla on eri nimi) ja sillä on hankalaa kirjoittaa. Se ei nyt tietenkään jatkossa ole ongelma, kunhan saan netin uuteen asuntoon (joskus heinäkuun puolessa välissä). Minusta on oikeastaan hauskaa olla välillä pari viikkoa ilman nettiä, en yleensä kaipaa sitä silloin lainkaan (en kyllä tiedä miten pitempi poissaolo onnistuisi).

Aika moni tuntui kaipaavan pohdiskelevampaa otetta. Itsekin kaipaan sitä mutta tällä hetkellä minulla ei ole kauheasti voimia sellaiseen. Eikä ehkä aiheitakaan. Se huono puoli tässä "kirjoitetaan mitä mieleen juolahtaa" -tyylissä on että välillä mieleen ei juolahda mitään mutta yritän kuitenkin pitää lähes päivittäisestä kiinni ettei lintsaaminen kävisi liian helpoksi.

Väsymys on ymmärrettävästi tylsin aihe, sitä se on minusta itsestänikin mutta tällä hetkellä se tuntuu elämäni melkein isoimmalta jutuilta, niin hölmöä kuin se onkin. Siitä on tullut melkein perheenjäsen. Uudessa väsymyksessä on kyllä se hyvä puoli etten nyt herää enää neljältä. Naistenjututkaan eivät välttämättä kiinnosta, siis hömppä ja kuukautiskivut. Niissä on ehkä vähän kyse propagandasta, tarkoitukseni on ollut vähän tuoda julki tuollaisia asioita omasta näkökulmastani joista aika moni ilman omaa kokemustaan saattaa kuvitella tietävänsä paljonkin. Käsityötkin mainittiin aika monta kertaa, ymmärrettävästi. Niistä ei onneksi tarvitse lukea enää täältä (eikä kyllä kauheasti käsityöblogistanikaan, sen verran hiljainen se on viime aikoina ollut). Säilöntä saattaa olla ensi syksynkin aihe, tosin uudessa asunnossa ei ole (vielä, ehkä ei koskaan) pakastinta. Se on sen asunnon huonoin puoli. Isot etelään päin olevat ikkunat ja sinapinkeltaisen keittiön kyllä kestän mutta pakastimen puute on vähän pahempi juttu. Toivon että minulla olisi varaa hankkia sinne jonkinlainen.

Nuo olivat nyt tuollaisia negatiivisia puolia. Pitäisi varmaan lukea vastaukset niin että huomioisin vain positiivisen, sitä niissä oli kyllä paljon.

Olin tänään julma ja kieltäydyin tekemästä päivän hyvää tekoa (ryhtymällä Greenpeacen lahjoittajaksi). Minun pitäisi kyllä antaa paljon enemmän rahaa hyviin tarkoituksiin, tai osallistua itse mutta valitsisin mieluummin jonkun muun kohteen. Ja sitä paitsi minua ärsyttää se että kysytään niin johdattelevia kysymyksiä, "oletko kiinnostunut ihmisoikeuksista?", "haluatko pelastaa maailman?" joihin ei voi vastata kuin yhdellä tavalla, jos haluaa antaa itsestään jotenkin järkevän kuvan. Niinpä vastasin Greenpeacen tytölle vain "En" (ystävällisesti kuitenkin).
Ei minulla ole varsinaisesti mitään feissareita vastaan ja ymmärrän että he hankkivat tehokkaasti rahoittajia (ja sen että se on kamalan raskasta työtä johon minusta ei olisi) mutta minuun sellainen tuputus ei toimi, minussa herää heti vastareaktio. En ole mitenkään erityisen itsepäinen, muuta kuin silloin kun minulle tuputetaan jotain. Haluan itse tehdä päätökseni. Pidän itseäni myös sen verran köyhänä ettei minulla olisi varaa mutta olisihan minulla, kun on karkkiinkin. Mutta silti haluan miettiä rauhassa, ilman syyllistämistä ja tuputtamista.