10.8.2007

Elämä on (taas) hankalaa

Inhoan edelleen hellettä (jos käytän sen vihaamiseen tarpeeksi energiaa niin ehkä se menee pois?).

Minä en osaa nukkua ilman peittoa (parasta on nukkua kahden peiton alla) enkä alasti, se johtaa yleensä kummallisiin painajaisiin joissa nukun alasti ja vierestäni kulkee kauhea joukko ihmisiä. Viime yönä oli pakko ja välillä näin unia joissa minua kuristettiin (yksi kuristajista oli äitini) ja välillä heräsin ja olin varma että asunnossani on joku. Yön mukavin osuus oli kummallinen uni, jossa myöhästyin bussista kun jäin auttamaan joitain poliiseja jotka tutkivat parvekemurtoja. Minä löysin maasta avaimen, jossa oli iso vihreä avaimenperä, mikä kertoi poliiseille että se oli parvekkeen avain (koska ulko-oven avaimissa on punainen avaimenperä, muistaakseni) ja niinpä varas oli kulkenut sitä kautta.
En kyllä tiedä miksi murtovarkaalla oli ollut avain ja miksi hän oli sen tiputtanut.

Helle yhdistettynä kuumuuteen on myös kamalaa. Minusta tuntui jotenkin järkevältä matkustaa bussilla reilun kolmen kilometrin päähän yhteen isompaan kauppaan, jonka edessä myydään marjojakin (vadelmia kuningatarhilloon kun niitä ei kerran löydy metsistäkään) ja ostaa sunnuntaita varten ruoat sieltä. Täältä pääsee sinne suoraan ja se oli ajatuksena jotenkin kätevä. Käytännössä se oli hankalampaa. Myöhästyin ensimmäisestä, huomasin kahdeksaa yli että se kerran tunnissa kulkeva bussi on lähtenyt liikkeelle viittä yli ja ajattelin että jos juoksen niin saatan ehtiä. Olisi pitänyt juosta kovempaa, näin kun bussi lähti pysäkiltä. Kävin sitten lähikaupassani ostamassa maitotuotteita kun ne eivät olisi kuitenkaan kestäneet bussimatkaa. Tunnin päästä olin taas bussipysäkillä. Ja melkein taas jäin bussista pois, meitä oli kolme ihmistä seisomassa aivan pysäkin reunassa mutta se ei tietysti ollut tarpeeksi kertomaan kuskille että haluamme kyytiin ja hän ajoi melkein ohi.
Tässä vaiheessa olisi pitänyt hylätä tuo suunnitelma ja vain mennä bussilla kaupunkiin ja ostaa marjat torilta. Olisivat olleet ehkä halvempiakin.
Päädyin kuitenkin sinne Länsikeskukseen ja käytin nelisenkymmentä minuuttia Citymarketissa vaeltamiseen. Heidän hyllyjärjestyksensä on jotenkin kummallinen ja jokaisen tarvitsemani tavaran kohdalla minun piti kiertää melkein kaikki hyllyt läpi (enkä niillä kierroksilla nähnyt edes niitä muita tarvitsemiani tavaroita.
Olin lukenut aikataulukirjasta että seuraava (tai se yksi kerran tunnissa kulkeva) bussi lähtee 20 yli ja tasan jälkeen aloin etsimään oikeaa pysäkkiä. Ensin kävelin aika pitkälle siihen suuntaan missä jäin pois bussista kunnes tajusin että se kiertää jotain kummallista reittiä ja ei kulje samaa reittiä takaisin ja kävelin toiseen suuntaan etsimään oikeaa pysäkkiä (raahaten kahta kassia joissa oli muun muassa 2 kg jauhoja, 1 kg sokeria, 1 kg nektariineja, 3 l mietoa siideriä ja 1,5 l jääteetä). Lopulta päätin että kävelen vähän kauemmaksi vielä, sellaiseen paikkaan josta se ainakin kulkee. Sillä pysäkillä tajusin että kulkeehan se siitä mutta vasta kahdenkymmenen minuutin päästä. En näköjään oikein osaa lukea aikatauluja. Varasuunnitelmani oli mennä jollain muulla bussilla osa matkaa ja vaihtaa sitten Runosmäen bussiin. Se olisi saattanut toimia, jos olisi syyskuu, nyt ne muut bussit ovat vielä kesälomalla.
Joku järkevämpi ihminen olisi saattanut tehdä jotain muuta mutta minä olin auringosta sekaisin eikä minulla tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa kuin kävellä tietä eteenpäin, kun tuo bussipysäkkikin oli kauhean paahteisella paikalla ja kävelytiellä oli välillä vähän varjoa. Kävelin sitten noin kilometrin (kartasta mitattuna se sitä suunnilleen olikin, pidän itseäni aika surkeana etäisyyksien arvioijana mutta ehkä minäkin osun välillä oikeaan) seuraavalle pysäkille, jossa oli katos ja penkki ja saatoin laskea kassini maahan. Olin jättänyt vesipullon kotiin kun ajattelin etten sitä kuitenkaan tarvitse kun vain näppärästi ajelen bussilla edestakaisin. Onneksi minulla oli juhliin tarkoitettua jääteetä, sitä oli ainakin reilusti. Ja bussikin tuli aika pian.

En minä oikeasti ole aivan niin avuton ja tyhmä kuin miltä vaikutan. En vain oikein osaa kirjoittaa niistä hetkistä jolloin onnistun ja osaan ilman mitään ongelmia ja traumoja, pitäisi varmaan yrittää.

Oli tässä päivässä hyviäkin puolia: pesin aamulla lakanapyykkiä ja ripustin ne ulos kuivumaan, se ei onnistunut vanhassa asunnossa.

5 kommenttia:

Keksi kirjoitti...

Itse hämmennyin aikoinaan siitä, kun Oulussa riitti bussin pysäyttämiseen se, että seisoi siinä kadunreunalla. Vanhalla kotipaikkakunnalla piti heiluttaa melkein kaksin käsin, että ne mokomat pysähtyi. Kaipa se on joku kaupunkikohtainen juttu sekin :)

sb kirjoitti...

Itse taidan nauttia tänään mallastuotteita kun kerrankin osui hellepäivä lauantaille. :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Keksi, varmaan se on kuljettajakohtaistakin, jotkut eivät ehkä ole niin tarkkoja sääntöjen kanssa.

Sb, hauskaa jos joku pystyy nauttimaan helteestä :)

sb kirjoitti...

joo, tätä muistelen vaikka joskus helmikuussa. ;)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä taidan helmikuussa muistella kaiholla Keski-Suomen talvia, Turun talvi kauhistuttaa jo etukäteen.

Blog Widget by LinkWithin