Liikaa paljastuksia?

Aamulla ulkona oli ihanan valkoista.

En usko olevani sellainen hoikka ihminen, joka vain kuvittelee olevansa lihava. Kun en ole hoikka. En kyllä edes pidä itseäni lihavana, olen ihan normaalipainoinen mutta läskillinen. En tunne itseäni pienemmäksi kuin ennen vaikka painankin vähemmän, ehkä olen hävittänyt vain kaikki lihakseni, ne vähät mitä minulla on. Minua ärsyttää se että painostani on muodostunut liian tärkeä asia, ei ehkä pakkomielle mutta liian tärkeä asia kuitenkin. Pidän itsestäni kuitenkin enemmän nyt kuin vaikka 74-kiloisena. Toisaalta terveytenikin pitää nykyisestä painostani, ylipainon aikana kipeytynyt polvi ei ole pitkään aikaan valittanut. Minulla on joskus havaittu yliliikkuvat lonkka- tai jotkut nivelet, kävin lapsena jalkojeni takia lääkärillä ja niihin kiinnitettiin paljon huomiota ja kenkien piti aina olla tukevat ja hyvät (vähän hankalaa kun sattuu olemaan isojalkainen lapsi. Eccon kengätkin olivat silloin lähinnä kitinharmaita. Ehkä sen takia en voi sietää mitään värittömiä värejä?), minulla on sellainen kuva että jalat ovat silloin heikommat eivätkä varmaan erityisesti nauti ylipainosta. Minulla on siis ihan hyviä syitä välttää lievääkin ylipainoa. Ainakin se polvi.
Tänään selvisi että olen oikeasti pienentynyt ainakin yhdestä kohtaa ja toisaalta olin iloinen (ja ärsyyntynyt siitä että ajattelen niin kauneusihanteiden mukaisesti) ja toisaalta olin varma että neljä liikettä on muuttanut rintaliiviensä kokoja. Rintani ovat kyllä pienentyneet laihtumisen myötä mutta en osannut odottaa että ympärysmittanikin muuttuisi, se on ollut sama yli kymmenen vuotta. Pyöräilin tänään Raisioon katsomaan yhtä isoa kauppakeskusta ja kokeilin siellä huvikseni rintaliivejä eri kaupoissa, kaikissa vanha kokoni oli liian iso. Erikoisliikkeessä myyjä katsoi liivejä päälläni ja kävi hakemassa paremman koon. Minä ostan rintaliivini (sanoisin alusvaatteeni ellen ostaisi alushousuja mahdollisimman halvalla joistain satunnaisista kaupoista) mieluiten erikoisliikkeistä eikä minulla ole siellä mitään erityisiä estoja, voin aivan hyvin näyttää myyjälle miltä ne näyttävät päälläni ja mielelläni kuulen istuvatko ne hänen mielestään. Muutenkin käyn mielelläni paikoissa joissa saan henkilökohtaista palvelua, kunhan kauppa ei ole aivan kamalan pelottavan trendikäs. Se on tuntunut minusta vähän oudolta, olen kuitenkin ujo ja arka mutta kyse taitaa olla siitä että huomionkipeyteni on ujoutta suurempi.

Yhdestä ulkonäkötraumasta olen päässyt eroon tänä kesänä: en enää välitä siitä näkevätkö muut korvani. Olen pitänyt hiuksiani letillä melkein koko kesän, julkisillakin paikoilla eikä se tunnu enää vaikealta. Joskus ajattelin että pitkät hiukset pitää pitää vapaina ja olin samaa mieltä niiden kanssa, jotka leikkaavat pitkät hiuksensa kun pitävät niitä kuitenkin koko ajan kiinni. Mitä pahaa siinä on? Minusta pitkät hiukset näyttävät hyviltä silloinkin kun ne ovat kiinni (eivät kaikki kyllä eikä minulla ole mitään erityistä lyhyitä hiuksiakaan vastaan). Olen lähdössä viikonlopuksi äitini luokse, täytyy ottaa hiustenleikkuusakset mukaan. En halua kauhean paljon lyhyempiä hiuksia mutta latvat ovat sen verran huonossa kunnossa että joku kymmenisen senttiä pitää varmaan pätkäistä.