3.9.2007

Aamulla ensimmäinen tunteeni oli epäonnistuminen ja pelkäsin että tästäkin päivästä tulee huono mutta onneksi ei tullut, vaan ihan keskitasoinen. Sen jälkeen kun olen alkanut taas puuhailemaan aktiivisemmin kaikenlaista työnhakuun liittyvää on minulla ollut ehkä vähän vähemmän kamalia päiviä.

Olin varma että tänään minulle tulisi jotain hauskaa postia (viimeinen liian huolettomana ostamistani jutuista lähti liikkeelle Englannista keskiviikkona ja voi olla perillä milloin tahansa) ja kuuntelin toiveikkaana koko aamupäivän rappukäytävän ääniä, toisella korvalla tosin enkä käynyt kovinkaan montaa kertaa eteisessä kuuntelemassa tarkemmin. Postinkantajan äänen tunnistaa helposti, nopeat askeleet, suorastaan juoksee portaat ja tietysti postiluukkujen kolina.
Ei tullut edes luottokorttilaskua.

Flunssa ei osaa päättää onko se tulossa jäädäkseen. Pari viikkoa minulla on silloin tällöin ollut vähän lämpöä, minulle se on hyvin epätavallista, olen ollut nuhainen (mutta se voi johtua muustakin, esim. siitä neulomisesta), kurkku on vähän kipeä mutta en ole niin kipeä että voisin hyvällä omallatunnolla vain levätä. Tänään olo on ehkä aavistuksen huonompi ja toivon että sairastuisin oikeasti jos olen sairastumassa että saisin sen pois kiusaamasta.

Lähikaupassani on hedelmäale, vaikka mitä eurolla kilo tai kappale tai rasia tai muu vastaava yksikkö. MInun ei pitänyt ostaa kuin pakollisia, banaaneja ja jogurttia mutta neljällä eurolla sai niin paljon hedelmiä ettei haittaa vaikka lipsuinkin budjetistani (toivottavasti tämä ei ole enteellistä, tänään on kuitenkin vasta ensimmäinen tiukemman budjetin päiväni). Laskin aamulla rahani ja huomasin ettei minulla ole vaaraa nälkäkuolemasta lähiaikoina mutta vähän tiukempi rahankäyttö tekee hyvää.

Soitin aamulla pankkini asiakaspalveluun, ilman kauheaa paniikkia. Ehkä pääsen eroon puhelinkammosta kun harjoittelen sitä tuollaisilla ei niin tärkeillä.
Olin maksamassa vuokraani ja nettipankki halusi itsepäisesti lisätä yhden nollan lisää vuokranantajani tilinumeroon, ensimmäisen numeron jälkeen ja minusta se oli aika epäilyttävää enkä uskaltanut kokeilla miten käy jos maksan sille lisänumerolliselle tilille, vuokrani on kuitenkin aika iso summa vaikkei suuri olekaan. Asiakaspalvelijakaan ei ollut sellaisesta kuullut mutta otti selvää ja ilmeisesti se on ihan normaalia.

5 kommenttia:

Teemu kirjoitti...

Nippelitietoa... Tilinumero on virallisesti aina 14 numeroa pitkä ja jos se on lyhempi niin siihen täydennetään nollia eri kohtiin, riippuen minkä pankin tilinumerosta on kyse.
Säästöpankeilla, POPilla, Aktialla ja osuuspankeilla vasemmalta seitsemännen numeron jälkeen ja muilla vasemmalta kuudennen numeron jälkeen. Se väliviiva on vain koriste.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Ajattelinkin että jostain sellaisesta on varmaan kyse mutta kun en ollut varma niin en uskaltanut laittaa maksua menemään, uuden pankkini verkkopankki on minusta jotenkin huono ilmoittamaan siitä onko kaikki kunnossa laskun kanssa. Vanha pankki oli parempi viestimään mutta ei toisaalta osannut havaita mahdollisia suoraveloitettavia yhtä hyvin (niinpä vuokrani on nyt suoraveloituksessa eikä minun tarvitse miettiä sitä enää).

Mikko Lahti kirjoitti...

Pää pystyyn Tyttö!

Sinulla on paljon iloisia asioita edessäpäin.Voit kohdata ne yksin tai Jumalasi kanssa.

Toki tulevaisuus pelottaa jos rahat hupenevat eikä rakkautta ole näköpiirissä.

Hengellisessä mielessä ahdistus on kuitenkin onnellinen tilanne.

Sillä hyvin usein elävä Jumala silloin lähestyy syntistä ihmistä ja ryhtyy puhumaan hänelle. Onhan selvää, että turvattomuus, työpaikan menetys, sairaus tai elämä huolien puristuksessa madaltaa rukouskynnystä Jumalan avuksi huutamiseen.

Toki joku voi löytää Herransa kirkkainakin ilon ja kiitoksen päivinä. Kuten Jeesuksen parantamista kymmenestä spitaalisesta teki halveksittu samarialainen, joka palasi kiittämään Parantajaansa. Hänelle Jeesus sanoi: ”Nouse ja mene, sinun uskosi on sinut pelastanut.”

Yleensä me kuitenkin heikosti ajattelemme Jumalaa ja taivasta, helvettiä tai kuolemaa nuoruuden onnellisina päivinä.

Silloin me juomme kuohujuomaa ja haaveilemme ruskeista silmistä ja tummasta tukasta, kaikista sankariteoista, jotka kuitenkin jäävät tekemättömiksi heikkoutemme vuoksi. Mutta poissa ovat kipu ja sairaus, kuolema ja katoavaisuus nuoruuden valoisina päivinä!!!

Silloin emme tunteneet Herramme ilmoitusta:”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ’Nämä eivät minua miellytä!’”

Anonyymi kirjoitti...

Minun nettipankkini otti kerran nollan pois. Kyseessä oli kuitenkin vain parin euron lasku, joten päättelin että sen nollan katoaminen ei ollut vaarallista ja maksoin. Perille meni.

Lainasin kirjasi kirjastosta! Olin aiemminkin ajatellut ottaa selvää, löytyykö sitä täältä, ja nyt muistin vihdoin. Ehdin jo hiukan selailla. Vaikuttaa mukavalta, sellaiselta jonka olisin saattanut muutenkin ehkä lukea jos se olisi tullut vastaan sattumalta.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Mikko Lahti, luulen että on aika epätodennäköistä että löydän Jeesuksen, minut on kasvatettu niin uskonnottomaksi että jumalaan uskomisen mahdollisuus tuntuu vähän oudolta, ei millään pahalla.

Ilona, aika pelottavaa että nettipankit tekevät tuollaista ilman että missään sanotaan että se on mahdollista.
Toivottavasti pidät kirjasta :)

Blog Widget by LinkWithin