26.9.2007

En ole koskaan ollut energinen mutta en muista olleeni näin väsynyt aikaisemmin. Tai ehkä en vain muista. Kaivoin keväällä aloittamani ja unohtamani rautakuurin taas kaapista, nyt yritän syödä niitä jos ne vaikka sattuisivat auttamaan. Menin eilen kyllä liian myöhään nukkumaan, joskus kymmenen jälkeen. Olen kuitenkin saanut nukuttua parina aamuna seitsemään, minun pitäisi saada riittävästi unta. Yritän kuitenkin mennä tänään aikaisin nukkumaan.

Ulkoilua on kyllä varmasti tullut riittävästi. Isäni on työmatkoilla ja sain tehtäväksi käydä hänen toimistollaan ja postittaa pari kirjaa (eduskuntaan ja yleisradioon). Edestakainen matka on noin 8 kilometriä ja kotimatkalla poikkesin vielä yhden kirpputorin kautta, siitä tulee vielä parin kilometrin lenkki ja sitten päätin vielä ajaa vähän uutta reittiä kotiin ja päädyin Raisioon. Äsken sain viestin että vielä yksi kirja pitäisi postittaa. Muutakin pientä puuhaa minulla on ollut ja työnhaku on kärsinyt siitä ja uneliaisuudestani.

Olen miettinyt sitä olisinko paremmassa kunnossa tai vähemmän ahdistunut, jos minulla olisi töitä? Ehkä ahdistukseni on suurempi ongelma kuin työttömyyteni ja jos pääsen siitä eroon, helpottuu työnhakukin. Elän kuitenkin sitten kun -elämää, vaikka yritän sitä välttää. Ehkä on sama ajatella että olisin onnellinen jos saisin töitä kuin että jos ahdistukseni poistuisi työnsaannin kautta niin myös esteet onnellisuudelleni katoaisivat, nyt ahdistus ja työtilanne ja muu sellainen tuntuu vievän kaiken energian.

Ja ehkä se että olen itkuinen ja väsynyt ja ahdistunut johtuukin tällä hetkellä enemmän siitä että huomenna syön luiskan viimeisen e-pillerin? Kun olin aiemmin pahasti ahdistunut lopetin e-pillerien syömisen. En tiedä auttoiko se, oloni parani pian mutta toisaalta myös tilanteeni parani. Ajatus kuukautisista ilman pillereitä on kuitenkin liian pelottava.

Minun pitäisi oikeasti tehdä jotain ahdistukselleni. Ei ihminen saisi olla niin heikko että romahtaa aina kun elämä ei menekään suunnitelmien mukaan, kun ei heti pääsekään töihin tai opiskelemaan.

Hyvä että minun pitää lähteä kaupungille postittamaan sitä kirjaa, muuten varmaan istuisin koko päivän sisällä angstaamassa.

6 kommenttia:

Tuazophia kirjoitti...

Entä, jos tuon koko ahdistuneen olon, väsymyksen ja muun aiheuttaa "pitäisi"? Siis se tunne, että pitäisi olla töitä, pitäisi käyttäytyä kuten ryhmässä x käyttäydytään, pitäisi olla riittävästi ulkona, ... Loppunpalamisesta voi kärsiä sellainenkin, jolla on paljon vapaa-aikaa, jos aina pitäisi jotain.

Anonyymi kirjoitti...

vielä toinen näkökulma: miten jaksaisit käydä töissä jos et nytkään tahdo jaksaa tehdä asioita? ehkä on luojan lykky ettei sinulla juuri nyt ole töitä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuazophia, voi olla, minulla on aika paljon "pitäisi tehdä" juttuja, alkaen harrastuksistani.

Anonyymi, pelkään sitä välillä. Toisaalta, silloin kun minulla on ollut töitä olen jaksanut tehdä ne hyvin ja olen ollut itse asiassa paljon pirteämpi. Töiden kanssa tiedän paremmin mitä tehdä, toisin kuin työnhaun. Työstä tulee myös onnistumisen tunteita ja hyväksyntääkin.

Anonyymi kirjoitti...

Sääntö numero 1: Älä stressaa. Huomasin joskus, että töihin mentäessä jos bussi oli myöhässä niin tuijottelin kelloa hermostuneena ja kirosin mielessäni kun jumituimme liikennevaloihin. Vieläkin tuota joskus tapahtuu, mutta yritän aina muistaa, että asiasta stressaaminen ei nopeuta bussin perille saapumista. Samankaltaisia tilanteita on elämä pullollaan - pitää ottaa vain rennosti ja olla murehtimatta niistä. Jos jokin on tapahtuakseen niin sitten se tapahtuu - oli se sitten töistä myöhästyminen, työhaastattelun epäonnistuminen tai tietä ylittäessä auton alle jääminen.

2: Ajattele positiivisesti. Liittyy ensimmäiseen sääntöön siinä mielessä, että jos haet töitä/opiskelupaikkaa tai vastaavaa, niin älä pohdi "Mitä jos en saa töitä?", "Mitä jos saan töitä ja en pidä siitä?", "Mitä jos en täytä työnantajan odotuksia?" - siis älä stressaa. Jos ajattelet, että kaikki onnistuu tavalla tai toisella, niin lopulta se käy toteen. Kuulostaa tyhmältä, mutta itsellä tuo on toiminut. (Minua tuossa on auttanut se, että olen ollut erittäin ylimielinen. Olen aina pitänyt itseäni muita parempana tavalla tai toisella, vaikka pari vuotta sitten tilanteeni oli aika säälittävä. Mutta käytin tuota hyväkseni ja kun aloitin opiskelupaikan/työpaikan haun niin pidin sitä itsestään selvänä, että tulen saamaan työpaikan, että rekrytoija tietää haastattelun jälkeen kuinka mahtava olen ja palkkaa minut.)

Nuo kaksi kun onnistut lisäämään pääsi sisälle niin elämä helpottuu. Usko siihen, että olet älykäs, taitava ja pystyt selviytymään kaikista tilanteista mitä elämä heittää eteen. Ja vaikka se ei tapahdu niin nopeasti kuin haluaisit...älä stressaa. Suunnittele elämääsi, tulevaisuuttasi - mitä teet kun saat hyvän työpaikan hyvällä palkalla? Mitä haluat elämältäsi? Mitä tavoitteita sinulle jää jäljelle kun työpaikan saat?

Tukea/apua on aina tarjolla lähimmäisiltä ja jopa tätä blogia lukevilta ihmisiltä jos sitä tarvitset. Epäonnistumiset vain vahvistavat sinua. Olet turvassa, joten elä rauhassa, älä stressaa ja ajattele positiivisesti.

Tiedän, että et varmaan mitään valaistusta koe vaikka tämän tekstin luit. Hitsi kun en ole kovin hyvä sanojen kanssa - harmittaa aina kun luen sinun näitä kommenteja ja tunnistan vanhan itseni niistä ja haluaisin jotenkin auttaa.

Asiat kääntyy kyllä parempaan päin ennen kuin huomaatkaan. Pärjäile.

- Leonis

Anonyymi kirjoitti...

Käytkö edelleenkään missään hoitamassa ahdistustasi? Se pitää ottaa vakavasti, tai tulee kerralla paha romahdus. En sano tätä ilkeyttäni vaan koska eräs läheiseni on kokenut sen, vuosien ahdistuksen ja masennuksen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Työ sitoo ajatuksia työhön ja sen tekemiseen, joten mieli ei ehdi vaeltaa muualle. Lisäksi tehtäessä jotain suhteellisen rutiinilla kulkevia tehtäviä alitajunta pääsee työstämään keräytynyttä dataa.

Blog Widget by LinkWithin