28.9.2007

Itserakkauden viikko

Minulla on vähän kevyempi olo, se alkoi eilen illalla. Kävelin lähikirjastoon ja soitin matkalla äidilleni, päädyin istumaan kirjaston edustan penkille ja puhumaan, puhelusta tuli hyvä olo.

Löysin kirjaston poistohyllystä yhden nuoruuteni lempikirjoista, Margaret Mahyn Noitavaelluksen, jonka luin pari vuotta sitten uudelleen ja se oli edelleen hyvä. Teininä luin sen ehkä kymmenen kertaa. Se on sopivan romanttinen ja sopivan taianomainen ja mukava. Olen lukenut muitakin hänen kirjojaan mutta ne eivät ole vaikuttaneet yhtä voimakkaasti.

Siihen nähden että luen paljon romantiikkaa on ehkä yllättävää että mieleeni parhaiten jääneet rakkaustarinat eivät ole välttämättä varsinaisissa romanttisissa kirjoissa. Tässä mieleen ensiksi tulleet:
L. M. Montgomeryn Sininen linna
Dorothy Sayersin Peter Wimsey -kirjat
Robin McKinleyn Hero and the Sword
Sherwood Smithin Crown Duel & Court Duel
Robert McLiam Wilsonin Eureka Street
Margaret Mahyn Noitavaellus
Oscar Wilden Ideal Husband
Robin Hobbin Liveship Traders -sarja
Olen varma että mielessäni oli äsken muitakin mutta ne katosivat. Jotkut noista ovat kyllä hyvinkin romanttisia.

Sitten vähän toisenlaisesta rakkaudesta johon otsikkokin viittaa. Olen kyllästynyt siihen että päässäni pyörii vain negatiivisia ajatuksia enkä osaa tehdä blogissanikaan muuta kuin valittaa. Olen kuullut että on tutkittu että positiivinenkaan ajattelu ei ole välttämättä niin terveellistä kuin sen on ajateltu olevan mutta ajattelin kokeilla pystynkö kirjoittamaan viikon ajan vain positiivisia asioita elämästäni ja itsestäni, tasapainottamaan viime aikaista angstia ja ahdistusta. Luulen että realistinen asenne on paras mutta unohdan niin helposti positiiviset asiat ja keskityn negatiiviisiin, ainakin tällä hetkellä että ehkä positiivisuuteen keskittyminen tekisi hyvää ja haluan kokeilla pystynkö olemaan positiivinen viikon ajan (sen jälkeen todennäköisesti palaan takaisin valittamiseen). Haluan haastaa muitakin mukaan, jos kiinnostaa.

Aloitin positiivisuuden listaamalla asioita, joissa olen hyvä ja asioita, jotka tekevät minusta hyvän työntekijän. Jälkimmäisiä oli huomattavasti helpompaa keksiä, jostain syystä. Niihin kuului muun muassa se että vaikka olenkin tavallaan taiteellinen olen myös käytännöllinen ja tehtävänannon paras mahdollinen toteuttaminen on minulle tärkeämpää kuin itseni ilmaiseminen. Minulla on myös alitajunta tai jokin vastaava joka alkaa ideoimaan heti kun saa tehtävänannon, minulle on luontevaa alkaa heti luonnostelemaan ja ideoida sillä tavalla. Olen myös valmis tekemään kaikenlaisia työtehtäviä ja olen oppinut puhumaan asiakkaille niin että he ymmärtävät enkä yritä hämmentää heitä jargonilla (ammattikoulussa opin puhumaan täyttä roskaa niin että se kuulosti vakuuttavalta mutta kyllästyin siihen pian). Listalla on 13 kohtaa, enempää en keksinyt nyt.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pitää tässä palautella muutama päivä ennenkuin aloitan positiivisuuden viikon. Eilen se olikin jo alkaa, mutta eräs henkilö onnistui pilaamaan sen... Päivä sujui muuten aivan loistavasti ilman tätä kyseisen herran aiheuttamaa episodia.

Koulupäivä meni loistavasti ja vaihteeksi taas ymmärsin kaikki asiat aivan loistavasti, vaikka uutta kurssia oltiinkin mainostettu vaikeaksi. Kävin myös katselemassa uutta asuntoa johon hyvällä mahdollisuudella pääsisin muuttamaan. (kaikki tuntui niin hyvältä ) Sitten illalla, kun tein ruokaa, vaihteeksi hyvää sellaista, loistavasti sujuneen päivän johdosta, olin kait jo niin tuudittautunut hyvän olon tunteeseen, että päästin suojaukseni alas. Kuulin ovikellon soivan ja suoraanhan minä sen avasin... "Viestintävirastosta hyvää iltaa". :) Narahdin tietenkin ja lisää laskuja napsahti maksettavaksi. Pitäisi kaiketi hävittää TV opiskeluiden ajaksi niin ei tarvisi kyseisistä laskuista/tarkastajista olla huolissaan.

No nyt toi jo lähinnä naurattaa ;). Toivottavasti sinä saat pidettyä itsesi positiivisena läpi viikon ja miksei pidempäänkin.

Anonyymi kirjoitti...

Hehe, mä sattumalta tulin just tänään miettineeksi monien ihmisten LIIOITELLUN imartelevaa kuvaa omasta osaamisestaan (ja merkitsin siitä blogiinikin).

Realismi olis varmasti parasta ja sen voi ehkä oppia löytämään ääripäiden koluamisen kautta..?

Sulla olis mun nähdäkseni paljonkin varaa ajatella itsestäsi positiivisemmin, joten sun kohdalla positiivisuus-kampanja vaikuttaa oikein hyvältä idealta! :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Heikki, aika ikävää.
Ajattelin enemmän sellaista positiivisuutta, joka ei riipu tapahtumista vaan enemmänkin vain sellaista itsensä arvostamista ja hyviin puoliinsa keskittymistä. Ettei siis koko ajan tarvitse ajatella positiivisesti ja toivoa ettei mitään ikävää tapahdu vaan keskittyä vähäksi aikaa miettimään miksi on hyvä.

Merry, minustakin realistinen kuva itsestään on paras, mukaan lukien ne kaikki hyvätkin puolet (minulle realistinen merkitsee helposti vain huonoihin puoliin keskittymistä). Luulen että saattaa olla kuitenkin parempi suhtautua itseensä vähän liian positiivisesti kuin vähän liian negatiivisesti, jos siinä ei mene älyttömyyksiin.

anu kirjoitti...

Hyvä projekti. Minulle tekisi ehkä ihan hyvää miettiä tuollaista "miksi olen hyvä työntekijä" -listaa. (Vaan kun olen laiska.)Niitä asioita on oiekasti todella vaikea nimetä. Oma listasi kuulostikin tuossa suhteessa oikein hyvältä. Muuten en ehkä viitsi alkaa listaamaan hyviä puolia, olen vähän itserakkaan puoleinen muutenkin. Ennemmin minulle sopisi sellainen "Missä asioissa voisit parantaa" -lista. (Listalle pääsisivät esim. aktiivisuus työnhaun suhteen sekä velvollisuuksien hoitaminen ylipäätään:))

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minullekin tekisi hyvää miettiä niitä asioita joissa voisin tulla paremmaksi ja erityisesti sitä mihin siihen pääsisin, mutta kun yksi niistä on saamattomuus :) Ja minusta tuntuu että olen koko vuoden miettinyt niitä turhaan.

-TC- kirjoitti...

Heips.
Onko helpompaa elää sinkkuna?
Meillä on niin erilainen elämä, että miuu kiehtoo monet asiat, joita joskus sattumalta vain sivuat blogissasi..
Miltä se tuntuu? Kaipaatko suhdetta hiljaisina hetkinä? Kaipaatko seksiä? Kaipaatko läheisyyttä? Missä määrin?
Kaipaatko hyväksyntää?

Oletko yksi niistä ihmisistä, joka uskoo, että suhteessa seksillä ei oikeastaan ole väliä..?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minua kiehtoo oikeastaan sinun elämässäsi se erilaisuus (varsinkin kun olemme kai syntyneet samana vuonna ja varmaan samassa paikassakin, jos olet syntyperäinen jyväskyläläinen) ja se miten helppoa seurustelu voi joillekin olla. Ei siis ongelmatonta mutta miten voi olla helppoa rakastua ja haluta seurustella ja muuta sellaista, toivottavasti ymmärrät.

Minulla kun ei ole vertailukohtia niin en tiedä onko minun helpompaa elää sinkkuna. Jos vaihtoehto olisi vaikka vanhempieni avioliiton kaltainen suhde niin varmasti sinkkuna on helpompaa (siinä nähdäkseni ei ollut muita hyviä puolia kuin se ettei tarvitse tehdä yksin kaikkia kotitöitä, mikä tietysti on jotain mutta en inho tiskaamista aivan niin paljon :)).
Mietin sitä oikeastaan juuri eilen illalla ennen nukahtamista, yritin kuvitella miltä tuntuisi jos sängyssä nukkuisi joku toinenkin. Aika monet asiat seurustelussa ja varsinkin yhdessä asumisessa ovat sellaisia että ne eivät houkuttele minua, mutta luulen että jos oikeasti haluaisi olla toisen kanssa niin se ei tuntuisi pahalta? Ehkä jos rakastaisin toista en tulisi hulluksi pidemmän yhdessäolon jälkeen (nyt kolme päivää tiivistä yhdessäoloa melkein kenen tahansa kanssa on raja)?
Tällä hetkellä en ole mielestäni sellaisessa tilanteessa että minusta olisi hyväksi seurustelukumppaniksi, mutta se saattaa olla vain vanhaa asennettani, joskus ajattelin etten voi seurustella jos minulla on jotain vikoja tai pahoja tapoja.
Kaipaan hyväksyntää mutta saan sitä tarpeeksi perheeltäni, en tarvitse sitä varten ihmistä. Läheisyyttä kaipaan välillä, varsinkin viime aikoina kun minulla on ollut paha olla niin välillä olisi ollut mukavaa jos joku olisi pitänyt kiinni ja lohduttanut mutta se tuntuu minusta epäreilulta syyltä hankkia seurustelukumppani. Minä en ole hyvä fyysisessä läheisyydessä enkä tottunut koskettamaan muita.
Seksi taas on minulle vaikeaa. En tiedä onko minulla vähemmän seksihaluja kuin muilla mutta en ole elämäni aikana tainnut himoita kuin yhtä ihmistä ja sekään ei kestänyt kauan. Se antoi minulle kyllä toivoa että jos joskus onnistun rakastumaan niin ehkä haluan myös seksiä hänen kanssaan. En kyllä sitten tiedä miten onnistuisin rakastumaan. Tai edes ihastumaan niin että haluaisin viettää enemmänkin aikaa hänen kanssaan. Tähän mennessä ns. treffeillä minulla on ollut ihan mukavaa mutta oikeastaan vielä mukavampaa on ollut palata kotiin. En tiedä onko kyse siitä etten ole vain tavannut sopivaa ihmistä vai olenko vain niin estoinen ja nirso, sitä ainakin olen. Ja se tekee seksin vaikeaksi, minun on vaikeaa tällä hetkellä edes kuvitella päätyväni sellaiseen tilanteeseen. Koko seurustelujuttu tuntuu sellaiselta että se tapahtuu vain muille ihmisille. En sano että minua haittaisi jos sattuisin rakastumaan tai päätymään seurustelemaan tai muuta sellaista mutta en aktiivisesti kaipaa sitä, se on vähän samanlainen juttu kuin vaikka haaveeni Hollannin kiertomatkasta. Ihan kiva jos toteutuu mutta ei vaikuta kovin todennäköiseltä, ei ainakaan pitkään pitkään aikaan. Voi olla että kyse voi olla siitäkin että vaikka olen nähnyt nyt viime vuosina onnellisiakin suhteita ei minulla ole niistä kokemuksia nuoruusvuosiltani. Ketkään ystävieni vanhemmista eivät tuntuneet olevan onnellisessa parisuhteessa, omistani huolimatta. Tiedän ettei se välttämättä estä onnellista parisuhdetta, ainakaan siskoni kohdalla mutta minä taidan olla sen verran pelkuri että kun sinkkuna olemiseen ei liity mitään huonoja puolia niin en uskalla ottaa riskiä kun sisimmässäni uskon ettei minusta kuitenkaan ole hyvään parisuhteeseen.
Minun on vaikeaa kuvitella että olisin suhteessa jossa ei ole seksiä, tai siis seksi tuntuu parisuhteen olennaiselta osalta. Muillakin puolilla on varmasti väliä, en osaa kuvitella vaikka asuvani kamalan miehen kanssa, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteistä tai mitään puhuttavaa mutta seksi kuitenkin on hyvää. Toisaalta en tiedä haluaisinko olla suhteessa sellaisenkaan ihmisen kanssa joka olisi paras ystäväni mutta meillä ei olisi seksiä, silloin hän voisi olla yhtä hyvin paras ystävä suhteen ulkopuolellakin. Luulen että kaipaan parasta ystävää jonka kanssa seksi olisi hyvää mutta pidän sitä liian kunnianhimoisena tavoitteena ja uskon että en kuitenkaan pystyisi nauttimaan seksistä. En tosiaankaan tiedä :)
Tällä hetkellä seksi ja seurustelu tuntuvat kuitenkin kaukaisilta asioilta, sellaisilta joilla ei ole kauheasti väliä kun kaiken huomioni vie tilanteeni ja se miten toivottomalta se välillä tuntuu. En ole selibaatissa, kun kuitenkin masturboin mutta viime aikoina minulla ei kyllä ole ollut kauheasti seksihaluja, johtuu se sitten mistä tahansa.

Siinä siis sekava vastaukseni :) En pidä sinkkuuttani minää erityisenä ongelmana ja varsinkin kun alan olla jo sen verran vanha että vaikka aloittaisin seurustelun heti tällä sekunnilla olisin silti poikkeuksellisen vanha vanha ensimmäistä kertaa seurustelevaksi niin sekään ei enää tunnu niin pahalta, tai minulla ei ole sen suhteen paineita yrittää olla normaali kun olen jo epänormaali :) Minulle parisuhde on ehkä vain bonus vähän niin kuin se kiertomatka, ei mikään hyvän elämän edellytys. Siihen riittää ettei minulla ole onneksi tällä hetkellä taloudellisia vaikeuksia ja se etten ole yksinäinen, minulla on yllättävänkin paljon sosiaalisia menoja ja toisaalta yksinolokaan ei haittaa. Ja perheeni. En kyllä ehkä haluaisi viettää koko elämääni näin.

Anonyymi kirjoitti...

Oi mikä löytö! Minäkin luin Noitavaelluksen nuorempana useaan, useaan otteeseen, ja oli se kyllä jotenkin nii-iin ihana, Sittemmin olen metsästänyt kirjaa niin huuto.netistä, divareista kuin poistokirjojen joukostakin... haluan nimenomaan sen mustakantisen lapsuuden painoksen, joten siksi esim. ulkomaalaiset versiot eivät ole kelvanneet. Mutta eiköhän se oikea versiokin joskus vastaan kävele. :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Luulen että siihen tarvitsee aika paljon onnea mukaan, jos löytää kirjan noin sattumalta. Tuo on juuri se oikea painos ja maksoi vain 50 senttiä, se oli kyllä aika hyvä löytö.

Blog Widget by LinkWithin