5.9.2007

Jos unohdan pelottavan tulevaisuuden (ja vahingossa puraistun huulen joka on ollut ärsyttävän kipeä koko alkuviikon ja vaikeuttaa syömistä ja puhumista ja hymyilemistä) niin elämäni on ollut aikaa mukavaa parina viime päivänä. Olen ollut suorastaan iloinen.

Tapasin eilen sen ihmisen jolla on vauva (unohdan aina kysyä tapaamiltani ihmisiltä saanko linkittää heihin niin en uskalla linkittää keneenkään, jos he eivät vaikka halua tunnustaa tavanneensa minua, joten sanokaa jos saan). Oli hauskaa jutella ja katsoa miten ihmiset kaupungilla reagoivat vauvaan, uskomattoman positiivisesti. Oli myös hauskaa päästä vähän ihmisten ilmoille, olin ehkä ollut taas vähän liikaa yksinäni kotona.

Kotimatkalla kävin katsomassa lähikaupan hedelmäalea ja löysin sieltä uskomattoman halpoja (sen euron kilo) kotimaisia omenoita. En tunnistanut niiden lajiketta enkä ostanut niitä kuin pari kiloa sosekokeiluun. Kokeilin niitä aamulla ja en ole ikinä törmännyt yhtä hyviin soseomenoihin kuin nuo Samot olivat (paitsi ehkä lapsuuden Antonovkat, joista on tullut lähes myyttisiä niiden vuosien aikana kun en ole niihin törmännyt). Alennushinnat olivat voimassa tähän päivään joten pyöräilin ennen töitä kauppaan ja ehkä vähän innostuin siellä liikaa, ostin vielä viisi ja puoli kiloa. Täytyy tehdä niistä sosetta huomenna. En kyllä tiedä saanko kaiken mahtumaan pakastimeen, varsinkin kun siellä on ties miten paljon halpaa kasviskeittoa. Täytyy varmaan tutkia tarkemmin taloyhtiön kylmäkellaria, eivät hiiret varmaan omenasoseita tai puolukkaa syö.
Tiedän että säilöntä on ehkä epäsuosituin aiheeni käsitöiden jälkeen mutta en mahda sille mitään, se tekee minut onnelliseksi.

Tänään olin sitten oikeissa töissä oikeassa toimistossa, tai siis tekemässä taittoa siihen kirjaan johon eilen tein kannen. Oli aika mukavaa mennä töihin ja sain ruokaakin (pitäisi varmaan olla vanhemmistaan taloudellisesti riippumaton mutta olen köyhä enkä ylpeä ja se oli vain yksi lounas). Työt sujuivat ihan hyvin, menen sinne vielä huomenna. Oli mukavaa palata kotiin kun oli tehnyt jotain muutakin kuin vain puuhaillut kotona. Yritän mennä sinne huomenna mahdollisimman aikaisin ja totuttaa itseäni tiukempaan aikatauluun, jos vaikka joskus satun pääsemään kokopäivätöihin.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saa toki linkittää :)

-Arnaía & vauva

Anonyymi kirjoitti...

Antonovkasta tuli muutama vuosi sitten suosikkilajikkeeni, kun niitä ensimmäisen kerran ostin - Turun torilta. Kannattaa käydä katsomassa, siellä on syksyisin hyvät valikoimat kotimaisia omppuja. (Yksi niitä vähäisiä asioita, joita Turusta kaipaan, on juuri tori. Jotain aivan muuta kuin Oulussa...)

Anonyymi kirjoitti...

Miten niin käsityöt ja säilöntä ovat epäsuosittuja aiheita? Minä ainakin kuulen niistä mielelläni.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Arnaía, kiitos, korjaan linkittömyyden.

Emmaretta, täytyy käydä katsomassa. Pakastimeni alkaa kyllä olla niin täynnä etten tiedä tarvitsenko lisää omenoita. Täytyy varmaan tutkia tarkemmin sitä kellaria.

Kumina, olen joskus saanut vähän kuulla negatiivista palautetta noista aiheista mutta ehkä ne ihmiset eivät lue tätä enää.

Anonyymi kirjoitti...

Kotimaiset omenat ovat minulle sellainen "syksyn tuoksu" kaupassa.. :) Siitä viimeistään huomaa, että ajan pyörä on taas vähän liikahtanut, vuodenaika vaihtunut.

Ja muuten: minäkin luen mielelläni käsitöistä ja säilönnästä, vaikken kummassakaan lajissa mikään mestari ole.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Omenat tuoksuvat kyllä ihanalta, sen huomaa kun pyöräilee omakotitaloalueidenkin halki.

Hauskaa jos käsityöt ja säilöntä eivät ole niin kammoksuttuja aiheita kuin kuvittelin. Niitä inhonneet lukijat ovat varmaan kadonneet aikoja sitten.

Blog Widget by LinkWithin