Kävin tänään masentumassa työnhaun teemapäivässä, jossa puhuttiin täsmähausta massahaun sijaan. Ei siellä tullut oikeastaan mitään uutta tietoa, vain vanhaa ja ahdistavaa. Täytyy olla aika hyvä tuuri jos onnistuu työllistymään ujona ja puhelinkammoisena (työlliset lukijat, soititteko työpaikkaan?). Ohjaaja ei ollut yhtä kannustava kuin edelliskerralla mutta ihan mukava. Meneehän tuo ainakin vaihteluna ja tekee hyvää olla vieraiden ihmisten joukossa.
Hieman minua kyllä ärsyttää se että onnistuin hankkimaan lukion jälkeen niin pahat traumat yrityksiin soittamisesta etten pysty siihen. Yritän sanoa itselleni että ehkä he eivät ole yhtä tympeitä ammattitaitoiselle ihmiselle kuin tuoreelle ylioppilaalle mutta en usko.
Sen verran työnhaku kuitenkin edistyy että minun pitäisi sopia haastatteluaika yhteen vuokratyöfirmaan, jos sitä voi pitää edistymisenä. Minun pitäisi kirjoittaa tänään vielä yksi hakemus, en kyllä yhtään tiedä mitä siinä sanon. olisin tehnyt sen eilen jos en olisi hermostunut tietokoneesta.

Kotimatkalla olin pyöräilemässä ison tien varrella kun puhelimeni soi. Se ei onneksi ollut mitään hermostuttavaa vaan mukava muistutus siitä että kelpaan jonnekin ja kelpaisin muuallekin jos en olisi niin saamaton ja laiska ja itsekäs. Häpeän sitä että olen niin passiivinen joten olen iloinen että sain ilmoittauduttua Nälkäpäivä-kerääjäksi ( se onnistuu vieläkin). Olen ollut kaksi kertaa aiemminkin ja se on ollut oikeastaan hauskaakin puuhaa, ensimmäinen kerta oli ensimmäisellä kouluviikolla Oulussa kun uusi luokkakaveri kysyi: "Lähekkönää keräämään rahaa?" (kiitos Hanna, että houkuttelit minut kokeilemaan sitäkin). Toisen kerran olin viime vuonna. Yllätyin kun Turun Spr:n ihminen kysyi haluanko olla yhden vai kaksi tuntia, Oulussa minulle tuli kuva että neljä tuntia oli aika vähän (lopulta se meni aika nopeasti). Menen sitten seisomaan sinä perjantaina kahdeksi tunniksi isäni toimistoon lähelle, jos mikään ei mene vikaan.

Olen varovasti toiveikas tietokoneen suhteen. Eräs asiantunteva henkilö oli sitä mieltä, että kummalliset lyhenteet nimeltä SMU ja PRAM saattoivat vain vähän sekoilla ja jos niin on, niin saatoin heidät kuriin ja nuhteeseen. Tai sitten kyseessä voi olla myös oikea vika ja tulossa kallis lasku. Mukavaa.

Olin eilen Orange S:n kanssa puolukassa. Saalis kalpenee äitini parissa tunnissa kerätyn kahdeksan litran rinnalla mutta aurinkoisessa syysmetsässä on hauskaa, varsinkin kun voi syödä eväitä pirunpellon liepeillä. Voi olla että jos joku olisi ollut lähistöllä olisi hän saattanut hieman kummastella juttujamme.

Lähden huomenna käymään äitini luona, nyt tuntuu olevan taas sopiva aika, varsinkin kun Jyväskylässä on viikonloppuna syysmarkkinat joille olen yrittänyt aina mennä. Ahdistuskin on sitä mieltä että maisemanvaihdos voisi tehdä hyvää.