24.9.2007


Mikään ei oikein suju (ja kuka idiootti laittoi suosikkikulhon kattilan alle niin että se tippui lattialle kuivauskaapista?).

Kadehdin Lord Boredomin menestyksekästä työnhakua (onnea vielä), en niin että haluaisin hänenkin olevan surkea työtön mutta kuitenkin. En voi olla vertaamatta itseäni häneen. Toisaalta voin sanoa itselleni että hänen tilanteensa on aivan erilainen, kauheampaa olisi seurata saman alan ihmisen työnhakua ja työnsaantia. Sain kyllä omaa työnhakuani eteenpäin niin että tein suunnitelman siitä millaisia avoimia työhakemuksia minun pitäisi lähettää, huomasin että mahdollisia työnantajia on seitsemää sorttia.
Ja päivitin kotisivuni. On sekin jotain, kai. En kyllä pidä siitä millaiseksi olen paljastunut tämän prosessin aikana, kateelliseksi ja laiskaksi ja saamattomaksi ja taitamattomaksi.

Ehkä voi arvata ettei tänäänkään ole energiaa siihen suunnittelemaani tekstiin. Sen verran kyllä pitäisi löytyä että saisin tiskattua, tänään on pakko syödä jotain kunnollista (puuroa) ja sitten minun pitää lähteä kaupungille. Minulla on tänään muutama tunti töitäkin, mistä olen iloinen mutta vielä iloisempi olisin jos pystyisin elättämään itseni työnteolla. Pystyn elämään aika vähällä mutta parisataa euroa hyvänä kuuna ei vielä riitä. Täytyy käydä tutkimassa niitä kummallisen näköisiä pipojakin. Ja ehkä ostaa vielä vähän puolukoita.
Minulla ei ole oikein energiaa vastata kommentteihinkaan, pahoitteluni siitä.

6 kommenttia:

Mikko Lahti kirjoitti...

Terve Katri

Pieni pimahdus virkistää kummasti aamuja!

Katselin töitäsi kotisivuillasi. Erityisesti pidin Mika Terho:Olen yksinäinen planeetta, ulkoasusta.

Shalom! Israel-matka edessä.

Merry kirjoitti...

Aion nyt mutista jotain epämääräisiä havaintoja, mitä mulla on työnhausta/työttömyydestä/alasta, jolla vaikutat:

Ainakin itseäni uhkaa tietynlainen apatia ja työelämästä vieraantuminen, jos on vähänkin aikaa hiljaisempaa kautta. (Alallahan työt ovat usein silppuna siellä täällä ja välillä on tyhjää.) Senpä vuoksi olen kehittänyt uuden taktiikan: pyrin tekemään väliaikoina mitä työtä tahansa. Se auttaa talouden balanssissa pitämisessä ja oman aktiivisuustason ylläpitämisessä. Eikä tunne itseään niin 'syrjäytyneeksi'.

'Mitä työtä tahansa' saa näköjään sillä tekniikalla, että ei yhteydenotossaan mainitse sanaakaan graafisesta suunnittelusta, eikä varsinkaan lähetä CV:tään, vaan höpöttää jotain ympäripyöreetä luonteestaan, osaamisestaan ja siitä, miksi on kiinnostunut paikasta, johon hakee.

Tietysti tässä systeemissä on riskinä se, että tuo 'mikä työ tahansa' vie kaiken energian ja ajan, ja oman alan töiden hakeminen voi sitten tuntua vaikeammalta, mutta mun mielestä parempi vaikka niin, kuin etääntyä työelämän rutiineista.

Lisäks kannattaa pistää mahdollisimman moneen rekryfirmaan CV:nsä! Niistä voi yllättäen kuulua pitkänkin ajan kuluttua jotain. Kannattaa mainostaa KAIKKIA mahdollisia taitojaan ja osaamistaan - aina joku tietty juttu voi olla se, mitä haetaan...

(En ole lukenut blogiasi kovin kauaa, enkä ole täysin tarkasti selvillä siitä, mitä olet jo tehnyt työllistymisen eteen, joten sorry jos mun kommentti tuntuu tilanteeseesi nähden väärältä.)

Merry kirjoitti...

Ai niin; se piti vielä mainita, että läheltä omaa alaa liippaaviin paikkoihin joutuu varmasti lähettelemään kymmeniä hakemuksia, ellei jopa enemmän kuin sata, ennen kuin tärppää. (Ellei saa töitä suhteiden kautta.) Eli, hakemusten määrää ei kannata pysähtyä laskeskelemaan - senkus suoltaa niitä vaan lisää, lisää, lisää... joka päivä.

(Ymmärrettävää, sillä ainakin niihin paikkoihin joihin mä oon hakenut tulee kuhunkin 100-300 hakemusta ja vain yksi saa paikan.)

Annikki kirjoitti...

Minulle kävi juuri noin lempiastiani kanssa! En koskaan pistänyt sitä minkään alle, enkä kovin korkealle, ettei se vain putoa ja sen kerran, kun laitoin kattilan sen päälle, niin se räiskähti lattialle tuhannen muruiksi. Onneksi netistä sai uuden.

(piti avautua)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Mikko Lahti, Yksinäinen planeetta on se kirja jonka kannesta tein taannoin vaihe vaiheelta merkinnän.

Merry, kaikki on tuttua mutta tieto ei edistä toteuttamista :) Tajusin että tänä vuonna on ollut yksi tai ehkä kaksi kuukautta kun en ole tehnyt töitä, ehkä se on ihan hyvin. Olen miettinyt noita mitä tahansa töitäkin, ja tehnyt vähän sen eteenkin.

Annikki, harmi että sinullekin on käynyt niin :( Tuo ei ollut onneksi aivan suurin suosikkini, se oli ehkä sijalla 2 kulhojen top-listalla. Voi olla että löydän uuden vanhojen tavaroiden liikkeestä, sitä ei valmisteta enää. Suurimman suosikkikulhon rikkoutuminen olisi ollut ikävämpää, se on taidekeramiikkaa Tallinnasta ja rahallisestikin arvokkaampi.

Merry kirjoitti...

Okei, toivottavasti löytyy joku keino, joka edistää toteuttamista! :)

Tiedätkö tän rekryfirman: http://www.prosource.fi

(Mä näköjään vaan jatkan tiedon tuputtamista, anteex... :D)

Blog Widget by LinkWithin