Tänään taitaa olla sellainen pakollinen huonompi päivä. Mikään ei ole erityisesti vialla, tai huonommin kuin eilenkään, mutta oloni on jotenkin surkea ja minun tekisi vain mieleni piiloutua peiton alle. Mittaan lämpötilani tasaisin väliajoin, jos vaikka flunssa antaisi tekosyyn tälle ololle. Toisaalta en ole mitenkään erityisen ahdistunut tänään, vain väsynyt.

Kirjailija vihaa kuulemma sitä taittoa, johon olin eilen niin tyytyväinen (tai ei ainakaan pidä siitä). Hän on lähettänyt sähköpostiakin, en haluaisi lukea sitä tässä mielentilassa. Kirjailijoilla ei yleensä ole kauheasti valtaa kirjan ulkoasun suhteen, ainakaan oman kokemukseni perusteella. Siihen on ihan hyviä syitäkin, kirjan ulkoasun on tarkoitus myydä sitä (ja tietysti tehdä se helposti luettavaksi) ja kirjailija harvemmin on markkinoinnin ammattilainen ja kustantaja on kuitenkin se joka ottaa taloudellisen riskin. Toisaalta ei sekään ole hyvä juttu jos kirjailija vihaa kirjansa ulkoasua. Luulen että kustantajan on paras neuvotella asiasta kirjailijan kanssa, hän kuitenkin hyväksyi taiton ja halusi siitä sellaisen ja hänellä on enemmän arvovaltaa kuin minulla.

Olen onnistunut kehittämään uuden pelon, takaa tulevia mopoja kohtaan. En tiedä onko täällä enemmän mopoja kuin mihin olen tottunut vai onko täällä enemmän pyöräteitä, jossa niillä saa ajaa mutta en ole kohdannut niitä aiemmin niin paljon että olisin pelännyt niitä. Nyt riittää että kuulen takaa sen äänen, jännityn ja yritän ajaa mahdollisimman laidassa. Huomasin tällä viikolla ettei pelko ole edes aiheeton. Ajoin kaupunkiin tiellä jossa on erikseen kaistat pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Pyöräkaista on aika kapea joten kun kuulin mopon äänen takaani päätin väistää vähän oikealle kävelykaistan puolelle, siellä ei ollut jalankulkijoitakaan. Onneksi väistin vain vähän, mopo tuli nimittäin sitä puolta ja aika kovaa. Tunnen aivan liian huonosti liikennesääntöjä mutta kuvittelen että tuollaisissa tilanteissa pitäisi ohittaa vasemmalta eikä ainakaan ajaa siellä kävelytiellä. Ne kevyenliikenteenväylät ovat kyllä hämääviä, ehkä hän ajatteli että minä olin kummallinen kun ajoin keskellä tietä (pyöräkaistan oikeassa laidassa).

Paikallislehti kertoi syksyn muodista ja siitä miten joku alusvaatefirma on saanut inspiraationsa syksyn mallistoon Marie Antoinettesta ja barokin hovielämästä yleensä. Ehkä barokin ja rokokoon erottaminen toisistaan ei kuulu yleissivistykseen mutta jos tekee mainoskampanjaa voisi ehkä tehdä vähän tutkimustyötä niin ettei malliston nettisivuille päätyisi lausetta tyyliin "luxurious life of Marie Antoinette at the French court of the 17th century". Tuossa on kyllä tainnut mennä enemmän sekaisin se miten englanniksi ilmaistaan vuosisadat kuin barokki ja rokokoo. Tai ehkä kyseessä on jonkinlainen vaihtoehtotodellisuus, jossa Marie seikkailee satakunta vuotta ennen syntymäänsä?