En minä sitten tainnut olla kipeä, ainakaan niin että sillä olisi ollut jotain väliä. Lähdin Jyväskylään vähän myöhemmällä bussilla (jonka kuski vaikutti hyvin hämmentyneeltä siitä että joku haluaisi mennä Jyväskylään ja vielä ostaa menopaluulipun, myöhemmin kävi ilmi että oli hyvä etten sitä saanutkaan, kun tulin junalla takaisin). Yritän yleensä ajoittaa saapumisaikani niin että äitini pääsee minua vastaan (yksi elämän pienistä iloista on se että joku on asemalla vastassa, myös vastaantuleminen on mukavaa), nyt tulin niin myöhään ja olin niin väsynyt ja nälkäinen (kun en oikein uskaltanut syödä mitään jos minulla vaikka olikin mahatauti) että menin taksilla. Samaan taksiin tuli nainen joka asui vähän kauempana ja maksoi lopulta koko matkan, mikä oli aika yllättävää.
Perjantaina leivoin (vadelmasuklaamuffineja, aika hyviä aikuiseen makuun), illalla tuli käymään pari äitini työkaveria. He ovat mukavia naisia, tosin hyvin kovaäänisiä. Lauantaina emme tehneet juuri mitään, sunnuntaina kävimme katsomassa Stardustin, se oli aika hauska. Maanantaina kävelimme Viherlandiaan, se on sen verran lähellä että sinne pääsee kätevästi. Mukana oli myös äitini pyörä johon lastasimme omenoita ja syysparvekekukkia ja muutaman erikoisvärisen juomalasin Iittalan myymälästä. Antonovkat eivät osoittautuneet aivan maineensa veroisiksi soseomenoiksi. Tuollainen aika perinteinen äidin luona -viikonloppu siis, oikein mukavaa.

Lähdin eilen kotiin poikkeuksellisesti junalla, niin että ehtisin kuudeksi Spr:n kurssille mutta ettei minun tarvitsisi käydä kotona tai odottaa pitkään kaupungilla. Yksi äitini kodin hyvin puolia on se ettei siellä ole tietokonetta eikä tietenkään nettiyhteyttä joten soitin siskolleni ja hän etsi minulle tiedon. Ei ollut kauhean vaikeaa valita kun vaihtoehdot olivat aika aikaisin lähtenyt bussi, jonka matka kesti viisi ja puoli tuntia ja yli tunnin myöhemmin lähtenyt juna. Onneksi ei ollut sitä paluulippua valmiina (kun en tiedä milloin käyn siellä seuraavan kerran). Junalla matkustaminen tuntui pitkästä aikaa jotenkin hankalalta.
Samoin kuin sinne kurssille meno. Kävin viemässä matkatavarani isäni toimistolle, sain siellä kupillisen teetäkin. Spr:n toimisto on aika lähellä sitä ja olin yrittänyt olla paikalla aivan lähellä kurssin alkamisaikaa. Kun pääsin kurssipaikalle melkein kaikki muut olivat jo paikalla, heitä oli parikymmentä naista ja he näyttävät vähän sellaisilta ihmisiltä jotka ovat joka paikassa ajoissa. He olivat myös hyvin avuliaan oloisia ja ehkä sellaisia naisia, joita ei heti tulla iskemään baarissa. Ei siis mitenkään rumia tai muuta vaan kiltinnäköisiä. Minä sopeuduin siis aika hyvin porukkaan, eivät motiivini osallistuakaan taida olla mitenkään poikkeuksellisia. Minulla ei ole mitään kauheaa auttamishalua enkä ole erityisen empaattinen, minulla on vain epämääräinen käsitys siitä että ihmisen velvollisuus on auttaa muita. En tiedä onko se niin kauhean huono motiivi, jos ei pidä velvollisuutta ikävänä juttuna ja joskus nauttii sen suorittamisesta?

Minut oli näköjään haastettu kertomaan aamurutiineistani. Aamuni ovat kyllä hyvin samanlaisia. Minulla ei ole nykyään yleensä aamulla sovittuja menoja joten en herää herätyskelloon vaan silloin kun se tuntuu hyvältä. Kesällä se oli aivan liian aikaisin, viime aikoina olen alkanut nukkua aika pitkään. Tänään heräsin joskus puoli kahdeksan maissa, se tuntuu aika mukavalta viime kevään jälkeen kun en pystynyt nukkumaan neljää tai viittä pitempään. Laitan tietokoneen päälle heti herättyäni, luen sähköpostit ja katson mitä erilaisilla käyttämilläni sivustoilla on tapahtunut. Tänään siihen on mennyt kauemmin, lukemattomiakin sähköposteja on yli sata (suurimmaksi osaksi sähköpostilistajuttuja, hakutuloksia avoimista työpaikoista ja muuta sellaista) ja blogeja en jaksa lukea tänään kaikkia. Kohta aion tehdä aamupalaa, syön sen joka aamu ja aika samantapaisen. Juon mukillisen teetä ja vähintään lasillisen vettä, ihannetapauksessa syön ruisnäkkileipää mutta nykyään yleensä jotain pehmeää leipää, runsaskuituista kuitenkin. Ja sitten syön maustamatonta jogurttia (tänään kyllä viiliä kun en ehtinyt kurssin jälkeen kauppaan jossa sitä myytäisiin halvemmalla), yleensä banaanin tai muun hedelmän ja mahdollisesti marjojen tai hillon kanssa (tänään äidin luota tuotua omenasosetta). Olen aika ylpeä aamupalastani, se on terveellinen vaikkei muu ruokavalioni aina olekaan (olen taas ajautunut siihen etten syö tarpeeksi ja sitten paikkaan nälkää sokerilla). Luen aina syödessäni, ilmaisjakelulehteä ja kirjaa. Ennen kuuntelin radiota mutta en ole oikein kestänyt sitä viime aikoina.
Pyrin siihen että olen joskus yhdeksän kymmenen maissa valmis hyödyllisiin juttuihin. Tänään minun pitää postittaa yksi Bookmooch-kirja ja mennä tekemään töitä, isäni virtuaalipalvelin oli kuollut ja eikä siellä olleista jutuista kaikista tietenkään ollut varmuuskopioita. Siskoni joutuu tekemään valmiiksi saamansa verkkokaupan uudelleen ja minä Wordpress-version firman sivuista. Onneksi ne eivät ikinä päässeet sellaiseen versioon että sinne olisi laitettu oikeasti uutta sisältöä. En taida kyllä ehtiä tänään tekemään noita juttuja kauhean aikaisin mutta minulla ei ole mitään erityistä kiirettä.