11.10.2007

Luin tällä viikolla tutkimuksesta jonka mukaan onnellisten ihmisten on vaikeampaa selviytyä elämän pienistä vastoinkäymisistä kuin ehkä vähemmän onnellisten. Minun kohdallani se ainakin pitää paikkaansa, jos katsoo tämän vuoden kriisiäni. Ja sitä miten suhtaudun etten pääsekään lähtemään Jyväskylään tänään, miten kauhea pettymys se on ja miten olen itkun partaalla (tai itken jos ollaan rehellisiä mutta se saattaa johtua huonosta nukkumisestakin ja yleisestä sekavuudesta). Minusta tuntui hyvältä lähtöpäätöksen jälkeen ja äitinikin vaikutti ilahtuneelta (tiedän ettei se nyt maailmaa kaada jos n lähdekään sinne eikä se varmaan ole kauhea pettymys hänelle mutta lapsesta asti minusta on ollut kauheaa jos minulle rakkaat ihmiset joutuvat pettymään, vaikka syy ei olisi minussa).
Olen sen verran taikauskoinen että tunnen jotenkin tulleeni rangaistuksi siitä että sanoin että oikeastaan voisin sairastua vähän, niin että voisin hyvällä omallatunnolla vain levätä, mutta tarkoitin flunssaa, en sitä että herään yhdeltä kauheaan mahakipuun ja sitä seuranneeseen mahatautiin. No, ainakin voin nyt levätä hyvällä omallatunnolla ja voihan olla että olen huomenna jo niin terve että voin sittenkin lähteä. Ja ehdin minä kai sinne myöhemminkin.

Pitäisi varmaan yrittää nukkua vielä vähän, unenpuute saa minut aivan sekavaksi.

Lisäys, minulla on ollut ihan hyvä olo (jos ei oteta lukuun sitä että olen järkyttävän nälkäinen kun en ole uskaltanut syödä tarpeeksi ja edelleen unenpuutteesta vähän sekava, jotenkin selvisin kahdesta työpuhelusta). Nyt olen alkanut harkita sitä että lähtisin sittenkin tänään Jyväskylään, jollain vähän myöhemmin menevällä bussilla. Ärsyttää kun ei tiedä onko sairas vai ei.

1 kommentti:

Mikko Lahti kirjoitti...

Pienet päikkärit - jos siihen on mahdollisuus - ja raitis ilma virkistävät ainakin minua kummasti.

Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään.

Blog Widget by LinkWithin