Heräsin aivan liian aikaisin aivan kummalliseen painajaiseen (painajaiseni kuulostavat yleensä lähinnä hassuilta mutta se ei vähennä niiden pelottavuutta). Olin päättänyt lähteä mukaan sugarsucks.comin (siellä on oikeasti joku mainossivusto, unessa se oli joiden nokkelien helsinkiläisten miesten tekemä kampanja ja osoitetta kehuttiin Suomen parhaaksi, vähintään) sokerinvastustuskampanjaan (se ei ollut se pelottava osio). Siihen päästäkseen piti täyttää netissä kaikenlaisia testejä, minä en tosin päässyt ensimmäistä pitemmälle. Minun piti vastata järjettömän nopeassa tahdissa mahdottomiin kysymyksiin, joiden kaikkien vastaus oli joku numero ("Jos kohtaat ermiinin Paimiossa niin kauan sinulla on elinaikaa?", vastasin "14 minuuttia). Tuollaisena testi ei olisi ollut vielä tarpeeksi vaikea tietenkään, niinpä vieressäni seisoi eräs vanha opettajani joka tökki minua mahaan, kai estääkseen minua keskittymästä. Lisäksi unessa oli mukana lapsuudenkavereitani, joista eräs oli kädetön ja jalaton mutta hänen raajantyngissään oli kiinnityskoukut, joiden avulla hänen oli kai kätevä käyttää proteesejaan.
Kaipa alitajuntani yrittää viestittää jotain kovin merkityksellistä. Sokerilakko tekisi ainakin hyvää (sanoo hän syödessään mansikkajäätelöä).

Nousin ylös kun en oikein uskaltanut enää sulkeakaan silmiäni, olin vähän aika tietokoneella ja menin takaisin nukkumaan. Ehdin juuri ja juuri pyykkivuorolleni ja sain pakotettua itseni siivoamaan, muuten päivä on ollut sellainen kuin tuollaisesta alusta ja vallitsevasta säästä voisi päätellä: harmaa. Sain sentään lahjottua itseni kävelemään lähikauppaan lupaamalla jäätelöä (mikä tekee tietysti tyhjäksi eilisen urhoollisuuden Valintatalossa mutta tuossa on vähän vähemmän kaloreita, mansikkatäytteisistä suklaasydämistä huolimatta. Toisaalta tuo jäätelö ei ole kovin hyvää).

Yön aikana oli tullut yksi vahvistus työkeikasta, loppuvuoteni näyttää melkein työllistetyltä, mikä on tietysti aika hauskaa.