20.10.2007

Spr:n kurssilta jäi hyvä mieli, tuli sellainen kuva että minulle voisi olla jotain käyttöä vaikken ystäväksi tai saattajaksi ryhtyisikään. Tunnen kyllä itseni kauhean epäempaattiseksi mutta tuollaisen ystävän ottaminen vaatii valtavasti sitoutumista ja jonkun muun syyn kuin epämääräisen velvollisuuden tunteen.

Pääsin testaamaan aamulla talvipyöräilykuntoani, tosin lämpötila oli vain nollassa eikä maa ollut edes jäässä ja aurinko paistoi (tähän mennessä en ole kertaakaan sattunut pyöräilemään ikävän sään aikana mutta sen varaan ei ehkä voi laskea?). Oli kyllä sen verran kylmä jo nyt että vähän hirvittää talvi.

Suunnitelmani juhlia palkkapäivää ei ihan toteutunut. Minulla oli tunti aikaa ennen elokuvan alkua, minun olisi pitänyt käydä ensin syömässä jotain ja mennä sitten ostamaan lippua. Nyt menin ensin seisomaan jonoon melkein puoleksi tunniksi Rotta-elokuvaa (siksi he kaikki sitä kutsuivat) katsomaan menneiden perheiden joukkoon eikä minulla ollut sitten enää aikaa mennä minnekään. Minulla oli sen verran hutera olo että päädyin ensimmäistä kertaa ikinä ostamaan elokuvateatteriruokaa (jos karkkia ei oteta lukuun), jotain paprikarenkaita jotka vaikuttivat vähän suolaisilta ja pelastivat minut nälkäkuolemalta tai ainakin karkkien aiheuttamalta pahoinvoinnilta (minulla on kyllä vieläkin vähän outo olo, mikä heijastunee tekstiinkin).
Persepolis oli kyllä aika hieno elokuva, animaationa komeimpia ikinä näkemiäni (näin yhden animaation taustamaalarin ja inbetweenerin kokemuksella sanottuna). En ole tainnut lukea sen lähteenä ollutta sarjakuvaa kokonaan, vaikka jotkut jutut olivat tutun oloisia ja tiedän että olen lukenut jotain siitä, kun Marjane Satrapi oli yksi sarjakuvateorian kurssilla käsitellyistä taiteilijoista. Täytyy perehtyä tarkemmin. Elokuvanakin se oli aika hyvä, parhaita tänä vuonna näkemiäni. Ja tarina vallankumouksen seurauksista on aika vaikuttava. Kannattaa käydä katsomassa, jos sattuu olemaan kiinnostunut taideanimaatiosta tai vaikka islamilaisesta maailmasta yhden naisen silmin. Ja muutenkin.

Elokuvan jälkeen minulla oli 15 minuuttia aikaa käydä kaupassa ostamassa jotain ruokaa. Päädyin valmiskiisseliin, en kyllä oikein tiedä miksi. Säästyin onneksi Valintatalon pahimmalta houkutukselta, siltä yhdeltä herkkujäätelöltä (ja nyt olisi ollut sellainen kelikin että sen olisi saanut sulamattomana kotiin).

3 kommenttia:

anu kirjoitti...

Pidetttäisiinkö joskus sellaiset synnilliset iltapäiväteet, että ostetaan sitä yhtä herkujäätelöä, ja syödään sitä aivan liikaa teen seuraksi? Vaikka pikkujouluiksi tms.:) Saikos suomesta sitä cookiedough-versiota?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Tuo kuulostaa aika hyvältä. Muistelen syöneeni joskus sitä cookiedoughta, joten oletan sitä löytyvän ainakin jostain.

anu kirjoitti...

Täytyy varmaan sokeripaastota (nykyisellääm lipsun lakostani aika paljon...) viikko ennen sitä, niin voi sitten hyvällä omallatunnolla mussuttaa jäätelöä oikein reilusti:)

Blog Widget by LinkWithin