Ongelmani eivät varmasti ratkea sillä että lopetan valittamisen blogissani mutta viikonloppuni meni hyvin ja välillä olin oikeastaan onnellinen. Tuttu ahdistusjännitys pysyy rintakehässäni mutta sillä ei ollut niin väliä, viikonloppuun ei mahtunut epätoivoisia ajatuksia enkä ajatellut kuolemaakaan kuin kerran tai pari, ihan ohimennen. Ja olin pirteämpi. Aloitin syömään taas monivitamiineja, välissä oli jonkun kuukauden tauko kun olin liian pihi ostaakseni niitä. En tiedä onko niillä vaikutusta, mutta minulle kelpaa lumevaikutuskin.

Yksi syy viikonlopun mukavuuteen oli vimmatussa neulomisessani. Neuloessani en ajattele juurikaan muuta, voi olla että eilen olisin ollut ahdistunut ellen olisi neulonut melkein koko päivää. Käytän sitä terapiana mutta tähän vimmaan on syynä vaate jota haluan käyttää kirjamessuilla ja jolla on mahdollisuus valmistua jos neulon sitä hyvin ahkerasti. Olen iloinen siitä että on joku asia johon minulla riittää energiaa.

Minut tekee iloiseksi myös se että minulla on odotettavissa hauskoja asioita. Orange S. on tulossa tänne tänään kylään, se on mukavaa (olen niin iloinen siitä että olen onnistunut löytämään Turusta mukavia ihmisiä, en tiedä miten olisin kestänyt viime kuukaudet jos olisin vielä yksinäinenkin). Ja viikonloppuna on kirjamessut, se on yksi vuoteni kohokohdista. Voin muuntautua pariksi päiväksi myyjän rooliin ja messuilla on muutenkin hauskempaa kun pääsee katsomaan niitä vähän kulissien takaakin. Ja pääsee ostamaankin, täytyy kyllä vähän laskea rahoja. Yleensä olen käyttänyt messupalkkani siellä. Näytteilleasettajana ei tarvitse käydä läpi koko messukeskusta heti, on hauskaa kun on tukikohta jonne voi palata (meitä on osastolla töissä kai neljä ihmistä, mikä tarkoittaa että muutaman on melkein pakkokin olla muualla välillä ettei osasto tule liian täyteen). Ja siskoni tulee auttamaan messuille, sekin on hauskaa.
Minusta tuntuu että minun pitäisi pelätä että jokin menee pieleen, että sairastun tai jotain, että jos en pelkää niin silloin ainakin tapahtuu jotain ikävää mutta en nyt taida jaksaa.