9.10.2007

Pyöräilypipo toimii aika hyvin enkä edes tunne näyttäväni tavallista hölmömmältä (kävelin jopa se päässä vähän kaupungilla). Muutkin ruumiinosat olisi voinut pukea lämpimämmin.

Kotimatkalla puhelin soi, juuri kun olin pyöräilemässä ison tien vieressä. Kuulin "taitoit sen kirjan... onko sinulla kiirettä loppuvuodesta... kahdeksankymmentäsivuinen...", juuri muuta en kuullutkaan. Sain pyydettyä että hän soittaa uudestaan, hän lupasi lähettää tarkempia tietoja sähköpostilla. Toivottavasti lähettää. Ja toivottavasti saan työn, viime aikoina on ollut parikin työmahdollisuutta joista ei ole vain tullut mitään. On kyllä aika huvittavaa etten ole saanut yhtään työtä jota olisin hakenut, kaikkien töitteni kohdalla työnantaja on vain ottanut minuun yhteyttä, yleensä aika yllättäen (ja minä olen tietysti hyvin kiitollisena ottanut kaikki työt vastaan). Ehkä minun pitäisikin lopettaa tuo ahdistava ja tulokseton työnhaku ja vain odottaa että minuun otetaan yhteyttä? Harmi vain ettei sillä tavalla pysty elättämään itseään ja se on kai tavoitteeni.

Minua ärsyttää se että eräs mukava ihminen ilman omaa syytään saa minut ärsyyntymään ja ärsyttävimmät puoleni esille. Minusta tulee teräväkielisempi ja kriittisempi kuin yleensä olen, kärsimätön ja kaikkitietävä vaikken tietäisikään. Ja Ja kyvytön ottamaan neuvoja vastaan vaikka niitä itse mielelläni jakelenkin. Tai ehkä minä olen aina tuollainen, hänen seurassaan vain vähän korostetummin sellainen. Syy voi olla siinä että hän muistuttaa minua joistain raivostuttavimmista piirteistäni tai sitten se juontuu epämääräisestä psykologisesta traumamöykystä, jota en halua tarkastella lähemmin. (Lisäys, jos joku lukee tämän ja on huolissaan niin kyse ei ole hänestä)

Minua ärsyttää myös se että pitäisi siivota (näköjään olen tänään erittäin taipuvainen ärsyyntymiseen). Sekä se että minun pitää siivota että se että olen niin saamaton sen suhteen.

Mieleeni muistui kotimatkalla myös se miten ärsyttävää on että koulun liikuntatunneilla harrastettiin lajeja joissa melkein kaikissa tarvittiin taitoja joita minulla ei ollut (eikä ole). Välillä huvittelen ajattelemalla että ehkä minuakin olisi pidetty urheilullisena sellaisessa maailmassa, jossa kahden tulen välissä olisi vakavasti otettava urheilulaji. Olin siinä koko luokan paras, joskus silloin ala-asteen alussa. Sen jälkeen hyville pallonväistöreflekseille ei juuri ole ollut kysyntää.

3 kommenttia:

orange seeds kirjoitti...

Hah. Nyt on pakko kysyä se kysymys, minkä kaikki muutkin tuttusi haluaisivat kysyä tämä postauksen kysyttyään (kaikki eivät vaan kehtaa..)

Toivottavasti minä en ole tuo ärsyttävä henkilö?;)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Et tosiaankaan :) Eikä kukaan muukaan blogia mahdollisesti lukevista tutuista, toivottavasti ainakaan. En tajunnutkaan että sen voi noinkin tajuta, anteeksi.

heikki kirjoitti...

Tuli vaan tuosta pallonväistelystä mieleen, että toihan muistuttaa tai ehkäpä taitaa ollakin juuri se yksi ja sama peli, josta on elokuvakin saatu tehtyä. Nimi olisi Dodgeball: A True Underdog Story. Suhteellisen hauska elokuva ;). Suosittelen katsomaan.

Onneksi olkoon vain hakemattomista töistä.

Blog Widget by LinkWithin