Minulla ei ollut tänään mitään tärkeää tekemistä, mikä oli ihan hyvä juttu koska aamulla oloni oli jotenkin sairaalloinen ja kuumemittari oli samaa mieltä (pidän vähän yli kolmeakymmentäseitsemääkin sairaana olona koska normaali ruumiinlämpöni on jossain vähän kolmenkymmenenkuuden ylä- ja alapuolella). Melkein toivon että sairastuisin kunnolla, niin että olisin maanantaina taas terve tietysti, vähän kyllästyttää tällainen tauti joka tulee vähän kiusaamaan ja sitten katoaa taas väijyen kuitenkin koko ajan taustalla. Jostain elokuusta asti sitä on tainnut jatkua, pitäisiköhän minun huolestua, sitä tuntuu kuitenkin olevan liikkeellä.

Minun piti pyöräillä kaupunkiin hoitamaan asioita ja sää näytti olevan siihen tarkoitukseen mainio (sisältä ei huomannut ikävää tuulta), päätin kuitenkin säästää itseäni ja menin bussilla. Minun piti juosta että ehdin seuraavaan, mikä on tietysti huvittavaa kun tarkoituksena oli välttää rasitusta. En juokse jos ei ole aivan pakko ja minulla on hyvä syykin välttää juoksuharrastusta (ainakin luulen niin, se ei kuulemma tee kovin hyvin jos on yliliikkuvat nivelet), tuollaisissa tilanteissa juoksutaidosta olisi kyllä hyötyä. Ehdin yllätyksekseni bussiin ja vielä yllättävämpää oli että nuori ihan hyvännäköinen mieskuski hymyili minulle ymmärtäväisesti. Täällä lähiössä asumisessa on kyllä se hyvä puoli että busseja kulkee kymmenen minuutin välein arkena, myöhästyminen ei ole yhtä kohtalokasta kuin vaikka siellä missä asuin nuoruudessani, lähin pysäkki oli parin kilometrin päässä ja busseja kulki ehkä yksi tunnissa (ja kun asuimme kolmen kilometrin päässä keskustasta niin bussien käyttäminen ei ollut kovin järkevää). Ei ole kuitenkaan hauskaa odottaa kymmentä minuuttia kylmässä, jos on vähän sairas.

Minulla oli muka paljon kaupunkiasioita mutta ei niitä sitten ollutkaan niin paljon eivätkä ne olleet niin tärkeitä. Uusi tunnuslukukortti pankista, onneksi olin ottanut kirjan mukaan jonotusseuraksi. Käsintehtyä suklaata kauppahallista, olen mukana neulevaihdossa jonka seurauksena lähetän lapaset yhdelle tytölle Englantiin, kunhan saan lapaset valmiiksi (sen yhden peukalon joka vielä puuttuu). Valtava leipä ja juustoa Stockmannilta, ostettu lähinnä siitä ilosta että saa asiantuntevaa palvelua mutta valinnan tekeminen oli aivan liian vaikeaa (gouda maistuu kuitenkin taas hyvältä, en voinut sietää sitä noin vuoteen Hollannista paluun jälkeen). Yllätin itseni käymällä kahvilla, tai kaakaolla ja muffinssilla Arnolds'illa ja luin jopa iltapäivälehteäkin (ja huomasin olevani poikkeuksellinen ihminen kun en kadehdi rikkaita mitenkään erityisesti, en vaikka palkkatuloni jäävätkin tänä vuonna todennäköisesti alle viiden tonnin, se on kai aika pienituloista). Ostin vielä kilon omenoita torilta, Katja-omenat ovat aika lailla sellaisia joista pidän, makeita mutta raikkaita ja sopivan kiinteitä. Ehdin kotiin kahden tunnin sisällä ja säästin paluulipun hinnan. Ihan mukava retki.

Tänään pitäisi vielä siivota. Jos olen oikeasti sairastumassa en haluaa sairastaa näin pölyisessä paikassa, muutenkin haluaisin olla huomenna tekemättä mitään. Muu siivoaminen vielä menee, sitä en mitenkään inhoa ja täällä on oikeastaan aika siistiäkin, vähän vain tavaroita väärillä paikoilla. Mutta se tiskaaminen on inhottavaa. Minusta on alkanut tuntua siltä että ruuanlaittotaito ja tiskausvalmius ovat aika hyviä ominaisuuksia mahdollisissa puolisoissa. Minä pesen mieluummin vaikka vessan.