Olen iloinen etten lähtenyt Helsinkiin. Toisaalta sen takia että pääsin eroon ahdistuksesta ja toisaalta sen takia etten olisi jaksanut tehdä matkaa. Nukuin hyvin mutta parin yön univelat tuntuvat ja olin aamupalan jälkeen nukahtaa uudestaan (tyydyin makaamaan sängyssä peittojen alla (ja minä tosiaan kirjaimellisesti nukun peittojen alla, niin että minulla on vain jonkinlainen hengitysreikä, niin on turvallisempaa. Saatan olla huvittavan näköinen kun samalla yritän säästää hiuksiani ja ne roikkuvat tyynyn yli sängyn ulkopuolella) silmät kiinni ja viihdytin itseäni seikkailullisella tarinalla (olen kertonut itselleni tarinanpätkiä niin kauan kuin muistan, luulen että tapa saattoi alkaa yhdessä päiväkodissa, jossa minut pakotettiin pimeään päiväunihuoneeseen muiden kanssa vaikka en pystynyt nukkumaan päiväunia). Muutenkaan en ole ollut pirteä tänään ja äsken kävi selväksi etten kuvitellut kuumetta eikä se mitä ilmeisemmin ollut psykosomaattista sillä se jatkuu edelleen (37,14, jos eilen se olisi ollut tuollainen en olisi tuntenut mitään syyllisyyttä). En tiedä mitä teen huomenna, minun pitäisi mennä keskustaan tekemään muutama homma isäni toimistolla, jos en ole huomennakin kuumeessa niin täytyy varmaan mennä bussilla. Kaipa minulla on siihen joskus varaa ja ei viisi euroa ole ehkä sen arvoista että rasittaisin itseäni pyöräilemällä tässä tilanteessa. Nyt on kyllä ihan hyvä tilaisuus sairastaa, kuvittelin että minulla olisi ollut enemmän töitä tällä viikolla mutta ilmeisesti ei olekaan (minun oli ehkä vähän helpompaa perua tapaaminen työnantajan kanssa kun hekin ovat vähän hankaloittaneet elämääni tänä vuonna).

Sen verran jaksoin että kävin kirjastossa ja kaupassa. Minulle oli tullut yksi varattu kirja, virkailija kysyi että tämäkö englanninkielinen kirja, aivan kuin siinä olisi jotain omituista. Tai ehkä huolimatta siitä että hän näki tietokoneelta että olin juuri sitä kirjaa hakemassa ja kirjassa oli vielä lappu jossa lukee sen vastaanottaja, niin hän ei ollut oikeasti varma. Toisaalta hän olisi saattanut myös kysyä, että tämäkö ylitunteellinen viihdekirja, jossa jaarlin avioton tytär joutuu ilkeiden sisarpuoltensa ja äitipuolensa orjaksi ja karkaa yhtenä yönä naamiaisiin joissa kohtaa varakreivin nuoremman veljen ja he rakastuvat mutta siitä ei tietenkään tule mitään ja kun he kohtaavat toisensa myöhemmin ei mies tunnista häntä mutta rakastuu taas ja tyttö tietenkään ei ole lakannut rakastamasta ja heidän täytyy jotenkin päästä sen yli että tyttö on sisäkkö ja tosiaan avioton. Se olisi ollut vähän noloa.
Kotimatkalla näin neljä oravaa.
Muutakin hauskaa on, kun heräsin oli maa melkein valkoinen ja aamulla tunnin kuluessa joulukaktukseni (vai marraskuun-?) avasi kaksi nuppuaan. Se on hieman hassun näköinen, heteet (täytyy tunnustaa että olen onnistunut unohtamaan tuollaisia perusjuttuja enkä ole ihan varma siitä olenko oikeassa) ovat fuksianpunaiset ja kurkistavat valkoisten terälehtien joukosta. Äidilläni on vastaava punainen, tuollainen valkoinen on minulle aivan uusi tuttavuus (oletan että kaktukset saattavat pitää asunnostani, jossa oli tänäänkin pakko pitää vähän verhoja alhaalla kun aurinko paistoi liian kirkkaasti).

Näin kaupassa lehden, jonka kannessa oli ihan hauska kampaus. En kyllä tiedä onko minulla varaa kampaajaan, tänään tuli puhelinlaskukin (kuvittelin että oli maksanut jonkun syksyllä mutta ilmeisesti en ollut kun tuo oli kesä-heinäkuulta. Täytyy varmaan vielä kuitenkin tarkistaa). Ja jos joudun menemään lääkäriin ja jos talvikenkien venytys ei onnistu (täytyy muistaa ottaa ne mukaan huomenna kun menen kaupungille, jotenkin muistelen että isäni toimiston lähellä oli suutari mutta muualla keskustassa ainakin on).