Tämä on kai se huono päivä hyvien jälkeen mutta oikeasti taitaa olla kyse että ajatus siitä että joudun huomenna lähtemään Helsinkiin pelottaa aivan kauheasti. Kyse ei ole siitä että pelkäisin Helsingin joukkoliikennettä niin paljon, se kyllä jännittää mutta ei sen enempää. Kyse ei ole varsinaisesti työnantajani tapaamisestakaan, vaikka sekin tietysti jännittää varsinkaan kun en ole aivan varma siitä miltä hän näyttää (kuvittelin tietäväni mutta en tiedäkään). Ei, se mikä kauhistuttaa minua on ajatus siitä että joudun menemään johonkin outoon firmaan, yksin kun matkakumppanini joutui perumaan ja teeskentelemään olevani oikea media-alan ammattilainen ja että olen kiinnostunut heidän tuotteistaan ja ei minulla sellaisia vaatteitakaan joita oikeat työssä käyvät ihmiset käyttävät ja kaikki on niin pelottavaa.
Olen aika säälittävä.

Viime yönä nukahtaminen oli vaikeaa, minulla oli jotenkin outo ja kuvottava olo (ei mikään ihme jos unohtaa syödä oikeaa ruokaa ja syö vain juhlatarjoiluja) ja näin painajaisia ja heräsin neljältä siihen että sydämeni hakkasi, aivan varmasti jotenkin oudosti enkä pystynyt enää nukkumaan. Nukahdin uudestaan kuudelta, näin painajaisia ja heräsin kahden tunnin päästä sekavana.

Yritän lahjoa itseäni sillä että voin ottaa rauhallisesti tämän päivän ja että jos selviydyn huomisesta niin voin ostaa jotain hauskoja kirjoja. Peruisin yritysvierailun mutta silloin minun pitäisi maksaa matka itse ja siihen ei ole varaa. Yritän päättää voinko hyvällä omallatunnolla olevani sairas jos minulla on melkein kuumetta niin että voisin perua työnantajankin tapaamisen mutta se ei tunnu reilulta. Tunnen itseni niin tyhmäksi kun toivon sairastuvani oikeasti.

Ainakaan minulla ei ole enää kuin yksi yö kärsittävänä, kävi miten kävi. Vielä kauheampaa olisi tietysti jos tämä kauhea olo ei johdukaan Helsingistä.