Tuntuu oudolta olla sairaana kun on koko syksyn odottanut milloin se kunnon tauti oikein tulee (en ikinä muista milloin jotkut oireet alkava mutta kuvittelen että tätä pientä kuumeilua ja pientä flunssaisuutta on jatkunut elokuulta mutta joka tapauksessa vähintään lokakuun alusta). En kyllä nytkään ole kunnolla sairas, olen kyllä ollut pienessä kuumeessa suunnilleen koko viikon ja pääni tuntuu aika ikävältä mutta pystyn hengittämään ja nielemään ihan hyvin. Niinpä minusta tuntuu siltä että minun pitäisi tehdä jotain hyödyllistä, vaikka olenkin kauhean väsynyt. Olin päättänyt että viikonloppuna teen joulukortit ja yhden joululahjan ja maalaan isäni ja äitipuoleni tilaaman joulukortin ja minun piti käydä katsomassa kun tuomiokirkon joulukuuseen sytytetään valot ja kuuntelemassa Kirsti Ellilää kirjastossa ja käydä tänään hakemassa ne talvikengät suutarilta ja ties mitä muuta. Taidan jättää väliin, tosin se tilattu joulukortti pitää tehdä (mutta minulla on siihen idea joka vaatii vähemmän energiaa kuin maalaaminen), joululahjoja ehtii tehdä myöhemminkin ja voin tehdä ne muutaman joulukortin jotka tarvitsen kuun alussa (australialainen ystävä aiheuttaa hieman vaivaa). Tänään en kuitenkaan tee mitään muuta kuin lepää (aamulla kyllä piti käydä pesemässä pyykkiä).

Eilen oli pakko käydä hoitamassa asioita, hakea varattuja kirjoja (virkailija kysyi nyt haluanko varmasti kaikki varaamani kirjat) ja apteekissa ja postissa ja kaupassa. Minua tuli vastaan pari nuorta miestä, olutsaaliin kanssa. Minut ohittaessaan toinen sanoi kovaan ääneen "Pallo on pieni mutta nätti oot sinäkin". Tai alku oli todennäköisesti jotain muuta mutta en kuullut. Lähiön keskusta on ehkä lievästi masentava paikka, kävin sen kahdessa pienessä ruokakaupassa katsomassa jos niissä vaikka olisi sitä tuotetta jota omasta lähikaupastani ei löydy, ei tietenkään ollut. Muut asiakkaat ja yksi myyjä olivat aika suoraan lähiökauhutarinoista. Oma lähikauppani tuntuu paljon keskiverrommalta. Ja on kyllä huomattavasti ystävällisempi.

Tänään kävin vain kaupassa ja postissa. Ostin liikaa herkkuja ja tunnen niistäkin syyllisyyttä (mutta kun olen kipeänä), postissa odotti yllättävä lähetys kirjanlainausystävältäni (ihminen johon tutustuin Oulussa viime keväänä ja joka lukee samantyyppisiä kirjoja ja jolle ja jolta olen niitä lainannut). Pelkäsin jo että minulta loppuu lukeminen viikonlopun aikana, sellainen kevyt lukeminen, mutta nyt ei siitä ole vaaraa.

Yksin sairastaminen on kyllä vähän tylsää, tai sairaana minulla on tylsää. Pitäisi tiskatakin mutta nyt se houkuttelee entistä vähemmän. Onneksi pääsen ensi viikolla äidin luo, mieluummin tietysti jo tervehtyneenä.