Olen vieläkin vähän kipeä, tosin pirteämpi (onneksi, en ole viime päivinä jaksanut tehdä juuri muuta kuin levätä ja mittailla kuumetta ja syödä ja farkut tuntuvat vähän tiukoilta). Jos tätä tavallaan sairastelua ei olisi jatkunut näin pitkään pitäisin itseäni jo terveenä. Ainakin nyt iltapäivällä, aamulla oli surkeampi olo. En kyllä aio tehdä mitään rasittavaa, viikonlopun vain lepäilen.
Tunnen kyllä itseni aivan luulosairaaksi.

Niin pirteä en ollut että olisin jaksanut tiskata, pesin vain yhden kattilan niin että sain keitettyä kiisseliä puolukka-karpalomehusta. Unohdin taas että perunajauhoja pitäisi laittaa enemmän kuin kuvittelen, jos ei satu pitämään erityisesti mehukeitosta. Ostin kaupasta riisihiutaleita, jos niistä tehty puuro sopisi vaikka sen kanssa yhteen (tekisi mieli sellaista ohrauunipuuroa kuin koulussa oli, en ole itse onnistunut ikinä tekemään sitä, tuo mehukeitto maistuu melkein samalta kuin koulussa tarjottu).

Sain yllättävän viestin Facebookin kautta, ihmiseltä, jonka isä on aivan samanniminen (etu- ja sukunimeltään, toisesta nimestä en tiedä, mikä ei ole niin kauhean yllättävää kun ottaa huomioon sen että meillä on yhteinen isoisoisoisä). Olen tiennyt heistä mutta en tavannut tai tuntenut heitä ja he ovat tuntuneet jotenkin kiinnostavilta, samaa perimää mutta aivan erilaisia (minun isäni oli taistolainen, tuo toinen näyttää kuuluvan Kokoomukseen joten heitä ei voi varsinaisesti sekoittaa toisiinsa). Täytyy vastata mutta se on vähän hermostuttavaa.

Tein ehdotuksen joulukortiksi isälleni ja äitipuolelleni ja puhuin äitini kanssa puhelimessa ja luin yhtä kirjaa puoleenväliin, muuta ei olekaan tapahtunut.