Yöllä huutaminen tuntuu olevan täällä muotia. Viime yönä heräsin neljältä siihen että ilmeisesti joku hakkasi alakerrassa ikkunalautaa tai jotain muuta metallista ja huusi. Oletan että hän oli tulossa baarista ja oli unohtanut avaimet kotiin ja yritti herättää puolisoaan, vähän ajan kuluttua kuului myös naisen ääntä ja kohta huuto jatkui porraskäytävässä, joka vahvistaa hiljaisenkin puheen moninkertaiseksi. En tiedä mitä sitten tapahtui mutta huuto jatkui. Mies huusi "Ookoo?", nainen vastasi niin kovaa kuin kurkusta lähti "Ookoo!", tuo toistui monta kertaa.
Tekisi mieli valittaa jonnekin (isännöitsijälle?), tosin nuo taisivat olla eri huutajia. Ärsyttää kyllä, iltayöstä pystyn nukkumaan melusta huolimatta mutta aamun puolella uneni on kevyempää ja häiriintyy helposti enkä saa uudestaan unta nopeasti.
Jostain syystä tuo välikohtaus sai minut miettimään sitä tuhlaanko elämääni. Elän kyllä niin kuin haluan ja vapaa-ajallani teen asioita joista nautin mutta ehkä kymmenen vuoden päästä kadun sitä etten pyrkinyt miesseuraan tai muuta sellaista. Ei minulla edelleenkään ole mitään erityistä tarvetta tai halua seurustella mutta taka-alalla on koko ajan ajatus että joskus haluaisin, että haluaisin kokea onnellisen parisuhteen (ja siinä on varmaan yksi ongelmani, en osaa uskoa että mahdollinen parisuhteeni olisi onnellinen) mutta jos jatkan näin on siihen päätyminen aika epätodennäköistä. Ystäväni ovat naispuolisia ja tapaan heitä yleensä kahden kesken, minulla ei ole ystäväporukkaa jossa olisi miehiä ja naisia ja jossa tai jonka kautta ihmiset pariutuisivat luontevasti. Baarit eivät tunnu hyvältä ratkaisulta, jo sen takia että baarielämä ei taida onnistua kovin hyvin jos pitää mennä nukkumaan viimeistään noin yhdeltätoista tai nukahtaa siihen paikkaan. Harrastukseni ovat yksinäisiä tai naisvaltaisia ja jos jatkan tätä epämääräistä freelanceriutta niin minulla ei sellaista työympäristöäkään jonka kautta voisi tavata ihmisiä. Ja asiaa ei tietenkään auta tapani olla huomaamatta muita ihmisiä julkisilla paikoilla tai tuntemattomia miehiä satunnaisissa porukoissa. Nettitreffit saattaisivat toimia ellen olisi näin neuroottinen ja jännittäisi uusien ihmisten tapaamista.
Mahdollinen (tai epätodennäköinen) lopputulos ei tunnu sen vaatiman vaivan (siis elämäni radikaalin muuttamisen) arvoiselta. Olen kuitenkin tyytyväinen näin.
Ehkä minun täytyy harjoitella pienempää muutosta ensin. Otsatukkani on niin pitkä nyt että sitä pitää pitää kiinni. Olen viime aikoina ollut lähinnä kotona tai kaupungilla pipo päässä ja se on ollut helppoa, jotenkin vain pinnillä kiinni niin että se pysyy pois silmiltä. Minusta kuitenkin tuntuu siltä etten osaa laittaa sitä hyvin, etten tiedä miten otsatukan kanssa pitäisi toimia (yksi kamalimpia tunteita on se etten osaa enkä tiedä mitä pitäisi tehdä, välttelen sitä viimeiseen saakka). Katsoin eilen pinnejä kaupungilla, ajattelin että kaksi pinniä pitäisi sen kiinni paremmin kuin yksi mutta ne kaikki olivat tylsän näköisiä tai vaaleanpunaisia. On minulla sellaisia ohuita ruskeita pinnejä jotka ostin vuosia sitten kai jotain nutturaa varten mutta ne ovat mielestäni rumia, en haluaisi kulkea ne päässä julkisilla paikoilla. Se onkin ongelma, minun pitää joskus tavatakin ihmisiä, en voi odottaa siihen kun otsahiukset ovat tarpeeksi pitkiksi ja otsanikin tuntuu kauhean paljaalta. Ehkä alan käyttämään hattua sisälläkin.
Tuollainen pieni harmi on tietysti hyvä asia tavallaan, tällä hetkellä asiani ovat sen verran hyvin että jaksan murehtia aivan mitättömiäkin asioita.
Tekstit
24 kommenttia:
Oletko sinä nyt onnellinen? Mitä sinä "vaadit" ollaksesi onnellinen.
Neuroottinen tai et mutta minulla on jostain syystä mielikuva että sinulla ei mitään hävettää, treffeillä eikä muutenkaan.
* hävettävää
Kuvauksen perusteella ongelmasi törmätä sopiviin ihmisiin tietty ratkeaa sillä, että ryhdyt pariutumaan samaa sukupuolta olevien viehettävien ihmisten kanssa. :)
Hei,
älä harmittele sitä, että freelancerina sinulla ei ole työpaikkaa, jonka kautta pariutua. Minulla oli periaate, että työpaikalta ei miestä oteta. Haksahdin (miksi ihmeessä?) ja voin kertoa, että olisi pitänyt pysyä päätöksessäni, että työpaikalta ei oteta. Nyt olen virkavapaalla, mutta joulukuussa joudun taas osallistumaan palavereihin, joissa ko tyyppi on, ja epäilen, että jos hän pääsee yli siitä, että kuolaa päälleni ja näyttää purskahtavan itkuun alvariinsa, niin seuraava vaihe on se, että hän tekee työnteostani hankalaa. En yhtään epäile, etteikö niin kiltti mies pystyisi olemaan tosi kusipää halutessaan. Joten: et menetä mitään olemalla free. Trust me.
Offset, en taida olla tällä hetkellä keskimäärin onnellinen, olen ollut liian ahdistunut siihen. En minä oikeastaan vaadi onnellisuuteen muuta kuin sen ettei ole mitään kauheita mieltä painavia murheita, sellaisia joiden ajattelusta ei voi pitää hetkeäkään vapaata.
Zache, olen sitäkin miettinyt ja se voisi olla hyvinkin mahdollista biseksuaalisuuteni ei ole kyllä tähän mennessä ulottunut naisiin ihastumiseen.
Rooibos, olenkin kuullut että työpaikkaromanssit ovat aika huono idea. Taisin ajatella jonkinlaista yleistä sosiaalisen piirin laajenemista.
Onnea tuon miehen kanssa toimimiseen, toivottavasti hän ei käy hankalaksi.
Sosiaalisen piirin laajentaminen on kyllä haastavaa. Itsellä ei myöskään ole sellaista kaveripiiriä, jonka kautta tapaisi uusia ihmisiä ja kaikki kaveritkin seurustelevat. Harrastukset ovat ns "naislajeja" ja töissä - no, en halua laajentaa sosiaalista piiriäni niillä ihmisillä. Jotenkin se vaan tuntuu siltä, että tietyssä iässä tai elämäntilanteessa on ihan älyttömän vaikea kehittää uusia kontakteja.
Ei sille mitään voi, kaikki ihmiset kaipaavat parisuhdetta niin kauan kuin sitä ei ole. Usein, kuten omassa tapauksessani, sitä suhdetta lopulta katuu ja alkaa kadehtia taas yksineläviä, mutta tiedän että ellen olisi sitä askelta koskaan ottanut, elämäni tuntuisi vajaalta. On hyvin vaikeaa olla onnellinen.
M
Miksi aina sanotaan, että se on mies, joka "käy hankalaksi"?
Kyllähän naisistakin sanotaan, että käy hankalaksi, ei se ole mitenkään miesten etuoikeus ;)
Rooibos, miesten kesken aika vähän puhutaan naisasioista, paitsi ehkä jotain läppää.. Mutta ei tosissaan.
Monille naisille sen sijaan, mies "käy hankalaksi" oli tilanne mikä hyvänsä. Esimerkiksi, jos sinun ja tämän miehen tilanne olisikin täysi peilikuva tähän menneistä tapahtumista -osat olisivat vastakkaiset, mutta täysin symmetrisesti- niin etköhän silloinkin kirjoittaisi, että mies "käy hankalaksi"? :)
Minäkin ihmettelin, kun puhuttiin nimenomaan kiltistä miehestä, eikä kiltistä ihmisestä.
Tuossa oli kai kyseessä tietty tapaus jossa tietty, oikeasti olemassa oleva kiltti mies käy mahdollisesti hankalaksi ja vaikeuttaa Rooiboksen elämää työpaikalla, miksi hänen sukupuoltaan ei olisi saanut mainita tai sanoa että hän voi käydä hankalaksi?
Voi olla että vain hallusinoin mutta minusta näyttää siltä että ainakin netissä aika monien miesten lempipuheenaihe tuntuu olevan sen miten hankaliksi miehet voivat käydä :) (kehtaavat olla pitämättä miehestä vaikka hän on niin kiltti, eivät anna vaikka ihan hyvin voisivat, valitsevat aina väärän miehen puolisokseen...)
Niin no, en minä niistä miehistä tiedä, jotka valitsevat aina väärän miehen puolisokseen :D
Mutta jos tästä Rooiboksen tapauksesta puhutaan, niin tarkoitin vain sitä, että naisten määrittelemän "hankalaksi käymisen" kannalta on oikeastaan ihan sama, oliko mies kiltti vai ei, päättyikö suhde asiallisesti vai ei, jättikö Rooibos vai jättikö mies, oliko suhde hyvä vai ei, mitä ongelmia oli ja kenestä ne aiheutuivat jne.
En tiedä, minä kyllä tarkoitin sillä ihan konkreettisten vaikeuksien aiheuttamista, ihan ilman sukupuolisidonnaisuutta tai parisuhdekontekstia.
Kysyn uteliaisuudesta kun en oikein tajua mitä ihmettä ajat takaa: Miten sinä määrittelisit vaikkapa tytön, joka yhtäkkiä päättäisi olevansa sinuun palavasti rakastunut ja sinä et jostain syystä vastaisi häneen tunteisiinsa mikä johtaisi siihen että hän vaikka roikkuisi kotisi ympäristössä ja odottaisi aina oven takana, jos olisit vaikka lähdössä ulos. Ja kun tuo ei tuottaisi tulosta niin hän alkaisi jättämään epämiellyttäviä viestejä postilaatikkoosi. Tuo on tietysti aika kärjistetty esimerkki mutta olisiko tyttö mielestäsi hankala (jos tuo on liian kärjistetty niin hän vaikka alkaisi soittelemaan sinulle jatkuvasti) vai etkö millään tavalla omassa mielessäsikään ajattelisi tytön käytöstä? Vastustako sanontaa "käydä hankalaksi" vai sitä että naiset voivat arvioida miesten käytöstä vai oletko sitä mieltä että naiset syyttävät aina muita eivätkä etsi vikaa itsestään (se ei ainakaan tunnu olevan sukupuolisidonnainen ominaisuus)? Ja miten ihmeessä naiset määrittävät mielestäsi "hankalaksi käymisen"? Jotenkin muuten kuin hankaluuksien aiheuttamiseksi (niin minä sen ainakin naisena määritän)? Miten sinä itse sen määrität?
Ehkä täytyy vielä selventää että kun sanoin "toivottavasti hän ei käy hankalaksi" niin olisin voinut yhtä hyvin myös kirjoittaa "toivottavasti hän ei aiheuta kauheasti hankaluuksia sinulle työpaikallasi" mikä ei tarkoita sitä että kaikki miehet olisivat aina hankalia parisuhteissa tai että parisuhteen ongelmat olisivat aina miesten hankaluuden syytä vaan ihan vain sitä että työpaikalla olisi ehkä kivaa olla rauhassa mahdollisesti kostonhimoisilta ex-poikaystäviltä, mikä tietysti tukee sitä ettei ylipäätään kannata harrastaa työpaikkaromansseja.
Eikun siis tarkoitan vain, että "hankalaksi käyminen" on vähän sama kuin erilaiset "kaikki miehet on sikoja" jutut. On vain saatu yleinen hyväksyntä sille, että miehet aina aiheuttavat hankaluuksia naisille, parisuhteissa ja parisuhteiden ulkopuolella. Niinpä nainen voi täysin paradoksaalisessakin tilanteessa käyttää tuollaisia sanontoja, esim. itse käyttäydyttyään niin, että mies suuttuu. Eikä asiassa ole kenenkään mielestä mitään ihmeellistä, koska "kyllähän nyt kaikki tietää, että miehet aiheuttaa kauheasti ongelmia".
Rooiboksen tapauksessa tarkoitin, että Rooibos luultavasti käyttäisi samaa terminologiaa, vaikka tilanne olisikin niinpäin, että kyseinen mies olisi suuttunut Rooibokselle ja jättänyt hänet.
Sellaista "kaikki naiset ovat pihtarihuoria" -kategoriaa siis.
No väitäkkö sit ettei ne muka oo??
Minun mielestäni kommenttiketju pääsi harhautumaan epäolennaisille sivuraiteille vain muutamien rooiboksen sanavalintojen vuoksi. Hänen kommentissaan oli sellaisia sanankäänteitä, jotka saattoivat aiheuttaa vaikutelman että nyt "naiset juoruilevat keskenään", eikä ole ikään kuin enää tilaa puhua muuta. Siinä oli minun mielestäni naispuheelle yleinen piirre henkilöidä asiat, puhua miten tämä mies ja tämä henkilö tekee jotain. Miehet saattavat käyttää toisia sanoja, joissa ei viitata ihmisiin vaan asioihin. Jos rooibos tai joku muu olisi muotoillut kommenttinsa vain hieman toisin, nobelstraatkan ei ehkä olisi sanonut mitään. Väärinymmärrys voi olla hyvin pienistä asioista kiinni. Kun esim. rooibos käyttää sellaisia sanontoja ja muotisanoja, jotka ovat tyypillisiä nuorten naisten puheelle, lukijalle saattaa tulla mielleyhtymä aikaisempiin kokemiinsa naisten kommentteihin ja hän tulee yhdistäneeksi tämän käsityksiinsä naisten toiminnasta yleensä ja kärpänen muuttuu härkäseksi. Nobelstraatin viimeisimmät kommentit ovat jo minusta liian pitkälle mennyttä provosoitumista, tahattoman sijaan tahallisen ärsyttämisen suuntaan meneviä.
No tuo viimeinen kommentti oli vitsillä heitetty, ajattelin että kaikki tajuaisivat sen kontekstista.
Se on kyllä myönnettävä, että aiemmat kokemukset värittävät tulkintaani. Olen nimittäin seurustellut vajaa pari vuotta sellaisen naisen kanssa, jonka kanssa suurin osa koko suhteesta oli tuollaista paradoksaalista syyttelyä minua kohtaan. Ihan objektiivisestikin katsoen nainen aiheutti suurimman osan suhteen ongelmista, tekemällä parisuhdetta hajoittavia temppuja. Mikä on kuitenkin merkillistä, on riidat, joita suhteen aikana käytiin. Liittyivätkö ne ehkä naisen käytökseen? Eivät. Useimmat riidat käytiin siitä, että minä "kävin hankalaksi", kun en osannut suhtautua oikealla tavalla naisen temppuihin. Eli lopulta minä olinkin syypää.
Tunnistin saman logiikan Rooiboksen tekstistä, ja siksi provosoiduin.
Rooibos ei edes käyttänyt sitä termiä josta Nobelstraat ärsyyntyi (vaan minä), siksikin vähän epäreilua väittää ties mitä siitä miten hän suhtautuu parisuhteisiin.
Nobelstraat, viimeinen selventävä kommenttisi tuli sillä aikaa kun kirjoitin omaani joten se ei ole reaktiota siihen.
Minusta tuollaisissa ärsyyntymisissä kannattaa ehkä selventää omaa taustaa niin toiset saattavat ymmärtää paremmin eivätkä ärsyynny siitä että heitä kohtaan hyökätään, varsinkaan jos he eivät ole edes käyttäneet sitä termiä josta koko ärsyyntyminen lähti.
Pari vuotta on kyllä aika pitkä aika kestää tuollaista käytöstä, olet kyllä ollut aika kärsivällinen. Huonokäytöksisiä ihmisiä on kyllä sukupuolesta huolimatta (ja niihin lasken alakerran naisen joka riitelee keskellä yötä ja alakerran miehen joka herättää koko helvetin talon päästäkseen sisään keskellä yötä. He ansaitsisivat toisensa mutta luulen että he eivät kuulu samaan talouteen).
Minä en kommentissani halunnut väittää mitään rooiboksen - enkä nobelstraatinkaan - mielipiteistä, yritin eritellä lähinnä omaa reaktiotani asiaan.
Miksi et usko että parisuhteesi voisi olla onnellinen?
Lähetä kommentti