Jaksoin tänään tehdä oikeaa ruokaa (pitkästä aikaa) ja askarrella 12 joulukorttia (joista yksi on epäonnistunut ja muutkin ehkä kummallisia) mutta en juuri muuta joten turvaudun meemiin, muun muassa Orange Seedsin tekemään.

- Tässä on lueteltu 16 sanaa. Kirjoita jokaisen kohdalla, mitä lapsuuden/nuoruuden tapahtumia, asioita tai tunnelmia tulee kyseisestä sanasta mieleen.
- Jos juuri siitä sanasta ei tule mieleen mitään, niin kerro jostain siihen läheisesti liittyvästä asiasta.
- Saa kertoa useampiakin asioita, jos sanasta muistuu mieleen paljon juttuja.
- Lopuksi: keksi luetteloon yksi sana lisää ja muistele siihenkin sanaan liittyviä lapsuuden tapahtumia.

1. Kampa
Kammasta tulee jostain syystä isäni isä joka kuoli kun olin 8-vuotias, en tiedä kyllä syytä tuohon mielleyhtymään (enkä kyllä muista syytä papan kuolemaankaan, muuta kuin sen että hän oli aivan keltainen kun kävimme katsomassa häntä ruumishuoneella, tätini ehdotuksesta. Siskoni sai pahoja traumoja). Minulla ei ole varmaan ikinä ollut sellaiset hiukset että kammasta olisi ollut jotain hyötyä, muuta kuin hiuksia leikatessa.

2. Lintu
Opin äidiltäni pitämään luonnosta, hän ei ole kauhean innostunut kotieläimistä, enemmänkin villieläimistä ja erityisesti linnuista. Meillä oli takapihalla lintulauta ja opin tunnistamaan lintuja, niitä pystyi tarkkailemaan keittiön ikkunasta (keittiössämme oli valtavat ikkunat eikä verhoja, meitäkin pystyi hyvin tarkkailemaan kun söimme aamiaista pimeinä talviaamuina).

3. Meri
Merellä ei ollut juuri sijaa lapsuudessani. Sen näki joskus lomamatkoilla mutta muuten se oli eksoottinen ja arvaamaton (ja suuri pettymys kun viimein muutin sen rannalle). Meri tuntuu jotenkin niin tylsältä verrattuna järviin, ne olivat aika olennainen osa lapsuuttani. Emme asuneet kauhean kaukana Jyväsjärvestä mutta siellä ei uitu (paitsi kun olimme mökillä), ei ollut sopivia rantoja ja sitä paitsi näin jälkikäteen ajateltuna se ei ehkä ollut 80-luvulla kauhean terveellinen uintipaikka. Sen sijaan kävimme uimassa Päijänteessä, Tikan uimarannalla, jos aluetta tuntevia sattuu kiinnostamaan. Välillä koko perheen voimin (tai en kyllä muista että isäni olisi ollut mukana, ainakaan usein) ja myöhemmin kavereiden kanssa pyörällä. Rakastin uimista enkä välittänyt siitä oliko vesi kylmää. Ikävä kyllä minusta tuli vartaloani häpeävä likinäköinen teini ja kadotin rakkauteni veteen.

4. Kitara
En pidä itseäni varsinaisesti epämusikaalisena mutta minulla ei ole mitään todisteita siitä etten olisi. Soitto- ja laulukokeet kuuluivat kouluajan painajaisiin enkä ikinä oppinut soittamaan nokkahuilulla mitään muuta kuin Ostakaa makkaraa (kerran lauloin sen myös laulukokeessa). Yläasteella kaikkien piti soittaa kitara ja luulen että yritin mutta opettaja siirsi minut lopulta soittamaan ksylofonia tai jotain sen sukulaista, siitä minä oikeastaan pidin. Rumpuja en opetellut soittamaan, minusta kuivaharjoittelu oli liian typerän näköistä. Meillä oli rumpukoekin, ei aavistustakaan miten selvisin siitä. Musiikinnumeroni oli aina seiska, ei mikään ihme. Lukiossa musiikinkurssi oli oikeastaan aika hauska. Kävin sen ensimmäisen vuoden keväällä ja siinä vaiheessa kaikki innokkaat olivat suorittaneet sen jo ja muutkin olivat ehkä vähän onnettomia. Yritin opetella soittamaan kitaraa ja taisin oppiakin jotain mutta jotenkin en osannut soittaa samassa tahdissa kuin muut. Sain kuitenkin siitä kurssista kasin.

5. Kello
Ensimmäinen mieleen tuleva kelloon liittyvä muisto on se ettei siskoni oppinut kellonaikoja millään. En muista oliko hänellä sama tekosyy kuin minulla joidenkin juttujen suhteen, että hän oli poissa tunnilta jossa ne opetettiin, saattoi olla. Minä en oppinut väli-ilmansuuntia, jakamaan kaksinumeroisella luvulla ja oikeaa pesäpallolyöntiä. Ensimmäisen opin myöhemmin, muita en osaa vieläkään (onneksi kukaan ei enää pakota minua pelaamaan pesäpalloa).

6. Oksentaminen
En ole oksentanut varmaan ainakaan kymmeneen vuoteen mutta lapsena olin joskus aina oksennustaudissa. Luulen että inhosin sitä silloinkin, erityisesti inhosin sitä jos kuulin että joku toinen oksentaa. Muistan että olimme kerran terveyskeskuksessa, ehkä se oli se kerta kun minulla oli korvatulehdus tai joku sellainen ja siskollani tyrä, siskoni oksensi ja minua alkoi oksettamaan niin paljon että lopulta minäkin oksensin.

7. Mummo
Minulle mummo oli pitkään se joka asui Jyväskylässä, isäni äiti. Kuopiossa asui mummi. Mummon kuoleman jälkeen mummia taidettiin alkaa sanomaan mummoksi, meidän perheessämme siis. Ensimmäinen mummo oli kiehtova ihminen, voimakastahtoinen ja teräväkielinen ja teräväpäinen mutta ei ilkeä (huomaan itsessäni joskus niitä piirteitä vaikka se saattaakin ehkä tuntua yllättävältä). Hän oli tummasilmäinen ja -tukkainen, aivan loppuun saakka, ja pieni, sataviisikymmentäsenttinen. Hän oli ollut nuorena kaunis ja pappani ihastui häneen pikkupoikana, kertoman mukaan rukoili iltaisin että pääsisi Kuparin Liisan kanssa naimisiin. Mummoni oli amatöörinäyttelijä nuorena ja piti itseään oikeastaan taiteilijana. Hän oli modisti ja osti minulta yhden hatun, jonka tein koulun käsitöissä, hän taisi olla ylpeä siitä että jonkinlainen taipumus käsitöihin periytyi eteenpäin, siskoni lisäksi kaksi serkkuani ovat artesaaneja (hänen isänsä oli räätäli ja oman arvonsa tunteva mies, hän oli antanut vanhemmilleni häälahjaksi kehystetyn valokuvan itsestään). Kuvittelen että olen perinyt häneltä viehtymykseni hattuihin. Mummoni kuoli kun olin 15-vuotias ja alkamassa arvostaa häntä uudella tavalla, hän oli lapsena aavistuksen verran pelottava.
Toinen mummoni oli taas perinteisen isoäitimäisen lempeä, muistan miten mukavaa oli mennä mummolaan ja tulla sen rakkauden ja huolenpidon ympäröimäksi. Mummolani lakkasi olemasta fyysisesti viime keväänä kun mummoni muutti vanhainkotiin mutta henkisesti se katosi joskus melkein kymmenen vuotta sitten kun isovanhemmistani tuli huolenpidon kohteita eikä sen antajia. Minulla ei ole kauhean läheiset välit mummooni, meillä ei ole paljon puhuttavaa ja tunnen syyllisyyttä siitä etten ole onnistunut solmimaan häneen sellaista suhdetta kuin joillain on isoäiteihinsä. Toisaalta emme me käyneetkään siellä kuin muutaman kerran vuodessa.

8. Kirja
Olisin oppinut lukemaan joskus kauhean aikaisin mutta päiväkodista oli sanottu äidilleni että olisi parempi etten osaisi lukea kun menisin kouluun, muuten tylsistyisin. Opin sitten vähän ennen koulun alkua. Minä luin valtavasti, en silloinkaan mitään opettavaista vaan ihan viihtyäkseni. Meidän lähellämme ei ollut kirjastoa mutta kirjastoauton pysäkki oli aivan vieressä ja kävimme siellä joka maanantai ja lainasimme ison kassillisen kirjoja. Luin hevoskirjoja ja tyttökirjoja ja dekkareita ja fantasiaa, kaiken suomeksi ilmestyvän fantasian (sitä ei ollut paljon). Kirjoitin kerran äidinkielen aineen tytöstä joka luki niin keskittyneesti ettei huomannut kun maailma räjähti, se perustui hieman omaan elämääni (ilman räjähdystä).

9. Pipo
Piposta tulee mieleen ne pipot joita kouluni myi jos silloin kun olin viidennellä tai kuudennella luokalla, kaikki halusivat sellaiset. Pipoja oli kahta mallia, aika tavallinen tylsä jossa oli pieni tupsu ja se muodikkaampi, jonka tupsu oli melkein isompi kuin pipo itse, minulla oli sellainen. Muistan sen vieläkin hyvin, se oli musta ja tupsu oli sekoitus neonvärejä, vaaleanpunaista, keltaista ja vihreää. Tyylikästä.

10. Matematiikka
Matematiikka ei ole ikinä herättänyt minussa mitään erityisiä intohimoja. Ala- ja yläasteella se oli yhtä helppoa kuin muukin koulu, pärjäsin yleensä kokeissa aika vähäisellä lukemisella ja selviydyin tehtävistä. Voi olla että jos olisin lukenut olisivat numeroni olleet parempia mutta minulle riitti kasipuolen keskiarvo ja luin mieluummin romaaneja kuin läksyjä. Olin tasaisen keskiverto kaikissa aineissa, paitsi liikunnassa ja musiikissa, joista minulla oli yleensä seiska. Jos lukiossa olisi ollut pakko valita kielet tai reaali olisin varmaan ottanut kielet, onneksi luokattomassa kurssimuotoisessa lukiossa oli mahdollista lukea vähän kieliä ja pitkää matematiikkaa (ilman pitkää fysiikkaa ja kemiaa) ja paljon kaikkea kiinnostavaa. Tiesin jo silloin että päädyn opiskelemaan jotain taiteeseen tai muotoiluun liittyvää ja ettei todistuksellani olisi oikeastaan yhtään mitään väliä, niinpä minulla oli lukiossa hauskaa. Luin pitkän matematiikan koska se oli ihan hauskaa enkä olisi osannut niitä käytännöllisiä laskuja joita olisi kuitenkin joutunut tekemään lyhyessä, kävin hauskoja kursseja reaaliaineissa, hasardimaantietoa ja kulttuurimaantietoa ja vaikka mitä sellaista. Lukioni oli joillain tavoilla kummallinen ja siitä nauttiminen vaati vähän huumorintajua mutta paikkakunnan "eliittikouluna" siellä oli todella päteviä opettajia ja mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin kursseihin. Lopputuloksena oli se että arvosanani nousivat yläasteelta (voi olla että olisin ollut ylpeä siitä että sain englannin kursseista pelkkiä kymppejä jos se olisi ollut jotenkin vaikea suoritus) ja en kirjoittanut reaalia lainkaan, koska kaikki niiden aineiden kurssini olivat sellaisia ettei niistä ollut mitään hyötyä kirjoituksissa.

11. Metsä
Asuimme metsän vieressä ja se oli tärkeä leikkipaikka. Muistan että leikimme tyttöporukalla siellä noitia ja intiaaneja kerran ja meillä oli oma salainen paikka siellä. Metsästä oli louhittu joskus vuosikymmeniä sitten hautakiviä ja siellä oli edelleen kivikasoja ja kallioissa oli louhimisen jälkiä. Meidän paikkamme on yhden kallion juurella, siinä oli sohvamaisia tasoja ja keskellä pieni lammikko. Se oli aika salaperäinen paikka, juuri sopiva noidille. Porukkamme johtajatyttö valloitti parhaan ulokkeen ja muut jouduimme tyytymään huonompiin, se meni aina niin. Yritin joskus löytää paikkaa uudelleen mutta se oli kadonnut. Tiedän suunnilleen missä se oli, sen päälle on kai rakennettu taloja (siellä ei ole juuri enää metsää jäljellä).

12. Ukkonen
Asuimme kaupungissa ja ukkonen ei ollut mikään iso juttu. Muistan kyllä miten pelottavaa saattoi olla jos olimme uimassa kun alkoi ukostaa. Mitään erityisiä ukkosmuistoja minulla ei kyllä ole.

13. Hiukset
Minulla on ollut oikeastaan aina sama kampaus (mikä on yksi syy siihen että aion kokeilla nyt jotain uutta), polkkatukka otsatukalla. Ensin lyhyenä ja pirteänä, sitten pitempänä. Aloin kasvattamaan hiuksiani kun olin kuudella luokalla, lähinnä kai kapinoidakseni. En halunnut pirteää tätitukkaa, kerran yksi luokkakaverini jopa luuli minua takaapäin opettajaksemme (olin vielä aika pitkäkin). Yläasteella aloin värjätä (tai äiti hoiti käytännön värjäämisen) hiuksiani punaisiksi, niin punaisiksi kuin mahdollista, ilman vaalennusta. Muuta en kyllä oikeastaan ole hiuksilleni tehnytkään, ne ovat vain kasvaneet ja niitä on tasoitettu kerran vuodessa.

14. Sisko/veli (valitse toinen)
Siskoni on minua kolme vuotta nuorempi ja olin kauhean mustasukkainen kun hän syntyi. Se oli kai yksi syy miksi minut laitettiin kuvataidekerhoon, että saisin jotain muuta ajateltavaa. Meillä oli niin paljon ikäeroa ettemme olleet mitään parhaita kavereita ja tappelimme aina välillä. Siskoni oli aika hurja ja puri ja oli aina voitolla, yksi lapsuuteni traumoja on se että minua aina komennettiin olemaan kiusaamatta siskoani, kun oli niin paljon isompi vaikka siskoni pystyi puolustamaan itseään aivan hyvin. Minua ärsytti myöhemmin se että hän oli mukana meidän porukoissamme, pihamme huono puoli se ettei kenelläkään ollut ulkopuolisia ystäviä ja kaikki tunsivat toisensa, siskoni oli pakostakin samoissa porukoissa. Nykyään emme ole siinä mielessä läheisiä että olisimme paljon tekemisissä toistemme kanssa mutta hän on paras mahdollinen sisko minulle ja olen hänestä ylpeä ja tulemme hyvin toimeen ja kai näemme toisiamme mielellämme.

15. ikkuna
Ikkunasta tulee mieleen ensimmäisenä siskoni. En muista tappelimmeko jostain, vai suuttuiko hän muuten vain mutta hän heitti minua päähän saksilla. Onneksi sakset olivat tylsät ja sitä paitsi hän oli yhtä huono tähtäämään kuin minäkin, niinpä sakset osuivat vain ikkunaan. Jostain syystä huoneessamme oli ikkuna joka avautui portaisiin (asuimme kaksikerroksisessa rivitalossa silloin) ja ikkuna meni vain säröille. Sellainen se oli vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin kun muutimme lopullisesti pois siitä asunnosta.

16. Autoilu
Kun olin noin kymmenvuotias vuokrasimme me asuntoauton ja ajoimme Tanskaan ja Saksaan yhden naapuriperheen kanssa, heillä oli vanha puolalainen pakettiauto, joka oli muutettu asuntoautoksi. Myöhemmin me hankimme osuuden siitä ja teimme pari pitempää reissua, yhden Itä-Suomeen ja yhden Pohjois-Ruotsiin ja -Norjaan. Sillä reisulla moottori hajosi ja juutuimme melkein viikoksi ankeaan ruotsalaiseen pikkukaupunkiin.

17. Yhteisö
Minun lapsuuteni merkittävin juttu oli ehkä yhteisössä asuminen, vaikka se tuntuikin ihan tavalliselta, ja ehkä olikin, minulla ei ole kunnon kokemuksia muunlaisista lapsuuden ympäristöistä. Meillä oli oma päiväkoti, jota johti yksi naapurimme ja kaikki lapset asuivat samassa pihassa. Meillä oli lauantaisin yhteisruokailu ja keväisin kirpputori ja syksyisin pihajuhla. Jouluna joulupukki tuli yhteistaloon. Se oli aika ihana ja turvallinen lapsuus, vaikkei tietenkään täydellinen ja jos joskus sattuisin itse saamaan lapsia niin mielelläni kasvattaisin heidät jossain vastaavassa paikassa. Meitä vähän syrjittiin asuinpaikkamme takia (koska jotkut kai kuvittelivat että vietimme siellä paheellista elämää) eikä meillä ollut juurikaan ulkopuolisia ystäviä mutta nautin siellä asumisesta ja olin vähän ylpeä siitä että asuin vähän erikoisessa paikassa.