Jos olisitte perheenjäseniäni niin loukkaantuisitteko jos saisitte joululahjaksi lahjakortin jolla saisitte ne mittojen mukaan tehdyt villasukat? Eilen minusta alkoi tuntua siltä että siskoni ja hänen miehensä saavat myös sellaisen joululahjaksi mutta äitini mielestä se ei ollut kauhean hyvä idea eikä se minusta enää tunnukaan siltä. Varsinkin kun minulta menisi koko tammikuu sukkien neulomiseen. Täytyy keksiä jotain muuta.
Olin aivan varma että olen jo terve ja että olen tapani mukaan vain luulosairas. Oloni ei kuitenkaan ole erityisen hyvä, mikä on aika huono juttu koska isäni soitti äsken ja sanoi että hänellä on joku kauhea virus ja että hän ei voi mennä heidän kustantajaporukkansa joulumyyjäisiin. Yksi sopiva myyjä on kyllä mutta hänellä ei ole avainta toimistolle, minun pitää mennä sinne avaamaan ovi ja auttamaan. Myymään minusta ei kyllä ole. Ja tunnen siitä vähän syyllisyyttä, kun minulla ei kuitenkaan ole kuumetta tai kauheaa yskää tai nuhaa, vain aika surkea ja sekava olo ja pää kummallisen tuntuinen. Toisaalta minun piti mennä tänään joka tapauksessa kaupungille niin voin käydä avaamassa sen oven. Talvikengät on pakko hakea, niitä tarvitsee nyt.
En osaa päättää lähdenkö huomenna yhdeksän vai puolen kahdentoista bussilla (en osaa myöskään oikein päättää mitä ihmettä tarvitsen mukaan), aikaisemmalla olisin perillä aika hyvään aikaan, varsinkin kun äitinikin on sairaana (ja siskoni, olemme aika surkeaa porukkaa kun emme ole kai edes tartuttaneet toisiamme) eikä pääse minua vastaan myöhemmälle bussille joka on perillä silloin kun hän yleensä pääsee töistä. Kauhean vaikeaa. Yritän järjestää asiat täällä niin että voin lähteä huomenna yhdeksältäkin jos haluan.
Kaatosade muuttui eilen illalla yllättäen lumeksi, nyt täällä on aika kaunista. Ja onneksi minulla on hyvä tekosyy mennä bussilla keskustaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
7 kommenttia:
Hei! En minä ainakaan loukkaantuisi, jos joku haluaisi omin käsin kutoa minulle villasukat! :D Sillä saisinko ne sitten jouluna vai myöhemmin, ei olisi väliä.
Pieni vinkki: Ensi vuoden joululahjastressistä pääsee eroon sopimalla jo hyvissä ajoin ettei kukaan hanki joululahjoja! Toimii :)
Eipä tietenkään kukaan sellaisesta loukkaannu. Ei kai siinä mitään järkeä olisi? Toisaalta onhan se vähän vaikea ennustaa ainakaan pikkusiskoista. Jotkut on vähän arvaamattomia.
Mh. Minä loukkaantuisin. Se jäisi käyttämättäkin, lahjakortti. Joko ne sukat pakettiin tai vaikka tuikkukynttilä, niin ei tarvitse sitten enää miettiä ja muistella ja ties mitä. Ja kun minua ahdistaisi muutenkin "vaatia", niin sitten en kehtaisi edes käyttää sitä lahjakorttia.
Joten kyllä, kyllä siitä voi oikeasti loukkaantua.
Minä en ymmärrä tuota että sovitaan että ei joululahjoja.. Minä rakastan antaa lahjoja, tykkään tehdä nättejä paketteja.. Ja se muutama euro ei ole kovin iso asia. Olen pitkään jo viettänyt teema-jouluja: jokainen saa kynttilän, tai jotain lasista, jotain kankaista jne. Vuosien mukaan. Ja oikeasti: millainen ihminen on sellainen, joka stressaantuu ajatuksesta että ilahduttaa lähimmäisiään??
Mielummin hankkii niitä lahjoja ympäri vuoden pikkuhiljaa, ja sitten vaan jouluna paketoi ja nauttii tunnelmasta.
Olen hieman samaa mieltä -tc-:n kanssa, ei se minustakaan ole kovin hyvä idea. En tietenkään loukkaantuisi, mutta se ei vain ilahduttaisi samalla lailla kuin ne varsinaiset sukat, tai sitten sukkien puuttuessa joku ihan muu vaikka pienikin lahja, ihan joku mitätön, mutta joka olisi "valmis" eikä vaatisi mitään jälkitoimintoja.
Minä en ymmärrä tuosta asiasta loukkaantumista. Olisin iloinen, että joku on minua ajatellut, vieläpä ihan erityisesti vaivaa nähden, eikä niin, että ostetaan kaupasta Pandan (kauheita) suklaarasioita siitä ainaisesta 6kpl/20e tarjouksesta ja annetaan jokaiselle sukulaiselle yksi (meidän suvussa tehdään näin, ja sitten kaikki saavat jouluna n kpl noita rasioita).
Ymmärrän myös niitä jotka eivät ollenkaan halua antaa lahjoja. En minä useinkaan keksi mitään tosi hyvää lahjaa, ja sitten tulee syyllinen olo kun toinen on sellaisen keksinyt, ja minä annan jotain persoonatonta. Kaiken huippu olisi, jos sellainen paremmalla mielikuvituksella varustettu ihminen kehtaisi loukkaantua "huonosta" lahjastani.
Ilahdutan lähimmäisiäni sitten, kun vaikka sattumalta löydän jotakin juuri heille sopivaa. Ei sen mielestäni tarvitse olla joulu- tai synttärilahja.
Luulen että isäni saa lahjakortin, mutta siskoni jotain muuta. Yksi idea on, mutta en tiedä onko se hyvä.
Minä rakastan lahjojen antamista ja läheisteni ilahduttamista (ja harrastan sitä muulloinkin kun jouluna), olen vain lievästi perfektionistinen joululahjojen suhteen ja se aiheuttaa stressiä. Lahjan pitäisi olla sekä yllätys että täydellisesti saajalleen sopiva, sellainen jota hän olisi toivonut jos olisi pyytänyt, tai vielä parempaa jota ei edes tajunnut toivovansa.
Äitini saa villasukat, käsintehdyn lammassaippuan ja ehkä luomutaateleita tai jotain käsityöläisten joulutorilta. Isä ja äitipuoli saavat tämän suunnitelman mukaan kortin, jossa on mukana lomake johon he voivat heti täyttää sukkatoiveitaan ja laittaa jalan mitat (yksi syy miksi en voinut tehdä sukkia etukäteen on se etten tiedä minkäkokoiset jalat heillä on ja kysyminen pilaisi yllätyksen). Kerään lipukkeet heti mukaan, olen samaa mieltä siitä ettei lahja toimi jos sitä pitää pyytää jälkikäteen, tuo lahja ei vaadi saajaltaan erityistä aktiivisuutta (sitä paitsi lahjan saajat tuntien tiedän ettei se olisi heille ongelma). Paketissa on kortin lisäksi ehkä itsetehtyä mustikkahilloa, jos se ei ole homehtunut kellarissa ja jotain pientä, ehkä toinen ostamani lammassaippua. Sen unohdin kokonaan ettei lahja olisi toki pelkkä lahjakortti, se olisi minustakin masentavaa. Isäni ja äitipuoleni ovat siitä hankalia ihmisiä ettei heille voi oikein ostaa kirjoja (koska niitä on niin paljon enkä tiedä mikä olisi juuri sopiva kirja, ellei kyseessä olisi esim. joku vanha Jyväskylä-kirja joka sopisi isälleni ja hänellä on niitä jo aika paljon) eikä heille saa ostaa mitään tavaroita, varsinkaan mitään koriste-esineiden tyyppistä, he eivät harrasta niitä. Ja heidän kaikki seinänsä ovat niin täynnä meidän piirustuksiamme että vähän säälin heitä. Kuulostaako tuo paremmalta?
Siskonikin on aika hankala, annan yhteisen lahjan hänelle ja miehelleen ja se on vaikeampaa kuin pelkästään siskon lahjominen. He harrastavat väkivaltaisia elokuvia ja tietokonepelejä ja sellaisia, mutta koska heillä on laajat kokoelmat kaikkea harrastuksiinsa liittyvää niin mitään sellaista ei uskalla ostaa.
nt, joo, toi kuulostaa jo paljon paremmalta =)
Lähetä kommentti