21.1.2008

Nyt se on ohi.
Aamulla minua jännitti, tietysti, mutta vähemmän kuin olin kuvitellut. Minulla oli vähän vaikeuksia päättää milloin minun pitää lähteä kotoa niin että ehdin sopivaan aikaan viidenkymmenen metrin päähän (minulla ei ole ollut ennen terveyspalveluita näin hyvin saatavilla, apteekkikin ihan lähellä. Lähiöelämä on aika ylellistä) ja ehdin ilmoittautua mutta ettei odotusaikaa tule kauheasti. Ajoitukseni oli ihan hyvä enkä ehtinyt tylsistymään (voi olla että on vaikeaa tylsistyä jos on hermostunut ja sydän hakkaa) ennen kuin lääkäri tuli hakemaan minua.
Lääkäri oli aika sopiva minulle, hänelle oli helppo puhua, hän otti minut ja ongelmani vakavasti, oli huumorintajuinen mutta ei reagoinut liian järkyttyneesti niin kuin muinainen psykologini (mikä oli minusta vähän outoa kun ottaa huomioon että hän työskenteli nuorisopsykiatrian poliklinikalla jossa kävi varmasti paljon paljon järkyttävämpiä nuoria kuin minä). Lääkäri oli kyllä psykologin kanssa samaa mieltä siitä että lapsuudellani on ollut merkitystä, mistä minä haluaisin olla eri mieltä kun minulla oli ihan onnellinen lapsuus mutta kyllä sillä varmasti oli, niin ikävää kuin se onkin. Siskoni on kyllä selvinnyt samasta lapsuudesta ilman tällaisia ongelmia, käsittääkseni. Joka tapauksessa lääkäri oli sitä mieltä että vaikutan älykkäältä ja tervejärkiseltä ja että kyseessä on enemmän tunne-elämään liittyvä ongelma kuin mieleeni mikä kuulostaa ihan järkeenkäyvältä. Mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan, sain uuden ajan ensi viikolle ja pari lehtistä masennuksesta ja sosiaalisista peloista (minä olen kuulemma sellainen potilas jolle uskaltaa antaa niitä luettavaksi) ja minun täytyy miettiä kuulostavatko ne tutuilta (minä en kyllä usko että kärsin erityisesti sosiaalisista peloista, tai ainakaan kovin pahoista). Sain mainittua flunssastanikin ja minun pitää varata sen ja ehkä jonkin muun vuoksi aika laboratorioon mikä on tietysti pelottavaa enkä ole ihan varma mitä minun oikein pitäisi sanoa ("lääkärini käski soittamaan"). Olen joka tapauksessa tyytyväinen käyntiin ja lääkäriin.

Minulla oli viime vuonna palkkatuloja melkein kaksi tonnia enemmän kuin mitä sain työmarkkinatukea, ihan hyvin tällaiselta lusmulta. Keskimääräiset kuukausitulot jäävät kyllä reilusti alle köyhyysrajan, vaikka minusta minulla onkin ollut varaa ihan siedettävään elintasoon (toivottavasti tulevaisuudessakin).

Jumppapallokirjani tuli postissa ja sen harjoitukset vaikuttavat hauskoilta.

Nyt täytyy vielä kerätä rohkeutta että saisin soitettua sinne labran ajanvaraukseen. Sen voisi tehdä netissäkin mutta jotenkin luotan enemmän puhelimeen. Aika outoa.

Lisäys: Laboratorioaika on huomenna. Sanoin vain että lääkäri käski soittaa ja siellä näkyi että lääkäri oli tehnyt lähetteen. En tiedä mitä tämä lysti tulee maksamaan mutta minulla on säästötilillä yli satanen, kaipa se riittää ainakin alkuun.
Täytyy sanoa että olen aika tyytyväinen tähän mennessä kohtaamaani terveydenhoitoon täällä, kaikki ihmiset ovat olleet kauhean ystävällisiä. Vähän erilaista menoa kuin joskus aikoinaan Jyväskylässä kun minun piti ensin puolustella lääkärille oikeuttani tulla ihan terveyskeskukseen, ei minulla ollut työterveyshuoltoa tai opiskelija-.
Minusta oli aika hauskaa että kun ajanvaraaja kysyi minne haluan tulla antamaan näytteen ja kun sanoin että jonnekin minne pääsee keskustasta kätevästi jos tulee bussilla niin hän tiesi että täältä pääsee suoraan kaupunginsairaalaan ilman että täytyy vaihtaa, päätin sitten tietysti mennä sinne. En tiedä mitä kokeita minulle tehdään, ainakin hemoglobiini. Mielenkiintoista nähdä millainen se on nyt.

4 kommenttia:

anu kirjoitti...

Antoiko lääkäri mitään jatkolähetteitä muun kuin tuon flunssan suhteen? Ei kai niillä esitteillä kuitenkaan kukaan vielä itseään hoida?:)

Varmaan mittaavat siellä labrassa ainakin tulehdusarvot, kun on tuollaista pitkään roikkuvaan epämääräistä tautia ollut.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minulla on viikon päästä uusi aika lääkärille, silloin varmaan päätetään jotain tarkempaa. Tai niin kuvittelen.

Jotain sellaisia testejä ne ovat että saa syödä aamupalan, mikä on tietysti ihan hyvä juttu. Muuta en tiedä :)

-TC- kirjoitti...

näkymätön: yleensä labrat menevät ihan normilla terveyskeskusmaksulla, eli n. parikymppiä muutaman ekan kerran vuodesta. Ja mielenterveyspalveluistakin: eivät ne kovin kalliita ole olleet, minä en ole vissiin saanut tähän ikään ainoatakaan laskua..

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Täällä se on 11 euroa kolmelta ensimmäiseltä kerralta, olinkin lukenut huolimattomasti tuon viimeisen kohdan kun edellisen kerran tutkin maksuja ja siksi ajattelin että se tulee kalliimmaksi. Nyt se ei ole niin paha. Minä saatan kyllä olla vapautettu terveyskeskusmaksuista, tosin en tiedä katsovatko he sovitellun työmarkkinatuen samaksi kuin työmarkkinatuen (vapautettuja ovat myös opiskelijat ja eläkeläiset ja sellaiset, aika erikoista kun on tottunut vaikka Oulun terveydenhoitoon). Mutta kyllä minulla on varaa tuohon 11 euroon kolme kertaa. Tai pitäisi olla. Laboratoriojutuista ei sanota mitään hintoja, tarkoittaako se sitten sitä ettei siitä makseta? En ole tainnut ikinä käydä laboratoriossa antamassa näytteitä, vain joskus hampaiden röntgenkuvauksessa ja siitä perittiin kyllä maksu ja on eri juttu. Se varmaan käy ilmi huomenna.

Blog Widget by LinkWithin