31.1.2008

Täytyy aluksi ehkä varoittaa herkempiä (mies)henkilöitä että tässä kirjoituksessa puhutaan kuukautisista.

Tällä kertaa lääkärillä käynti sujui niin kuin pitikin. En saanut diagnoosia mutta sain reseptin lääkkeisiin ja kehotuksen lopettaa e-pillerit ja kontrolliajan helmikuun lopulle. Se tuntuu vaikealta mutta luulen että sitä kannattaa kokeilla, tiedän että nuo vaikuttavat mielialoihini mutta niiden edut ovat tuntuneet suuremmilta kuin niiden haittavaikutukset. En usko että ne ovat aiheuttaneet tämän tilani (olen ollut ahdistunut ilmankin) mutta voi niillä olla vaikutusta. En vain tiedä miten kestän ilman, mutta toisaalta nytkään ne eivät vie kuukautiskipuja kokonaan pois. (Vaikutanko aivan typerältä jos sanon että minusta olisi noloa jos olen kärsinyt näin pitkään ja syynä ei ole mikään juttu päässäni tai ruumiissani ja että en olisi silloin ollut oikeasti sairas ja tuntisin syyllisyyttä tästä kaikesta valittamisesta ja väsymyksestä, vaikka kaipa minun pitäisi iloita ettei minussa olisi vikaa? Ja onko kauhean typerää jos en kehtaisi sanoa isälleni että käytän e-pillereitä ja kokeilen ensin niiden lopettamista)
En oikein osaa päättää miten tekisin. Lääkärin mielestä kannattaa tehdä yksi muutos kerrallaan niin että tietäisi mistä mahdollinen helpotus johtuu, mikä on järkevää. Vaihtoehto 1, on aloittaa masennuslääkkeet ja jatkaa e-pillereitä, tai lopettaa ne liuskan lopussa mihin on kaksi viikkoa. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että e-pillerit kannattaa lopettaa ensin. Vaihtoehto 2 on lopettaa pillerit heti, niin että minulle olisi kahdet kuukautiset kolmen viikon sisällä (ei kivaa) ja pelkään että tuo yksi viikko on liian lyhyt aika jotta ruumiini tajuaisi että nyt pitää taas hommata kuukautiset. Tässä vaihtoehdossa aloittaisin syömään masennuslääkkeitä joskus pitkän ajan kuluttua, en tiedä miten kauan menisi että voisi sanoa onko e-pillereiden lopettamisella vaikutusta, ehkä siihen kontrolliaikaan? Ärsyttää kun en tajunnut kysyä ennen kuin olin kävellyt ulos terveyskeskuksesta. Vaihtoehto 3 on sama kuin Vaihtoehto 2 paitsi että syön pillereitä liuskan loppuun ja sitten aloitan masennuslääkkeet joskus. Tämä on varmasti huonoin vaihtoehto jaksamiseni kannalta. Kuvittelin että minulla olisi ollut muitakin vaihtoehtoja mutta ehkä ne ovat nuo. Numero 2 on kai se paras. Vaihtoehto 4, sitä että söisin vielä viikon pillereitä ja sitten lopettaisin, ei ole, silloin pahimmat kuukautiskivut osuisivat keskelle Tukholmaa ja sitä en halua.
Laboratoriokokeissa minusta ei löytynyt vikaa.
Päättämättömyyksissäni ostin kuitenkin nuo lääkkeet ja ahdistuin siitä, en olisi tarvinnut niitä nyt jos noudatan Vaihtoehto 2:sta ja ne eivät olleet ilmaisia ja jos en tarvitsekaan niitä lainkaan ja että osaankin olla typerä ja päättämätön. Ja nyt varmaan raha-asiani menevät aivan sekaisin sen kolmen kympin takia.

Minun pitäisi päättää lähdenkö ylihuomenna yksiin hautajaisiin. Vainaja on edesmenneen mummoni veli, tapasin hänet viimeksi ehkä mummoni hautajaisissa enkä tunne hänen jälkeläisiään juurikaan. Muistaakseni heitä on ainakin kaksi veljestä lapsineen (minun ikäisiäni kai), yhden heistä tunnen (mutta hän on kummallinen runoilija), muita en ole tavannutkaan ja ilman sosiaalisia pelkojakin (kun voi olla muutenkin hermostunut) ei minusta ole mukavaa mennä toisten sukujuhliin, varsinkaan hautajaisiin. Ja sellaisiin hautajaisiin joiden vainajaa ei oikein tunne. Enkä oikein tiedä onko minulla siihen voimia, siihen reissuun menisi koko päivä ja siihen liittyy kaikenlaista jännittävää ja joku puoli minusta haluaisi vain levätä koko viikonlopun. Eikä minulla ole mustia talvikenkiä (enkä tiedä kehtaisinko mennä vieraiden ihmisten surujuhlaan punaisissa, tai aiemmin olisin mutta äitini huomautti siitä ukkini hautajaisissa ja ilmeisesti aika monille ihmisille se olisi jotenkin epäsopivaa). Mustia vaatteita minulla kyllä on.
Lähtöä kannattava puoli minusta sanoo että se ettei jaksa ole hyvä syy (niin kuin ei ole sekään ettei vain halua, vaan aina pitää olla joku oikea syy ettei vain ole pelkuri ja laiska) mutta minusta on myös aina hauska nähdä isääni ja äitipuoltani, hautajaisiin tulee ainakin pari setääni ja siellä puhutaan kai vanhoista sukujutuista, ne kiinnostavat minua enkä tunne kauhean hyvin mummoni perheen tarinoita ja voisi olla mielenkiintoista katsoa ovatko nuo sukulaiset jotenkin samannäköisiä kuin minä, näytän mummoni äidiltä vähän tai aika paljon. Hautajaiset ovat Hämeenlinnassa enkä ole käynyt siellä ehkä 90-luvun alun jälkeen, se voisi olla kiinnostavaa siinäkin mielessä. Nuo eivät kuitenkaan minusta hyviltä syiltä mennä hautajaisiin, joihinkin muihin sukujuhliin ehkä. Hautajaiset vaativat enemmän arvokkuutta.
Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä etten varmaan lähde mutta luulen että voin päättää lopullisesti lauantaiaamunakin.

Eikö päättämättömyys ole masennuksen oire?

21 kommenttia:

orange seeds kirjoitti...

Minusta kannattaisi ehsotomasti ensin lopettaa ne pillerit? Mitä vähemmän tarpeettomia lääkkeitä, sen parempi?

Voihan olla niin, että pillerit vaikuttavat jonkinverran, mutteivät ole koko syy. Ja jos kävisinkin niin että olisivat, niin minusta hukkaan menneet masennuslääkkeet olisivat maailman pienin harmi siinä vaiheessa. Hölmöimmältä tuntuisi syödä yhtä aikaa kahta hormonitoimintaan vaikutavaa lääkettä ihan vaan varmuudeksi tai siksi etteivät ne menisi hukkaan.

Eikä sinulla käsittääkseni ole juuri tällä hetkellä kauhesti tarvetta ehkäisypilleireille ehkäisyn takia, joten...
Onhan niistä ehkä muitakin hyötyjä, mutta kuten sanoit, että jos kuukautiskivut eivät niillä kuitenkaan poistu niin minusta niiden lopettaminen (heti) kuulostaisi parhaalta vaihtoehdolta. Ja jos lopetat heti, mitä seuraa tyhjennysvuoto, eivät seuraavat kuukautiset vältämättä tule automaattisesti silloin kuin liuska olisi ollut lopussa, vaan keho alkaa etsiä taas omaa luonnollista rymiään, joka saattaa olla jokin ihan muu. Esim. minulla yleensä kierto kestää viisi viikkoa, joten olisi ankeaa käytää pillereitä, koska silloin olisi kuukautiset useammin:)

norsis kirjoitti...

Ehdottomasti e-pillerit pois! Niin kauan, kun niitä syö, kuvittelee että niissä on paljon hyviä puolia (en nyt kuitenkaan halua vähätellä kuukautiskipujasi, mutta ehkä niihin löytyy jokin muukin helpotus, toivottavasti?), mutta kun ne lopettaa niin ei ikinä enää halua aloittaa uudestaan. Itse en koskaan tajunnut niitä syödessäni niitä kaikkia haittavaikutuksia (mm mielialaan ja moniin asioihin, jotka vaikuttivat negatiivisesti elämänlaatuun ja parisuhteeseen), mutta lopettuani mieli kirkastui. Ja siinä kestää mun kokemuksen mukaan tosi pitkään ennenkuin elimistö normalisoituu e-pillerien jälkeen. Ensimmäisiä kuukautisiakin sai odotella yli 4 kuukautta. Mitään ei tietenkään tapahdu sekunnissa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

lOrange seeds, luulen että tosiaan lopetan niiden pillerien syönnin, tai lopetin tänä aamuna. Kuukautisilla tarkoitin tosiaan niitä e-pilleri-"kuukautisia", en pelkää sitä että oikeat kuukautiset (eikö siinäkin voi mennä aikaa) tulisivat silloin kun liuska olisi loppunut, sillä ei oikeastaan ole mitään väliä (paitsi että silloin olisi kolmet kuukautiskivut noin viiden viikon aikana mikä ei olisi kauhean kivaa, tärkeintä olisi se että Tukholman reissu olisi kivuton.
Ja voi pillerit aloittaa uudestaankin jos en kestä kipuja, luulen että ne ovat kuitenkin kauhean paljon hirveämmät ilman pillereitä mutta kestän varmaan esim. pari kuukautta.

Luulosairas ja typerä minäni on sitä mieltä että jos pillerit olisivat aiheuttaneet masennuksen niin kaipa ne olisivat tehneet sen aikaisemmin jo, söin niitä kuitenkin ilman pahoja sivuvaikutuksia (joitain kipuja) noin kaksi ja puoli vuotta ennen viime tammikuuta jolloin oireet alkoivat kunnolla mutta joka tapauksessa on hyvä selvittää se miten pillerit vaikuttavat mielialaani. Ja jos olen järkevä niin totta kai olisi hyvä jos ongelma poistuisi lopettamalla ne.

Ja masennuslääkkeet aloitan sitten joskus. Jos aloitan.

Norsis, minun kuukautiseni ovat kivuliaiden lisäksi epäsäännölliset että runsaat ja yritin olla aina välillä ilman pillereitä mutta pelkät vahvat kipulääkkeet eivät auttaneet aiemmin, en tiedä miten ne toimivat nyt. Aikaisemmin olin yhden päivän kuussa käytännössä toimintakyvytön, kivut eivät tosin kestäneet kuin ehkä työpäivän verran kovimmilla asteellaan mutta jatkuivat kolmisen päivää. Pillereillä minulla on ehkä puolisen tuntia ihan siedettäviä kipuja.
Muuten en kyllä huomaa mitään kauheaa eroa entiseen, muuta kuin jatkuvan ahdistuksen kannalta, mutta lyhytaikaisempaa ahdistusta oli kyllä ilman niitäkin. Olen vähän ärtyisämpi mutta pidän itseäni kuitenkin edelleen keskimääräistä hyväntuulisempana, muut tuntuvat olevat vihaisia ja ärtyneitä melkein joka päivä tai siltä ainakin vaikuttaa. En tiedä, tietysti jos ahdistukseni johtuu e-pillereistä niin se on aika iso ja ikävä sivuvaikutus mutta muuten olen ollut niihin aika tyytyväinen.

norsis kirjoitti...

Kuukautisesi kuulostavat kyllä kamalilta, joten ymmärrän hyvin, miksi syöt niihin e-pillereitä. Omat kuukautiseni eivät koskaan normalisoituneet pillerien lopettamisen jälkeen (söin niitä neljä vuotta pitäen välissä vähän taukoa), vaan ovat nykyään niukemmat ja lyhytkestoisemmat, joskin ehkä aavistuksen verran kivuliaammat kuin ennen. En tiedä, johtuuko tuo pillereistä vaiko ihan vaan jostain normaalista toiminnasta. Itse olen ylpeä siitä, etten vedä hormooneita, vaan kaikki mielialamuutokset ja muut ovat ihan luomua sekä on ihan aidot ja oikeat PMS-oireet ja kaikkee :D

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En minäkään kyllä huvikseni syö hormoneja, välillä yritin lopettaa särkylääkkeetkin. Vieläkin tulee kauhunväristyksiä kun pyöräilin kuusi kilometriä lähimpään apteekkiin, kauheissa kivuissa (kirjaimellisesti tärisin) ylä- ja alamäkeä eivätkä lääkkeet edes vaikuttaneet kunnolla lopulta kun aloitin ne vasta kipujen jälkeen. Sen jälkeen olen huolehtinut siitä että minulla on särkylääkkeitä kotona tarvittaessa (rakastan Naprometinia ja sadan kappaleen pakkauskokoa :)). Minulla ei ole kyllä mielestäni pms-oireiden tapaisia juttuja pillereilläkään, ennen väliviikkoa on kipuja alaselässä, sitten sen viikon maanantaina olen vähän sekaisin (tai ehkä se on kerran ollut lähellä pms-raivoa) ja sitten keskiviikkona tulevat kivut. Olen nauttinut suunnattomasti tuosta säännönmukaisuudesta mutta ehkä kuukautiseni eivät palaa ihan ennalleen. Ja taas pitää sanoa että muilla on kamalampiakin kuukautisia, sellaisia etteivät mitkään siteet riitä ja niin kauheita kipuja että repivät tapetit seiniltä. Ei minulla sellaisia ole ollut mutta kamalat kuitenkin. Ennen kuin aloitin pillerit kivut olivat sietämättömät särkylääkkeidenkin kanssa, reseptivapaiden siis.

http mistress kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
h kirjoitti...

Pillereistä vielä ot:ta. Joillakin on tosiaan ihan karmeita sivuvaikutuksia, mutta ihan oikeasti on myös meitä, joille niistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse kokeilin olla suht pitkään ilman pillereitä, koska arvelin sen lisäävän migreenikohtauksiai. Ilman pillereitä kuukautiseni olivat huomattavasti runsaammat, kivualiaammat ja epääsäännölliset ja akne (jonka takia aloitin pillerit aikoinaan) palasi. Sen sijaan mielialassa, PMS-oireissa yms. en huomannut mitään muutosta, migreenikohtauksiakin tuli ihan yhtä usein ja paino putosi samana (jotkuthan ainakin väittävät, että pillerit "turvottaa"). Niinpä olen taas nykyään onnellinen hormonienpopsija. Olisihan se hauskaa olla luomu ja vieläpä ylpeä siitä, mutta mulla ainakin pillerit kohentaa elämänlaatua sen verran paljon, etten aio niistä luopua, koska mitään haittaakaan niistä ei mulle tunnu olevan.

Pointtini oli siis se, että nämä hormonihommat on todella yksilöllisiä eikä kannata välttämättä uskoa ketään muuta kuin itseään ja omaa oloaan sen suhteen, kannattaako niitä syödä vai ei.

h kirjoitti...

paino putosi samana = paino pysyi samana

kunpa jaksaisi oikolukea tekstinsä ENNEN lähettämistä...

Näkymätön tyttö kirjoitti...

H, tuon tyyppinen olo minullakin on ollut tähän asti enkä nytkään ole varma mikä pillerien osuus on. Jotain vaikutusta niillä on kyllä mielialaani, sen tiedän. Pelkään kyllä sitä mitä iholleni tapahtuu, minulla on ollut aika huono iho ja siihen nuo syömäni pillerit ovat auttaneet, en haluaisi palata niihin finneihin. Minulle on kyllä väitetty etteivät ne olleet varsinaista aknea vaan jotain muuta. Ja painoni muutokset eivät ole taatusti johtuneet pillereistä, lihoin Hollannissa kun söin vain suklaata ja laihduin kun ahdistuin niin että kadotin ruokahaluni :)

Anonyymi kirjoitti...

Näkymätön: tee noiden hautajaisten suhteen juuri niin kuin itsestäsi tuntuu parhaalta. Jos koet tarvitsevasi lepoa enemmän kuin nauttisit väsyneenä ja ahdistuneena sosialisoimisesta, niin jää kotiin lepäämään! Oma (mahdollinen) levon tarpeesi täysin riittävä ja erittäin hyvä syy suoda itsellesi tämä lepo ja jäädä pois hautajaisista, kun vainaja ei edes ole kukaan lähisukulaisistasi.

Mariax

siiri kirjoitti...

Oletko kokeillut eri pillerimerkkejä elämäsi aikana? Itse kokeilin aikoinaan neljää, kunnes yhdellä lääkärillä välähti ja hän määräsi ehkäisyrenkaita. Ovat kalliimpia kuin pillerit, mutta pitävät mielialan tasaisempana, kun hormonia vapautuu tasaisesti.

Mutta jos mielialan vaihtelut eivät ole ongema vaan ahdistus ja masennus, niin ei taida ehkäisyrenkaista olla iloa.

Itse asiassa unohda koko juttu :>

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Mariax, minusta tuntuu etten välttämättä nauttisi lainkaan hautajaisista (varsinkin kun ystävälliset sukulaiseni haluaisivat ehkä tietää mitä minulle kuuluu ja "ihan hyvää" ei tule nyt ulos luontevasti eikä tuo ole oikea tilanne kertoa ongelmistani), toisaalta se ei ole hautajaisten tarkoituskaan ehkä. Ja kun en sure aika tuntematonta ja viimeisinä vuosinaan pahasti dementoitunutta miestä eikä hän ole tosiaankaan lähisukulainen niin luulen että jään pois. Ehkä eniten minua häiritsee se että kyseessä on toisten ihmisten perhejuhla. Luulen että taidan jättää sen väliin. Kyllä minulla on sen verran voimia että jaksaisin mennä sinne jos kyseessä olisi läheisempi ihminen tai muut ihmiset läheisempää sukua, vuosi sitten ukkini hautajaisissa oli suorastaan hauskaa, mutta tässä tilanteessa taidan olla laiska ja itsekäs.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Siiri, eri merkeillä voi kai olla jotain vaikutusta. Mielialan vaihtelut eivät todellakaan olleet se ongelmani, sitä on ollut ehkä enemmän kuin aiemmin mutta ei mitenkään häiritsevästi (ennen pillereitä olin tunne-elämältäni aika tasainen, mitä nyt välillä ahdistunut, pillereillä tunnen itseni jotenkin normaalimmaksi). Olen kuullut että oikean merkin tai valmisteen löytyminen voi olla hyvinkin hankalaa.

Anonyymi kirjoitti...

Et ole laiska ja itsekäs, vaan pidät huolta omasta jaksamisestasi.

Mariax

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se tuntuu minusta laiskalta ja itsekkäältä kun ei minulla ole oikeastaan muuta syytä olla menemättä kuin ettei siellä ole hauskaa, ei siitä varmastikaan mitään kauheita seurauksia tulisi ja kyllä minulla sen verran energiaa varmaan on, että jaksaisin mennä jos on pakko. En enää tiedä mitä ihmettä ajattelen :)

Liina kirjoitti...

Jos sinulla on noin tiukkaa, että lääkkeiden ostaminen sekoittaa budjetin, suosittelen että käyt sosiaalitoimistossa kysymässä, saisitko tukea. Näin lonkalta heitettynä, jos et ansaitse kuussa enempää kuin noin 750-800 e (= työttömyyskorvaus + asumistuki + verotetut ansiot), niin saat sieltä tukea. Sosiaalitoimi maksaisi myös lääkärin määräämät lääkkeet sekä kaiken julkisen terveydenhuollon.

Kyllähän rahahuoletkin stressaavat :(

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Liina, keskimäärin minulla on ehkä tuollaiset tulot. Olen kyllä halunnut välttää sosiaalitoimistossa käymistä, käsittääkseni he eivät ole erityisen innostuneita säästötileistä esimerkiksi. Ja ei budjettini varsinaisesti kaadu ja jos joudun niitä lääkkeitä käyttämään niin kyllä minulla on siihen varaa mutta minun pitäisi yrittää säästää rahaa ja "tarpeettomista" menoista tulee epämukava olo :) Ja kyllä minä saan varmaan apua vanhemmiltani jos tulee todella tiukka tilanne.

Toisaalta ostin tänään yhden kirjan palkinnoksi tammikuun hyvästä elämisestä eikä tullut yhtään syyllinen olo... Suhtautumiseni rahaan on ehkä lievästi outo.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ole hauskaa ja energiaa ja aikaa kuluu kohtuuttomasti. Miksi sinun sitten pitäisi mennä sinne?
Mx

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Eipä kai muusta syystä kuin että siellä saattaa kuitenkin olla hauskaa ja kun en kauheasti näe sukulaisiani niin ehkä olisi hyvä välillä tavata heitä ja siellä voisi kuulla mielenkiintoisia sukutarinoita. Ja tavallaan olisi hauska kunnioittaa vainajan muistoa menemällä sinne, hän oli kuitenkin viimeinen tuosta sukupolvesta isäni suvussa, tai ehkä yhden isosedän vaimo on vielä elossa, en muista onko hän kuollut mutta on tietysti vielä kaukaisempaa sukua.

orange seeds kirjoitti...

Eivät lääkkeet ole "tarpeeton meno"...:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

On se jos niitä ei käytä :) Siksi se olikin lainausmerkeissä.

Blog Widget by LinkWithin