Heräsin neljältä kauheasta painajaisesta (ainakin joku mies oli humalassa tai muuten sekaisin ja potkaisi kaveriaan päähän ja heitteli pulloja niin että piti suojautua lentäviltä lasinsirpaleilta) pahoihin aavistuksiin ja vähän ajan päästä kipu alkoi. Nukahdin onneksi jossain välissä uudestaan mutta kipu jatkuu, ikävänä muistutuksena siitä mitä tulevaisuudessa on luvassa. Ei minun ruumiini pitäisi vielä tietää että lopetin pillerit ja olen syönyt noita vahvoja särkylääkkeitänikin, aloitin jo pari päivää sitten. Minun piti alkaa tänä aamuna tekemään yhtä kantta joka minun olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten mutta muut työt ja väsymys tulivat väliin ja nyt sen pitäisi olla kai ensi torstaihin mennessä sellaisessa tilassa että kaikki osapuolet olisivat hyväksyneet sen. Isäni on sanonut ettei mitään kiirettä mutta olisi vähän. Täytyy katsoa miltä iltapäivällä tuntuu, minulla on aika vahva idea jo valmiina.
Onneksi Tukholmassa ei pitäisi olla ainakaan noita kipuja (toivottavasti, kauhea ajatus että kivut jatkuisivat sinne).

Minulle selvisi eilen että minulla on värttinä ja että se on tyypiltään "Russian support spindle", mikä se sitten onkaan suomeksi (laitoin kuvan siitä eräälle foorumille ja ystävälliset kehrääjät tunnistivat sen). Leikin sillä eilen käyttäen vihreää huovutusvillaa (sanotaanko että ei paras mahdollinen tapa aloittaa uutta harrastusta). Tuo värttinä on keppi on jonka toisessa päässä on levennys, vähän niin kuin pieni hyrrä, mitä se oikeastaan onkin. Se pää laitetaan pieneen kulhoon ja värttinää pyöräytetään, toisessa kädessä on villaa ja mystisesti niiden väliin ilmestyy lankaa. Tai siltä ainakin näytti löytämisissäni huonolaatuisissa (pystysuuntaan kuvatuissa kaiken lisäksi) videoissa. En päässyt perille kaikista yksityiskohdista ja värttinän pyörittäminen oli vaikeaa kun siihen oli kiinnitetty jotain mutta sain aikaan vähän niin kuin lankaa. Hyvin möykkyistä mutta siinä on muutama kohta, jotka näyttävät suorastaan langalta. Tulin myös siihen tulokseen että perinteinen (tai sellainen yleisesti käytetty, tuo varmaan vasta onkin perinteinen) voisi olla helpompi kehräämisen opetteluun mutta että ehkä se ei ole niin mahdottoman vaikeaa kuin olen kuvitellut (ja perinteiselle värttinälle löytyy sitä paitsi paljon ohjeita netistä), kun onnistuin tuollakin ilman kunnon ohjeita tuottamaan melkein lankaa.

Kävin eilen kaupungilla, hakemassa viimeinkin uuden verokortin (veroprosenttini oli aika paljon alhaisempi kuin viime vuonna) ja viemässä sen isälleni, että hän voisi maksaa yhden palkan niin että minulla olisi rahaa Tukholmassa. Kun tapasin äitipuoleni hän kysyi olenko tulossa kaupungille joskus että voitaisiin tavata ja mietin eilen olisinko lähtenyt kaupungille jo aamupäivällä niin että olisin voinut mennä norkoilemaan isäni toimistolle jos olisimme vaikka voineet mennä yhdessä syömään. Se tuntui niin kauhean ahneelta ja en ollut varma oliko isäni edes paikkakunnalla, ei minulla olisi ollut varaa syödä oikeaa ruokaa kaupungilla. Menin sitten iltapäivällä ja kun olin lähdössä toimistolta isäni sanoi että he olivat ajatelleet että jos olisin tullut aikaisemmin olisimme voineet mennä syömään kaikki. Minä sitten soimasin itseäni niin kuin olisin tehnyt suurenkin virheen. Voi olla että olen todella liian ankara itselleni.
Kävin myös kahvilla ystävän kanssa, se oli hauskaa vaikka laskiaispulla olikin vähän onneton (tai liikuttava, sellainen jollaisia voisi löytyä seiskaluokan kotitaloustunneilta). Tuhlasin myös rahojani siihen villaan (1,70 muistaakseni) ja uuteen suosikkiteeheni, sellaiseen josta en kuvittelisi pitäväni ja joka maistuu erikoiselta mutta on sellaista että edellisen pussin loppuminen oli traagista. Tee on nimeltään Kastepisara Ginseng ja siinä on ainakin omenaa, inkivääriä ja ginsengiä ja tietysti vihreää teetä, muuta en juuri juokaan.

Tammikuun itsepalkitsemiskirjani tuli postista (odotan vielä kolmea Bookmooch-kirjaa ja niitä vaihtolapasia, elän jännittäviä postiaikoja). Voisin aloittaa sen tietysti tänään, lohdutukseksi surkeaan oloon, mutta voi olla että yritän säästää sen viikonlopulle kun voin kunnolla keskittyä siihen ja lukea koko kirjan kerralla. Tänään voisin lukea Tukholman innoittamana yhtä vanhaa Maria Langin kirjaa, sitä jossa poliisisankari tutustuu tulevaan vaimoonsa.

Oloni on jo aika paljon parempi, mukavaa.