8.2.2008


Kun minulle ei tapahdu mitään suurta niin kirjoitan pienistä asioista.

Tänään vastustin onnistuneesti kiusauksia ruokakaupassa. Ensimmäinen kiusaus olivat Rostenin piimäsämpylät, joita olen ostanut irtomyynnistä mutta joita en ole nähnyt ennen pussissa, tai en ainakaan muista nähneeni. Ne houkuttivat mutta eivät ole runsaskuituisia ja olen syönyt tällä viikolla muutenkin liikaa vaaleaa leipää ja nuo ovat liian herkullisia ja söisin niitäkin liikaa joten jäivät hyllyyn.
Toinen houkutus olivat runebergintortut, en ole syönyt niitä vielä tänä vuonna ja olisin syödä keskiviikkona mutta silloin niitä ei ollut ja ajattelin että kausi on loppunut (niinpä sorruin ostamaan jäätelöä). Nyt niitä oli jopa kahdelta eri valmistajalta, mutta jos olisin ostanut niin olisin suosinut paikallista (olikohan sekin Rostenin). Periaatteessa en kiellä itseltäni makeaa viikolla mutta olen tällä viikolla syönyt jo liikaa sitä lajia ja muutenkin ilman syytä makean syöminen on paheellista uuden elämäni aikana. Ja viikonloppua ei lasketa, joten voin ostaa niitä huomenna. Pelkään kyllä että koko lähiö päättää viettää Runebergin päivää myöhästyneesti (täytyy sanoa että minä vietän mieluummin Fredrika Runebergin päivää, herra R. vaikuttaa suunnattoman epämiellyttävältä ihmiseltä) ja ostaa ne kaikki ennen huomista mutta eipä sekään mikään katastrofi ole. Voin silloin leipoa itse niistä jonkinlaisen muunnelman.
Kolmas houkutus oli jonkun lakuvalmistajan (sellaisen joita tapaa yleensä markkinoilla) teline täynnä ihania lakusekoituksia (karkkipussissa pitää olla mahdollisimman montaa eri laatua). Kuljin kuitenkin senkin ohi ja ajattelin huomista.
Noiden sijasta ostin sitten banaaneja ja tarjouksesta runsaskuituisia sämpylöitä, eurolla 8 kpl. Ihan hyvä ostos se.

Eilen taas tunsin itseni fiksuksi kun tajusin että kalakeiton (maitopohjaisen) voi lämmittää aika kätevästi haudutuskattilassa. Se voi siinäkin palaa pohjaan mutta aika paljon hitaammin kuin tavallisessa kattilassa.
Kävin myös ostoksilla lähiön apteekissa, se on täällä ehkä ainoa paikka josta kuvittelen saavan laadukkaampia ihonhoitotuotteita. Palkkapäivän kunniaksi tuhlasin kosteusvoiteeseen ja puhdistusaineeseen, ajattelin että ehkä voisin alkaa kiinnittämään vähän enemmän huomiota siihen, varsinkin kun ihoni varmaan huonontuu e-pillereiden lopettamisen myötä (onneksi en sentään kärsi pahasta hirsutismista, sitäkin nuo pillerit vähentävät). Lähiön apteekki muutti viime viikolla uusiin tiloihin ja on muuttunut jotenkin paljon ystävällisemmän oloiseksi, vaikka henkilökunta varmasti on samaa. Voi olla että syytä on siinä että se on nykyään ruokakaupan yhteydessä eikä paikallisen kapakan naapurissa eikä sinne päästäkseen tarvitse kulkea kapakan tupakoitsijoiden ohi.

Ps. mitä teille tulee mieleen ylläolevasta kuvasta, jos jotain? Sommittelu on surkea mutta kuvaa ei olekaan tarkoitettu katsottavaksi kerralla kokonaan.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

KUvasta tulee mieleen ex-näkymätön tyttö pitkine hiuksineen. Vasemmassa laidassa oleva valkoinen lintu, joka kohoaa ylöspäin, edustaa toiveikkuutta muutoksesta ja paremmista ajoista.
terv. Mariax

Anonyymi kirjoitti...

Lintu on hieno, vahva ja voimakas. Ja hyvin villin oloinen, ei sellainen joka olisi oppinut olemaan mieliksi ihmiselle. Tyttö vaikuttaa vielä vähän keskeneräiseltä, luonnokselta.

Neiti Napa kirjoitti...

Minulle taas tulee mieleen suru ja luopuminen, kenties rakkaan ihmisen poismeno. Mutta syytettäköön tulkinnastani tämänhetkistä sieluntilaani.

Luonnosmaisuutta pidän kauniina.

Anonyymi kirjoitti...

Yksinäisyys, ikävä, haaveet... jotain sensuuntaista.

Lisäksi tuli mieleen eräs kysymys, jonka meilasin sulle.

Anonyymi kirjoitti...

Mulle tulee kuvasta mieleen miettiväinen nuori tyttö. Sellanen n. 15-18 v. joka pohtii synkkiä tai maagisia asioita ja kävelee iltaisin pimeällä miettien näitä ko. maagisia synkkiä, mutta ei siis pahoja vaan taianomaisella tavalla maagisia asioita. Vähän kuin wiccamainen tunne suorastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä kun vilkaisin tuota kuvaa niin hän näyttää vähän aasialaiselta minusta. Ehkä kuvassa on vähän itämainen tunnelma, koska tuo sininenkin on semmoinen täyteläinen ja kirkas.

TR kirjoitti...

Ensimmäisellä vilkaisulla näin vasemmassa reunassa jonkin eläimen kuonon ja ajattelin, että vaara uhkaa tyttöä. Kun katsoin tarkemmin, näin lentoon lähtevän linnun, jolle tyttö kääntää selkänsä. Ehkä tyttö eroaa jostakin tai jättää tarkoituksella taakseen jotain. Maailmassa tapahtuu kauniita asioita, mutta tyttö ei halua osallistua.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Paljon kiitoksia kommenteista. Aasialaisuus ja jonkinlainen surumielisyys olivat ehkä päällimmäisiä tavoitteitani mutta mikään ei kuulosta aivan väärältä, tai siis sopimattomalta kuvan käyttötarkoitukseen liittyen.

Blog Widget by LinkWithin