4.2.2008

Olen nyt kirjoittanut kuudelle työnantajalle, kaksi puuttuu vielä. Toinen on isäni jolle minun pitäisi viedä huomenna uusi verokorttikin niin että hän voisi toivottavasti maksaa yhden palkan niin että minulla olisi rahaa Tukholmassa (minulle on tulossa ihan hyvin, minun mittapuillani, rahaa lähitulevaisuudessa, pelkään vain että siihen menee aikaa). Toiseen paikkaan minun pitää olla muutenkin yhteydessä ja kysyä palkanmaksusta mutta viimeistelin työn tänään toivottavasti painokuntoon ja taidan odottaa muutaman päivän ennen vaatimuksiani niin että selviää mitä mieltä paino on siitä (tuo työ alkoi joskus marraskuussa, miten vapauttavaa saada se valmiiksi). Minulla on vielä yksi työ keskenkin ja yksi työ odottamassa jonossa, osaa siitä ei voi vielä edes tehdä mutta kannen voisin ja minua vaivaa etten ole ehtinyt (minkä aivoni kääntävät tarkoittamaan "jaksanut"), en ole ollut tarpeeksi pirteäkään. Mutta ehkä alan tästä piristyä. Sen jälkeen ei ole mitään tiedossa ja minun pitäisi oikeasti aktivoida työnhakuani. Lähetin kyllä tänään yhden hakemuksen, saa nähdä mitä siitä tulee.
Noiden sähköpostien lähettäminen ei ollut niin kauheaa kuin kuvittelin, mutta nyt alkaa se kauhea vastausten odottaminen. Minun tekisi mieli laittaa sähköpostiohjelma pois päältä, ettei minun tarvitsisi tietää jos he vastaavat. Melkein toivoisin että eivät, sitten voisin sanoa että olen kyllä pyytänyt mutta kieltäytyivät. Ja viestini olivat niin typerän tuntuisia etten halua ajatella niitä.
Mutta selvisin kuitenkin vähemmällä ahdistuksella kuin kuvittelin siihen liittyvän.

Ajattelin tänään että ehkä haluaisin piirtää joskus lähiaikoina. Se tuntui oudolta ja olen hieman toiveikas, ehkä halu piirtää palaa taas joskus elämääni. Ei siitä ole niin montaa vuotta kun piirsin joka päivä jotain, pakottamatta ja kuvittelematta että joskus luopuisin siitä mutta nykyään se on yksi velvollisuuksista, pitäisi piirtää että kehittyisin, ja se on tappanut innostuksen aika tehokkaasti.
Olin nuorena sellainen ihminen joka innostui kaikenlaisesta, kaipaan sitä. Tai innostun minä nykyäänkin mutta aika vähän enkä jaksa toteuttaa niitä. Siksi se värttinä on tämän kuun lahjus (jos joskus saan ne palkat ja minulla on varaa siihen, se ei kyllä ole kallis välttämättä), se tuntuu kiinnostavalta ja haluan palkita sellaisen olotilan. Ja lähetettyäni nuo sähköpostit se ei enää ole mikään mahdoton tavoite.
En kyllä tiedä miten järkevää tällainen itseni lahjominen on. Mutta ainakaan lahjuksina ei ole ruokaa.

4 kommenttia:

Tristis Pendula kirjoitti...

Haluan myös värttinän (ja vanhan rukin). Joulukuussa kävin kysymässä Taito Shopista, josko niillä olisi ollut värttinöitä, mutta ei siellä ollut. Meillä on vanhaa lampaanvillaa mummolan lampaista, siitä haluaisin tehdä lankaa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Rukkikin olisi aika hieno mutta luulen että minun mahdollinen kehräysharrastukseni olisi jo allergian takia niin pienimuotoista että värttinä riittäisi.
Villa Laurilalla olisi värttinöitä myynnissä yhdeksällä eurolla (http://www.laurilan.net/cat/product_details.php?p=16), se ei ole minusta paha hinta. En kyllä tiedä kehräämisestä oikeastaan yhtään mitään joten en tiedä ovatko nuo hyviä. Voi olla että käsityömessultakin voisi löytää jotain.
Liityin Ravelryssa aloittelijakehrääjien ryhmään, täytyy kerätä ensin tietoa.

orange seeds kirjoitti...

En näe tuollaisessa rakentavassa lahjomisessa yhtään mitään vikaa. Nuohan ovat hyviä lahjuksia, knnustavia ja toiminnallisia, ja jos lajat keran motivaivat sinua, niin mikäs vika siinä. Ei ole mikän pakko, eikä oikein hyväkään, puurtaa vaan väkisin hammasta kiristäen siksi kun tuntuu että kunnon ihmisen pitäisi tai jotain. Ilossa ellää pittää:)

Tristis Pendula kirjoitti...

Niitä Villa Laurilan värttinöitä minäkin olen katsellut. Sellaisen vanhan ja kauniin rukin haluaisin koristeeksi :). Siellä käsityömessuilla on mukana Toika, niillä on myös värttinöitä ja muita kehräysvälineitä.

Blog Widget by LinkWithin