3.2.2008


Tämä päivä alkoi vähän tylsästi mutta muuttui oikeastaan aika hyväksi sunnuntaiksi.
Heräsin viideltä kummalliseen mahakipuun (mutta ei sellaiseen joka viittaisi johonkin mystiseen pelottavaan tautiin), ehkä viiden tunnin unien jälkeen ja uudelleen nukahtaminen tuntui vaikealta. Mietin vain kaikkia niitä juttuja mitkä minun olisi tänään pitänyt hoitaa ja miten en saisi niitä tehtyä näin kauhean väsyneenä ja varpaanikin olivat aivan jäässä. Sitten heräsin ja kello oli yhdeksän ja olin oikeastaan aika pirteä. Ja selvisin suunnilleen tehtävistäni. Pesin pyykkiä ja kirjoitin yhden hakemuksen paikkaan joka vaikuttaa aika kiinnostavalta, siitä tuli vähän kummallinen mutta jätän sen hautumaan huomisaamuun, jos se vaikka muuttuisi yön aikana järkevämmäksi. Minun piti ottaa myös yhteyttä vanhoihin työnantajiini ja pyytää jonkinlaisia työtodistuksia (vaikka en kai olekaan varsinaisesti ollut työsuhteessa kuin kerran ja siitä minulla on kyllä todistus), en ole saanut sitä tehdyksi vuosien varrella kun en haluaisi vaivata heitä ja pyytäminen on minulle kamalan vaikeaa ja postimerkitkin ovat niin kalliita. Olen miettinyt aiemminkin että se pitäisi tehdä mutta se on aiheuttanut niin kauhean ahdistuksen etten ole saanut aikaiseksi. Minun pitäisi ottaa yhteyttä kahdeksaan paikkaan, joista yksi on isäni joten oikeastaan seitsemään pelottavampaa (mukana ainoa työnantaja joka on saanut minut itkemään, en tiedä miten selviän siitä, mutta ei hänkään ollut varsinaisesti ilkeä), ja tällä hetkellä vaikeimmalta tuntuu keksiä sopiva otsikko sähköpostille ("tein teille yhden kirjan vuonna 2003, voisinko saada siitä todistuksen? En kyllä tiedä onko teillä töissä enää ketään joka minut muistaisi mutta kaipa se jossain lukee?" on vähän turhan pitkä). Onko teillä ehdotuksia? Otsikoiden keksiminen on minulle aina kauhean vaikeaa (kuten näkyy blogistakin). Lisäsin nuo yhteydenotot helmikuun tehtäviin ja lisäsin lahjuksia. Jos selviän muista paitsi tuosta saan ostaa jonkun kirjan, jos selviän tuostakin niin saan ostaa värttinän ja villaa, vaikkei se olisikaan ehkä järkevää minulle.
Ehkä lähetän oikeita kirjeitä? Silloin ei ainakaan tarvitsisi miettiä otsikoita ja voisin laittaa mukaan kirjekuoren jossa olisi valmiiksi postimerkki.
Minun pitäisi myös vihjaista että olen jatkossakin käytössä.

Täälläkin oli ilmeisesti yöllä kova myrskytuuli ja aamupäivällä täällä näytti juuri sellaiselta kuin laskiaisena kuuluukin, maa oli puhtaan valkoinen ja taivas sininen ja aurinko paistoi ja oli vähän pakkastakin. Kun olin selvinnyt pyykeistä ja hakemuksesta (ja päättänyt ettei minun tarvitse tehdä kaikkea heti, siis niitä yhteydenottoja vanhoihin työnantajiin) lähdin ulos, niin kuin varmaan suurin osa lähiön muustakin väestä. Yksi tämän alueen parhaita puolia on läheinen metsäinen ulkoilualue, siellä kävin kesällä mustikassakin, ja nyt olen yrittänyt mennä sinne aurinkoisella säällä, siellä on niin monia polkuja että voin tehdä aika pienenkin lenkin siellä.
Nyt kokeilin vähän eri reittiä ja onnistuin vähän eksymään. Tai tiesin koko ajan missä olin mutta en sitä miten pääsisin sinne minne haluan. Osa metsän poluista on nimittäin hiihtokaudella kävelykiellossa ja minä tietysti yritän noudattaa tuollaisia sääntöjä (ja pelkään vihaisia hiihtäjiä) ja välillä päädyin kävelemään metsän puolelle umpihankeen (jota oli muutama sentti). Siellä oli aika ihanaa, aivan luminen metsä ja lumipeite jossa ei ole juuri muita jälkiä ja hiljaisuutta eikä muita ihmisiä näkynyt.
Polkuni veivät viereiseen lähiöön (tai virallisesti se on kai tämän yksi osa), kävin paikallisessa k-kaupassa ostamassa karkkia (sunnuntaisin saan, vaikka ostinkin vähän liikaa). Sen oven edessä maleksi epämääräisen näköistä nuorisoa ja tajusin etten ollut nähnyt sellaisia täällä omalla puolellani lähiötä, enimmäkseen vain vanhuksia (täällä tuntuu asuvan erityisen paljon venäjänkielisiä mummoja) ja pieniä lapsia ja vähän pelottavan näköisiä tyyppejä jotka norkoilevat lähiökapakan ulkopuolella (epämääräisten teinien aikuisversioita?). Kaupalta kulki suora tie takaisin tänne ja lähiön keskustan läpi kulkiessani huomasin että siellä oli aivan yhtä epämääräisen näköisiä teiniporukoita (tosin minusta ne toiset olivat epämääräisempiä). Voi olla että yleensä käyn sielläpäin arkipäivisin sellaiseen aikaan jolloin he toivottavasti ovat koulussa.

Tein eilen kalakeittoa pitkästä aikaa (onnistuin kerran polttamaan sen pohjaan ja se oli niin vastenmielistä että kesti noin neljä vuotta että uskalsin yrittää uudestaan), siitä tuli aika hyvää. Teen sen aina äitini ohjeella johon kuuluu ruisleipä (jälkiuunileipä on parasta tarkoitukseen), joka kai suurustaa keittoa ja on tarkoitus ottaa pois ennen tarjoilua. Minä jätän sen keittoon, se on melkein paras osa.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Käviskö otsikoksi "Työtodistus" ;) ?

terv. mariax

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Sitä minäkin ajattelin mutta se tuntuu jotenkin hassulta kun on ottamassa yhteyttä ihmisiin joiden kanssa on ollut viimeksi tekemisissä yli neljä vuotta sitten. Toisaalta se on kyllä niin hölmöä kaikin puolin ettei otsikolla ole ehkä väliä :)
Luulen että käytän sitä jos en parempaa keksi.

Elean kirjoitti...

Hei, haastoin sinut erääseen meemiin. Jos haluat osallistua, meemi löytyy blogistani eli http://eleanin.blogspot.com-osoitteesta.
t. Elean

ahven kirjoitti...

Mihin tarvitset työtodistuksia kun sinulla on niin monia painettuja työnäytteitä :) Ajattelin vain sillä, että työnantajista saattaisi olla hyödyllisempää selata tekemiäsi töitä sen sijaan että näytät heille todistuksia.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Elean, kiitos haasteesta :)

Ahven, sitä minäkin olen ajatellut (tosin kaikista töistä ei ole painettua mutta toisaalta minulla on ehkä niin paljon niitä ettei se haittaa) ja siksi en ole niitä todistuksiakaan pyytänyt mutta jotenkin minusta olisi hyvä jos minulla olisi todistuksia paperillakin.
Toisaalta tuntuu aika epätodennäköiseltä että pääsisin ikinä edes haastatteluun niin että sama kai se on onko minulla todistuksia vai ei.

Blog Widget by LinkWithin