Ärsyttää. Olin varannut pesutuvan aamuksi (meillä yksi pesuvuoro on viitisen tuntia) ja olin menossa sinne äsken mutta pesutuvan avain olikin poissa paikaltaan ja kuulin oven läpi pesukoneen ääniä. On kyllä totta että vuoroni oli jo alkanut seitsemältä ja olin siellä vasta yhdeksältä mutta missään säännöissä ei sanota että vuoro pitäisi aloittaa heti kun se alkaa, yksi vuoro kestää kuitenkin niin pitkään ettei varmaan kukaan käytä sitä kokonaan pyykin pesemiseen. Tekisi mieli mennä väijymään kellariin odottamaan vuoronvarastajaa. Ja katsoa häntä paheksuvasti.
Täytyy toivoa että hän selviytyy urakastaan esim. ennen yhtätoista, jolloin ehtisin vielä pestä pyykkiä omalla vuorollani. Muuten minulta loppuvat vaatteet.

Soitin eilen siskolleni, pitkästä aikaa. Hän oli tehnyt todella kiinnostavan sarjakuvalehtisen ja soitin kehuakseni sitä ja toivoakseni että hän saa tarinan joskus loppuun. Siskoni on hyvä kirjoittaja mutta hänen tarinansa loppuvat valitettavasti usein kesken. Mutta tuon ei pitäisi. Yritimme keksiä mitä sarjakuvantekijä voisi lukea ja opiskella, mikä ei olisi suoranaisesti sarjakuvaan liittyvää mutta sitä hyödyttävää, kuten elokuvakerrontaa ja -käsikirjoittamista ja animaatiota ja muuta sellaista. Minun koulutukseni olisi voinut olla oikeastaan aika kätevä siihen, jos olisi valinnut sopivia kursseja.


Aloin eilen omantunnontuskissani neulomaan Spr:n keräykseen vauvansukkia (koska sitä ainakin voi tehdä sitoutumatta ja ilman että saa kontaktia autettaviin). Neulojat huomaavat ehkä mielenkiintoisen tekotavan, kaksi sukkaa tekeillä yhtä aikaa yhdellä pyöröpuikoilla. Olen neulonut kaikki viimeaikaiset sukkani pyöröillä mutta aina vain yhden kerrallaan. Kirjoneuleessa tulisi vähän liian paljon lankakeriä.

Eipä tässä muuta.