14.3.2008

Ostin karkkia mahdollisia virpojia varten mutta söin itse ne melkein kaikki. Vähän hävettää. Yritän olla tuntematta syyllisyyttä, karkinsyönnistä siis, virpojat eivät jää ilman (jos uskallan ostaa vielä karkkia).

Minulla kesti vähän aikaa tajuta miksi näytin kummalliselta peilissä: pupillini olivat palautuneet normaaleiksi. Olisi pitänyt ottaa kuva silloin kun ne olivat kummalliset. Muutenkin sivuvaikutukset ovat suurimmaksi osaksi kadonneet.
En tiedä ovatko lääkkeet alkaneet vaikuttaa muutenkin, olen tänään ollut iloinen (sain tehdä töitä ja huomenna on käsityömessut ja luulen että minulla on varaa silmälaseihin, ellei joku kamala katastrofi kohtaa minua) ja aamulla ajattelin tulevaisuutta enkä tuntenut voimakasta ahdistuksen pistoa. Ja kuuntelin koko päivän asiaohjelmia radiosta, uutisiakin eivätkä ne ahdistaneet minua. Olisi kyllä aika hauskaa jos alkaisin tästä parantua. (Radio onnistui järkyttämään minua kyllä tänään, Paavo Väyrynen vaikutti suunnattoman asialliselta ja järkevältä verrattuna muihin äänessä olleisiin poliitikkoihin. Kanervan naisjutut eivät minua kauheasti kiinnosta (tosin minusta olisi hauskaa jos poliitikot(kin) käyttäytyisivät arvokkaasti) mutta kuulostiko kenestäkään muusta siltä että hän pyysi anteeksi sitä että oli arvostelukyvyttömyyttään sekaantunut naiseen joka julkisti viestit eikä sitä että oli ylipäätään sellaista harrastanut?).

Myöhästyin bussista ja menin tappamaan aikaa (se oli kyllä ehkä vähän tekosyy, seuraava olisi lähtenyt kymmenen minuutin päästä) kirjakauppaan. Sieltä lähti mukaan yhden suosikkikirjailijani viime vuonna ilmestynyt kirja, joka oli kovakantisena sen verran kallis etten viitsinyt sitä ostaa mutta nyt se oli pokkarina ja hinta sopiva. Kuvittelin kyllä se olisi ilmestynyt vasta toukokuussa.

Minun on pitänyt pestä lakanapyykkiä pitemmän aikaa mutta aina jokin on estänyt sen. Ensin oli se vuoronvarastaja ja en olisi ehtinyt sen jälkeen ja sitten ei ollut sopivia kolikoita ja sitten taisi olla pesukone joka ei suostunut pesemään (tai ehkä ne olivat samalla kerralla?) ja viimeksi en ollut varma toimiko pesukone enkä halunnut joutua pesemään lakanoita käsin. Minun oli tarkoitus yrittää uudestaan sunnuntaina mutta pesutuvan ovessa oli lappu että kone on rikki ja varaosat on tilattu. Toivottavasti minulla riittää vaatteita lomalle lähtöön, äidin luona saan ainakin pestyä niitä (mutta lakanoita en kyllä ota mukaan).

Olen neulonut keväisiä sormettomia lapasia (tuo on hankala vaatekappale nimetä) ihanasta vihreästä langasta. Äitini kysyi kuinka monta sellaista oikein tarvitsen, eikä hän edes tiedä yhdestä parista jonka tein lapasvaihtoihmiseltä saamastani langasta. Jostain syystä niiden neulominen hauskaa, kai sen takia kun se on nopeaa. On niillä käyttöäkin.

Pahoitteluni viime aikoina kommentoineille. Minun on pitänyt vastata mutta olen tullut tällä viikolla aika myöhään aina kotiin enkä ole saanut vastattua. Olen kyllä lukenut kaikki kommentit ja ollut niistä iloinen.

Kun lähdin töistä ajattelin ettei minulla ole tänään mitään kirjoitettavaa. Olin näköjään väärässä.

5 kommenttia:

Annikki kirjoitti...

aina on jotain kirjoitettavaa :)

anne-mari kirjoitti...

Hyva, etta sivuvaikutukset alkavat kadota ja elama voittaa!

Sita karkkia ei saisi olla talossa minullakaan:) taalla meillapain ei virvota ja koko paasiainen on lahes samanlainen kaupallinen vouhotus kuin joulukin.

Pienia asioita on kiva neuloa kuten niita sormettomia ja itse tykkaan talla hetkella tehda sukkia, juuri siksi etta valmistuvat niin nopeasti. Jos niita liikaa tehtailee niin voihan niita sitten antaa eteenpain lahjoina tai lahjoituksina.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Annikki, tuo on kyllä totta, kummasti aina löytyy jotain asiaa.

Anne-Mari, jotenkin tuntuu siltä että ehkä elämä voittaa sittenkin, toivottavasti.
Karkki on kyllä on kyllä vaarallista, en voi pitää mitään vierasvaroja kotona kun syön ne kuitenkin. Paitsi jos niissä on kookosta, ne säilyvät vaikka miten pitkään.
Nopeat neuleet ovat kyllä mukavia. Minulla meni kauheasti aikaa joululahjasukkiin niin nyt tuntuu oudolta että voin neuloa mitä tahansa pieniä juttuja vain haluan. Yhdet noista sormettomista saattavat kyllä päätyä lahjaksi jos löydän sopivan ihmisen tai saan vakuutettua äitini siitä että ne ovat kätevät, ne ovat ihanan tuntuiset ja ihan sievät mutta liian haalean väriset minun makuuni.

Marinadi kirjoitti...

Eikös ne sormettomat ole nimeltään kynsikkäät? :)
Minulla on parit sellaiset (en tosin neulo itse, teetän äidillä): tykkään käyttää esim. kesäiltoina, kun sormikkaat olisivat liian paksut, mutta käteni palelevat kuitenkin erityisesti pyöräillessä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Minä ajattelen että kynsikkäät ovat niin sormikkaat joista on leikattu sormenpäät pois, nuo ovat niin kuin lapasista tehdyt, niissä ei ole sormille omia koloja. Kämmekkäiksi jotkut niitä kai kutsuvat.

Blog Widget by LinkWithin