8.5.2008

Luulen että lääkkeeni toimii oikeasti (muutenkin kuin aiheuttamalla sivuoireita, jotka jatkuvat vieläkin, täytyy sanoa varmaan lääkärille ensi viikolla, mutta ehkä se kuuluu asiaan. Yksi oudoimmista lääkkeen jälkeen ilmestyneistä oireista näyttää olevan se että joka toiset kuukautiseni ovat aivan kivuttomat, joka toiset kivuliaat. Se saattaa kyllä johtua jostain muustakin mutta pelasti Helsingin retkeni). Ennen lääkettä työhaastattelu olisi ollut varmaan mielessäni koko ajan, tai on se kyllä nytkin aika etualalla mutta sen ajatteleminen ei ahdista ja eilinenkin paniikki hävisi aika nopeasti. Yritän suhtautua haastatteluun kokemuksen hankkimisen kannalta ja murehtia työpaikkaa vasta jos sen saan, tai jos edes onnistun pääsemään seuraavalle haastattelukierrokselle. Tuollaisessa paniikissa on vähän huvittavaa se että tiedän kyllä itsekin miten naurettava pelko on (niin kuin vaikka silloin kun miesten tapaaminen ahdisti kun pelkäsin että he ihastuisivat minuun) mutta silti sille ei voi mitään. Onneksi se meni tällä kertaa nopeasti ohi.
Itse haastattelu ei jännitä vielä, auttaa paljon että puhuin haastattelijan kanssa puhelimessa ja hän vaikutti mukavalta/ei-pelottavalta ja suunnilleen minun ikäiseltäni. Työpaikan edustajien tapaaminen olisi pelottavampaa, yrityksen toimialan perusteella kuvittelen että he ovat keski-ikäisiä miehiä ja teknisiä tyyppejä, sellaiset ovat pelottavampia.
Tällä hetkellä mietin eniten sitä mitä ihmettä laitan päälleni haastatteluun. Yritys toimii alalla jolla kuvittelen pukeutumisen olevan aika konservatiivista, joten farkut eivät ole ehkä hyvä valinta. Minulla on yksi aika siisti musta hame, voisin laittaa sen. Yläosani eivät ole välttämättä kauhean muodollisia, ehkä siveellinen tummanharmaa toppi (aika monissa topeissani on vähän liian iso kaula-aukko) ja musta ohut neuletakki olisivat hyvä valinta? Tosin aika synkkä. Jos sukkahousut olisivat vähän värilliset? Kengätkin ovat mustat (mainostoimiston haastatteluun uskaltaisin ehkä laittaa raidalliset sukkahousut ja vihreät kengät mutta en tuonne).

Olen ollut kiireettömän hammashuollon jonossa ties miten pitkään ja eilen sain kirjeen hammashuoltoihmisiltä. Olin jotenkin olettanut että hoito toimisi samalla tavalla kuin Oulussakin, että ottaisin yhteyttä omaan terveyskeskukseeni ja varaisin sinne ajan ja niin se ehkä toimiikin osalla potilaista. Minä sain maksusitoumuslomakkeen tai ostopalvelupaperin (tai jonkin sen tyylisen) ja listan turkulaisista hammaslääkäreistä, joille voisin varata ajan. En olekaan koskaan ollut yksityisellä hammaslääkärillä, jännittävää. Täytyy varmaan kysyä isältäni missä he käyvät ja jos se on hyvä paikka niin yrittää varata aika sinne (jos jollakulla sattuu olemaan kokemuksia huonoista ja hyvistä hammaslääkäreistä Turussa niin otan vinkkejä vastaan), jos se sattuu olemaan tuolla listalla.

Joskus aiemmin kodin ulkopuolella työskennellessäni (tai siis ollessani työharjoittelussa) ruokailu on ollut ongelmallista. Nyt olen onnistunut ratkaisemaan sen ongelman ainakin toistaiseksi. En pitänyt siitä millaisiksi salaatit menivät jääkaapissa mutta jättämällä kurkun pois ja ottamalla mukaan vain pieniä kokonaisia tomaatteja onnistuin saamaan aika salaattia joka syön mielelläni. Ei siinä ole kuin jääsalaattia, niitä pieniä tomaatteja, paprikaa ja fetajuustoa. Olen aika iloinen siitä että olen innostunut syömään vihanneksia, se on ollut minulle joskus vaikeaa ja talvella en raaski ostaa niitä. Tänään minulla on lisäksi makaronilaatikkoa pakkasesta, jälkiuunipalapari (se on lempiruisleipääni) suolatulla naudanlihalla ja jälkiruuaksi hunajamelonia. Aika hyvää.

Työmatkani on nykyään aika mukava, sen varrella on niin paljon katsottavaa. Yhden ratkaistun mysteerikukan tilalle on tullut muita, valkoisia kukkia joilla on suora varsi ja sen ympärillä sydämenmuotoisehkoja lehtiä, ainakin ohimennen katsottuna ne näyttävät sellaisilta (kuulostaako tutulta). Sitten on kukkivia pieniä puita ja pensaita, joita olen päättänyt ajatella kaikkia koristeomenapuina ja joinakin tuomen sukuisina, etten hermostuisi siihen etten tunnista niitä. Ja yhdessä ojassa kukkii joitakin kukkia jotka ovat puna-ailakin värisiä ja kokoisia, mutta ei se varmasti vielä kuki. Ja sen vieressä kukkii ehkä lemmikkejä, ne saattaisivat kukkiakin jo. Sitten on yksi pelto, jolla näin kerran fasaanin, sitä pitää aina katsoa tarkkaan ohiajaessa. Ja valkovuokkoja ja kukkia omakotitalojen pihoilla, sen verran kuin kurkistelematta näkee, tietysti. Ja sitten olenkin jo melkein keskustassa ja minun täytyy muistaa mennä oikeaa tietä, että pääsen sille uudelle reitilleni eikä minulle käy niin kuin eilen kun huomasin vanhasta muistista kääntyneeni autotielle, onneksi olin myös vanhasta muistista katsonut etten jäänyt auton alle.

9 kommenttia:

tirlittan kirjoitti...

Siihen kurkkuongelmaan auttaa jonkin verran se, että kaapii teelusikalla sen vetisimmän siemenosan pois enen kurkun pilkkomista ja lisäämistä salaattiin, eikä kurkkua kannata kauhena pieniksi paloiksi laittaa, se myös nopeuttaa sitä vetistymistä.

Oli vaan pakko kommentoida, kun "kärsin" itse usein samasta ongelmasta evässalaattien kanssa...

Onnittelut työhaastatteluun pääsystä!

tirlittan edelleen kirjoitti...

P.S. Anteeksi "kiroitusvihreet", toimii taas sormet nopeammin kuin silmä täällä näppäimistön päällä. ;)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Kiitos kurkkuvinkistä, täytyy kokeilla sitä joskus. Joskus aikoinaan minulla oli evässalaateissa porkkanaraastetta ja raejuustoakin, se oli aivan kauheaa :)

Annikki kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä tuo lääkkeen toimivuus. Voi että oli kurjaa, kun minulla ei toiminut 3-4 ensimmäistä lääkettä (ja kaikkia piti kokeilla useamman kuukauden ajan ja eri annostuksilla voi plääh) ja osasta kaikki oireet ja ahdistukset vain pahenivat.

Karmeinta oli varmaan yksi apteekkaritäti, joka alkoi udella minulta, että auttaako nuo lääkkeet oikeasti. Pidin lippua korkealla ja sanoin, että totta kai, vaikka se ko. lääke oli varmaan huonoin vaihtoehto minulle.

--

Kukkien sijaan minä arvuuttelen aina lintuja. Kukat voi vaan googlata, jos ei tunnista, mutta linnunlaulua on aika vaikea arvuutella jostain kuvauksista.

Eilen hämminkiä aiheutti sellainen kangassekametsän lintu, joka sanoi "Tyi tyi" ja "Tii tii". Kukaan ei tiennyt, mikä se oli. Ei edes isä.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Yritän kovasti nauttia linnunlaulusta vain lauluna ja olla yrittämättä tunnistaa lajia, se vain turhauttaa ja ärsyttää. Äidin luonakin kuului ihan outoja linnunääniä, yksi kuulosti natisevalta keinulta ja toinen sanoi diiiiiiiiiiii-di-di-di, suunnilleen, lintukirjasta ei ollut apua.

anne-mari kirjoitti...

Paljon onnea tyohaastatteluun!

zache kirjoitti...

Miks musta tuntuu, että yhdistelmä tekniikanalalla toimivat keski-ikäiset miehet ja liian iso kaula-aukko on oksymoroni.

Nooh, mut onnea työhaastatteluun. Onko muuten edessä kaupunginvaihto jos saat työpaikan? :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Anne-Mari, kiitos :)

Zache, työpaikka olisi samassa kaupungissa, mikä olisi aika täydellistä. En olekaan viime aikoina tainnut edes hakea muualle.

18is9 kirjoitti...

Noin se hammaslääkärisysteemi toimii nykyään täällä Oulussakin. Yksityiselle vaan sitoomuksen kanssa.

Blog Widget by LinkWithin