Tuolit ja minä

Minulla on hyvä mieli tuosta haastatteluprosessista, mitä sitten tapahtuukaan niin mielestäni tein parhaani. En änkyttänyt tai alkanut itkemään tai nauramaan hysteerisesti tai sanonut mitään kummallista tai ollut mykkänä pelosta, oikeastaan ollut edes kauhean hermostunut. Olin aika lailla oma itseni, jos en kelpaa sellaisena niin sille ei voi oikein mitään (ellen muuta persoonallisuuttani täysin). Ja jos en tule valituksi niin tämä on kuitenkin ollut hyvä kokemus. Ja pystyn kyllä kuvittelemaan hyviä syitä miksi he eivät valitsisi minua (niin kuin se että aikaisempi työkokemukseni on ollut aika pitkälti suunnittelua enkä valehdellut ettei se ole tulevaisuuden suunnitelmissani, koska se on, ja tuo työ ei sellaista sisällä ja voi olla että he ottavat sellaisen tyypin mieluummin joka haluaa vain taittaa ilman sen kummempia kunnianhimoja). Firmasta jäi kyllä aika positiivinen kuva, työskentelisin siellä mielelläni. Ja kyllä petyn vähän jos en pääse sinne.


Ikkunastani näkee muun muassa roskakatoksellemme. Siellä on aina välillä hylättyjä huonekaluja, yleensä ei kovin kiinnostavia mutta eilen näin siellä punaisen pinnatuolin. Pidän pinnatuoleista ja punainen sopii hyvin tähän asuntoon joten pidin sitä silmällä kun söin aamiaista ja toivoin ettei kukaan dyykkari nappaisi sitä (heitä kävi aamulla kaksi, toinen löysi karttapallon, toinen ehkä lehtiä). Ja menin hakemaan sen. Sillä oli likainen ja ruma pehmuste, heitin sen pois ja tuoli oli uskomattoman likainen, ehkä se oli ollut parvekkeella tai kellarissa tai jossain sellaisessa paikassa ja pesin sen eilen kylpyammeessa, pelkkä pyyhkiminen rätillä ei riittänyt. Tuolin maali on vähän kulunut mutta se lisää vain sen viehätystä.
Minulla on nyt aika paljon tuoleja, tai ehkä kuusi ei ole niin kauhean monta (poislukien nojatuolini). Kaksi on ruokapöydän ympärillä, nekin ovat punaisia ja vanhoja ja hauskan näköisiä, pysyvässä lainassa isältä ja äitipuolelta. Yksi tuo on löytö kirpputorilta, hauska vanha puutuoli, joka on vähän hutera ja narisee jos sille istuu. Se on yhden kirjahyllyn vieressä, sen tehtävänä on näyttää kauniilta ja toimia laskutilana. Pinnatuolit ovat yhdessä nurkassa pienen kirjahyllyn alla, ne ovat varatuoleina jos vaikka minulla kävisi joskus enemmänkin vieraita. Eteisessä on kaunis Arne Jacobsen -kopio (saattaa se olla alkuperäinenkin mutta joka tapauksessa vanha), se on yleensä ilmaisjakelulehtien peitossa (ilman tuoleja täällä saattaisi olla siistimpää kun asiat pitäisi laittaa heti paikoilleen).