22.7.2008

Aika aikaansa kutakin




Minulla on lyhyet hiukset! Tai ehkä ne luokitellaan puolipitkiksi mutta minulle ne ovat lyhyet. Jotenkin vain tuntui siltä että lyhyemmät hiukset voisivat olla vaihteeksi hauskat. En usko että minulle tulee sopeutumisvaikeuksia hiusten ulkonäön takia, minä pidän niistä (vaikka tarkemmin ajateltuna minulla on nyt suunnilleen samankaltainen kampaus kun eräällä tytöllä jota halveksin aikoinaan, mutta ei sillä ole niin väliä). Suurempi ongelma liittyy varmaan siihen ettei minulla ole ollut näin lyhyitä hiuksia noin viiteentoista vuoteen ja pitkähiuksisuus on ollut osa identiteettiäni ja nyt näytän aivan tavalliselta, aikoinaan minulla oli sentään pidemmät hiukset kuin keskimäärin naisilla, viime joulunkin leikkauksen jälkeen vielä. Mutta en kai minä voi valita kampaustani vain sillä perusteella? Uudet hiukset näyttävät minusta jotenkin veikeämmiltä, ne sopivat siihen millainen oikeastaan haluaisin olla, en halua näyttää vakavalta ja ahdistuneelta ja estyneeltä kun en halua olla sellainen. Ja mielikuvissani pitkät hiukset taitavat yhdistyä nyt siihen. Tunnen muuttuneeni aika paljon viimeisten vuosien aikana ja lääkityksen aloitettuani, ehkä ulkonäkönikin voi heijastaa sitä. Hiukset saa vielä kiinnikin. (ja kuvat ovat taas vähän kummallisia)
Kauppahallin kampaamo oli aika mukava, kampaaja kysyi tarkkaan mitä halusin ja miten paljon haluan lyhentää hiuksia ja lopputulos on aika lailla sellainen kun halusinkin. Ja tietysti on hauskaa käydä kampaajalla kauppahallissa, vaikka kampaamotilat olivatkin erillisessä huoneessa.

Yritän elää tämän viikon säästäväisesti ja terveellisesti niinpä oli aika kätevää kun osuin torille kun osa myyjistä oli lähtemässä pois ja he myivät tuotteitaan alennushinnoin. Vähän reilulla kuudella eurolla sain litran herneitä, litran kirsikkatomaatteja, viinirypälerasian, kurkun, kaksi suippopaprikaa ja neljä isoa porkkanaa. Niistä riittää hyvin syötäväksi.

Ostin eilen myös halvimman mahdollisen muovisangon ja mikrokuituisen ikkunarätin ja aloitin ikkunoideni sisäpuolen pesemisen (ulkopuoliin tarvitsen apua, en uskalla avata niitä yksin, ne ovat sen verran isot). Sain vain yhden pienen ikkunan pestyä kun koko päivän jatkunut pilvisyys katosi ja oli aivan liian kirkasta. Rätti yhdistettynä etikka-tiskiaineveteen ja sanomalehtikuivaukseen näyttää kuitenkin toimivan aika hyvin. Tänään pitäisi pestä loput ikkunat ja leipoa sämpylöitä, sitten voin ottaa vähän rauhallisemmin. Olenkin ollut viimeksi torstaina koko päivän kotona.

Minulla menee tänään oikeastaan aika hyvin. Ainoa harmin aihe viime aikoina on ollut se että joku oli vääntänyt polkupyöräni eturenkaan ympäri niin että minulla kesti vähän aikaa tajuta miksi se ei liikkunut kunnolla. Mitään pysyvää vauriotakaan siitä ei näyttänyt tulleen. Muuten painonpudotukseni edistyy aika hyvin (toivottavasti jatkuukin), vaikka olenkin edelleen aika paksu, en tiedä kuinka paljon painoa lähti parinkymmenen hiussentin mukana. Ja sunnuntaina menen Finnconiin ja sitten äidin luo ja hän tulee sitten tänne ja olemme suunnitelleet kaikenlaista hauskaa kuten retken Naantaliin ja paluun sieltä höyrylaivalla. Ja mustikkakausikin alkaa.

9 kommenttia:

seeds kirjoitti...

Hyviä ostoksia, täytyy itsekin yrittää osua torille joskus sulkemisaikaan. Ihanan edullisia vihanneksia...

Olen jo muutamaan otteseen aiemmin tavatessamme miettinykin, josko lyhyemmät hiukset sopisivat sinulle, ja hyvinhän nuo näyttäisivät sopivan. Varmaan tuntuukin pää mukavasti kevyemmältä:)

Varmasti tulee jokunen kommentti konservatiiveiltä, joiden mielestä on aina kamala virhe luopua pitkistä hiuksista, mutta äläpä siitä välitä. Ei vauhtelusta haittaa ole, ja kasvavathan ne taas jos niin haluaa. Ja varmaankin ajoittainen pätkiminen tekee myös itse hiukselle hyvää.

Anonyymi kirjoitti...

Sievä tukka minustakin. Ja nyt on helppo sitten kokeilla vaikka ihan lyhköistäkin. :) Lyhyessä tukassa on hauska kokeilla erilaisia tyylejä, mikään ei ole peruuttamatonta kun voi kasvatella taas jotain erilaista.

Hyvää Finnconia, taidan mennä itsekin.

Katja

anne-mari kirjoitti...

Hienot hiukset! Onnistunut liike minun mielestani, vaikka pitkat kutrisi olivatkin upeat myos.

Omasta mielestani kaikkein paras hiusten mitta on juuri tuommoinen "puolipitka" missa hiukset eivat viela ole pituutensa vuoksi kovin tyolaat mutta jotka silti saa helposti kiinni tarvittaessa.

Sinulla on ihanan kiireinen kesa:) Olen ihan kade. Meidan kesamme pyorii tana vuonna nakojaan hevostallin ymparilla, koska lapsi aloitti ratsastus tuntien oton tana kesana. No, kivaa siellakin kylla on.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Seeds, tori on kyllä välillä aika hyvä paikka tehdä löytöjä, vaikka vähän pitääkin vertailla hintoja.
Kuvittelin että pää tuntuisi oikeasti kevyemmältä mutta en ole oikeastaan huomannut sitä, ehkä hiukseni olivat niin kevyitä etteivät ne painaneet kovinkaan paljon :)

Katja, se onkin aika mukavaa kun voi kokeilla uusia juttuja, pitkille hiuksille en tehnyt oikeastaan mitään, en edes mitään hienoja kampauksia. Nyt voisin kokeilla vaikka taas hiusten värjäystä pitkästä aikaa (se vihreä värikin odottaa kaapissa, en tiedä saanko sitä ikinä käytettyä).

Anne-Mari, se on tärkeää että hiukset saa kiinni, nämä hiukset ovat ehkä siltä kannalta lyhyimmät jotka haluan.
Kesästäni on tullut kyllä yllättävän toimelias, se on ollut aika hauskaa. Tallillakin voi kyllä olla kivaa, joskus mietin että voisin aloittaa ratsastuksen jossain muodossa uudelleen mutta ainakaan vielä siihen ei ole varaa.

Liina kirjoitti...

Hiukset ovat hienot :) Minunkin mielestäni pitkät hiukset yhdistyvät estyneisyyteen, ja aikoinaan kun leikkasin pitkät hiukseni, se liittyi positiiviseen elämänmuutokseen.

Ja se mustikkakausi, kohta se onneksi alkaa Oulussakin!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, olipa aika ajotus, itellänikin lyheni hiukset eilen. Tosin mä en uskaltanut luottaa kuontaloani turkulaisten kampaajien käsiin, vaan saksin kutrit korkeimman omakätisesti.. Mutta kampauksesi näyttää kätevältä, siitä saa varmasti fiiliksen mukaan tehtyä vaikka mitä!

-Kettu-

(kun nyt kerran kirjoitin, niin totean vielä, että olen jo pitempään lueskellut blogiasi =). ja oltiin muuten aikoinaan samassa koulussa, mutta tuskin muistat mua.)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Liina, on oikeastaan aika mielenkiintoista miten hiukset voivat symboloida tuollaisia juttuja.

Kettu, minulla on nyt kolme kokemusta turkulaisista kampaajista, kaksi erittäin hyvää ja yksi traumaattinen ja luulen että luotan heihin jatkossakin, jos budjetti sallii. Tällekään kampaukselle ei kyllä tarvitse varmaan tehdä mitään pitkään aikaan, otsahiuksia tietysti pitää jossain vaiheessa tasoittaa. Täytyy varmaan opetella tekemään hiuksille jotain, luulen että osaisin tehdä ainakin sen mitä kampaaja teki, hän suihkutti lakkaa tai jotakin hiuksiini ja sitten vain rypisteli niitä niin että niistä tuli kiharammat.
Nyt tietysti mietin missä koulussa ja muistaisinko sinut :)

Kettu kirjoitti...

ah, tuo kunnian arvoinen lyseohan se. Samaa vuosikertaa ollaan, mutta eri ryhmistä. Mun lukioajan mielikuvissa olit sellanen vähän boheemi taiteilija ja oman tien kulkija (tämä siis sarjassamme ajatuksia ihmisistä, joita ei oikeasti tunne =). Ite luulen olleeni suurimmalle osalle aika lailla niin kuin tuo blogisi nimi sanoo, se josta muut jälkeenpäin kysyy "mitä, oliko tuokin meidän luokalla?" =P.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Olisi aika mielenkiintoista jos voisi katsoa teinivuosiaan ulkopuolisen silmin, näkisi miten omat käsitykset itsestään ovatkin ehkä olleet vääristyneitä.
(ja tietysti mietin kuka olet ja muistaisinko sinut :))

Blog Widget by LinkWithin