Aika aikaansa kutakin

Minulla on lyhyet hiukset! Tai ehkä ne luokitellaan puolipitkiksi mutta minulle ne ovat lyhyet. Jotenkin vain tuntui siltä että lyhyemmät hiukset voisivat olla vaihteeksi hauskat. En usko että minulle tulee sopeutumisvaikeuksia hiusten ulkonäön takia, minä pidän niistä (vaikka tarkemmin ajateltuna minulla on nyt suunnilleen samankaltainen kampaus kun eräällä tytöllä jota halveksin aikoinaan, mutta ei sillä ole niin väliä). Suurempi ongelma liittyy varmaan siihen ettei minulla ole ollut näin lyhyitä hiuksia noin viiteentoista vuoteen ja pitkähiuksisuus on ollut osa identiteettiäni ja nyt näytän aivan tavalliselta, aikoinaan minulla oli sentään pidemmät hiukset kuin keskimäärin naisilla, viime joulunkin leikkauksen jälkeen vielä. Mutta en kai minä voi valita kampaustani vain sillä perusteella? Uudet hiukset näyttävät minusta jotenkin veikeämmiltä, ne sopivat siihen millainen oikeastaan haluaisin olla, en halua näyttää vakavalta ja ahdistuneelta ja estyneeltä kun en halua olla sellainen. Ja mielikuvissani pitkät hiukset taitavat yhdistyä nyt siihen. Tunnen muuttuneeni aika paljon viimeisten vuosien aikana ja lääkityksen aloitettuani, ehkä ulkonäkönikin voi heijastaa sitä. Hiukset saa vielä kiinnikin. (ja kuvat ovat taas vähän kummallisia)
Kauppahallin kampaamo oli aika mukava, kampaaja kysyi tarkkaan mitä halusin ja miten paljon haluan lyhentää hiuksia ja lopputulos on aika lailla sellainen kun halusinkin. Ja tietysti on hauskaa käydä kampaajalla kauppahallissa, vaikka kampaamotilat olivatkin erillisessä huoneessa.

Yritän elää tämän viikon säästäväisesti ja terveellisesti niinpä oli aika kätevää kun osuin torille kun osa myyjistä oli lähtemässä pois ja he myivät tuotteitaan alennushinnoin. Vähän reilulla kuudella eurolla sain litran herneitä, litran kirsikkatomaatteja, viinirypälerasian, kurkun, kaksi suippopaprikaa ja neljä isoa porkkanaa. Niistä riittää hyvin syötäväksi.

Ostin eilen myös halvimman mahdollisen muovisangon ja mikrokuituisen ikkunarätin ja aloitin ikkunoideni sisäpuolen pesemisen (ulkopuoliin tarvitsen apua, en uskalla avata niitä yksin, ne ovat sen verran isot). Sain vain yhden pienen ikkunan pestyä kun koko päivän jatkunut pilvisyys katosi ja oli aivan liian kirkasta. Rätti yhdistettynä etikka-tiskiaineveteen ja sanomalehtikuivaukseen näyttää kuitenkin toimivan aika hyvin. Tänään pitäisi pestä loput ikkunat ja leipoa sämpylöitä, sitten voin ottaa vähän rauhallisemmin. Olenkin ollut viimeksi torstaina koko päivän kotona.

Minulla menee tänään oikeastaan aika hyvin. Ainoa harmin aihe viime aikoina on ollut se että joku oli vääntänyt polkupyöräni eturenkaan ympäri niin että minulla kesti vähän aikaa tajuta miksi se ei liikkunut kunnolla. Mitään pysyvää vauriotakaan siitä ei näyttänyt tulleen. Muuten painonpudotukseni edistyy aika hyvin (toivottavasti jatkuukin), vaikka olenkin edelleen aika paksu, en tiedä kuinka paljon painoa lähti parinkymmenen hiussentin mukana. Ja sunnuntaina menen Finnconiin ja sitten äidin luo ja hän tulee sitten tänne ja olemme suunnitelleet kaikenlaista hauskaa kuten retken Naantaliin ja paluun sieltä höyrylaivalla. Ja mustikkakausikin alkaa.