9.7.2008

Angstia ja aarteita

Viime yö oli vähän epämiellyttävä. En ollut saada unta ja sitten heräsin ennen kolmea painajaiseen enkä pystynyt nukahtamaan uudestaan kun aloin ajattelemaan sitä että äitini oli sanonut että joku hänen ystävänsä oli nähnyt ohjelman jossa oli sanottu että vanhat astiat voivat olla terveydelle vaarallisia (tämä huoli ei ollut niin outo kuin vaikuttaa, kartutin vanhemman Arabiani kokoelmaa eilen kahdella lautasella) ja minun piti avata tietokone ja googlettaa "vanha arabia terveysriski" ja ensimmäisten hakutulosten joukossa oli Kuningaskuluttajan juttu vanhan posliinin lyijypitoisuudesta. Ja sitten aloin miettimään millaiset lyijymyrkytyksen oireet ovat (vaikka jutussa annettiinkin ymmärtää että vaikutukset näkyvät joskus pitkän ajan kuluttua) ja ehkä oudot oireeni (jotka eivät niin kauhean outoja ehkä ole) johtuvat siitä kun en omista kuin yhden 70-luvun jälkeen valmistetun lautasen enkä yleensä käytä sitä kun en pidä sen ulkonäöstä. Ilmeisesti vanhat astiat kannattaisi säästää juhlaan ja käyttää arkena uusia turvallisia ja en oikein tiedä mitä tekisin. Otanko riskin ja käytän lautasiani? Jutun mukaan korkeapolttoisessa keramiikassa on pienempi riski ja sen pitäisi pystyä erottamaan matalapolttoisesta kilauttamalla sitä vaikka lusikalla, korkeapolttoisesta lähtee korkea ääni ja matalapolttoisesta kumea. Niinpä sitä kilauttelin lautasiani yöllä haarukalla ja niiden ääni oli kyllä korkea verrattuna vaikka saviseen kukkaruukkuun joten ehkä ne ovat korkeapolttoisia. En tiedä pitäisikö minun hankkia uusia astioita arkikäyttöön, se tarkoittaisi käytännössä Ikeaa (kaipa heidän lautasensa ovat turvallisia?) tai muita halpoja uusia tai sitten uudemman Arabian etsimistä kirpputoreilta. Ei lautasten olisi pakko olla Arabiaa, mutta niiden leimoista käy kätevästi ilmi valmistusaika (katsoin huvikseni uusien Arabian lautasten hintoja, en kyllä maksaisi yli kahtakymppiä yhdestä).
Sitten minun piti lukea harmitonta kirjaa ja lopulta kello oli kuusi ja pystyin taas nukahtamaan pariksi tunniksi. Näin outoa unta jossa olin muun muassa vähän ilkeä eräitä lapsia kohtaan tai ivallinen (hekin olivat aika ilkeitä kyllä) ja kun he kun he kysyivät ikääni sanoin että olen niin vanha kuin nuorin ja vanhin lapsi ovat yhteensä, tarkoittaen 1 + 17 vuotta koska unessa niistä tuli yhteensä 28.

Eilinen päivä oli kuitenkin aika mukava. Yksi kesäsuunnitelmistani oli pyöräillä vähän kauempana oleville kirpputoreille katsomaan jos niiden valikoima olisi parempi kuin minua lähinnä olevan. Oli se. Innostuin hieman mutta en ylittänyt kahden kympin budjettiani (harmi etten ollut silloin ahdistunut lyijyisistä astioista, olisin voinut katsoa niille sijaisia). Ensimmäinen kirpputori oli Fidan Lähetystori isompi ja kiinnostavampi kuin lajitoverinsa Jyväskylässä ja harvinaisen hyvävalikoimainen lahjoituksille perustuvaksi. Toinen oli iso itsepalvelukirpputori Kirppis-Center, se kuuluu samaan ketjuun kuin se lähin kirppikseni, se joka on vähän ankea. Noille oli sen verran matkaakin että minulle tuli hyvä pyörälenkki.
Toisella kirpputorilla näin teepannun joka on samanlainen kuin vähän hyljeksimäni teepannuni (koska se on ruskea, muuten se on ihan mukavan näköinen), se väitti olevansa Arabian ja maksoi 20 euroa. Luulen etten maksanut omastani 20 markkaa enempää jos sitäkään mutta siitä onkin aikaa, ostin sen joskus vielä kotona asuessani. Ei sillä että pannun mahdollinen arabialaisuus saisi sen näyttämään yhtään sievemmältä.

Tässä löytöni:

Kesäpokkareita halvalla ja muutama kirja joista voisi olla askarteluun, nimittäin tuo Rodoksen matkaopas 60-luvulta ja kansakoulun oppikirja 20-luvulta. Olen haaveillut löytyväni kasviopin joka olisi niin huonossa kunnossa että sitä raaskisi leikellä ja tuo on melkein yhtä hyvä löytö ellei parempikin. Tosin sitä en taida pystyä tuhoamaan mutta mustavalkoiset kuvat toimivat ehkä skannattuinakin. Ja ne ovat aika hauskoja. Kirjasta löytyy kuvia vaikka mistä, ihmisen luurangosta, sienistä ja vaikka ilmapuntarista. En ole kyllä varma mitä niistä oikein askartelen mutta kaipa niille löytyy joku idea (ehkä minun pitäisi tutustua tarkemmin niihin Artist Trading Cardeihin, ne saattaisivat sopia minulle). Hilja Valtosen Nykyhetken tyttölapsi on minulla lainassa kirjastostakin mutta en voinut vastustaa sen ostamista (ja hintaa, 60 senttiä).

Langanpätkille löytyy aina käyttöä, vaikka pienten otusten täytteenä.

Nuo ovat ne lautaset jotka aiheuttivat lyijymyrkytyspelkoni. Lasi on maljakoksi ja pieni mansikkalautanen tarttui mukaan tarjouskorista. Jostain syystä olen viime aikoina viehättynyt söpöydestä ja vaaleanpunaisesta ja helmistä. Ehkä minusta on tulossa stereotyyppinen tyttö?

Tiedättekö mikä tämä on? Minä en tietäisi ellen olisi juuri nähnyt samanlaista äitini luona. Se on ihan käyttöesine, vaikka minulle se onkin koriste (täytyy puhdistaa se ensin).

En ole tänään niin väsynyt kuin olin viikonloppuna vaikka nukuinkin niin huonosti. Sain sulatettua pakastimenikin, nyt on taas yksi työ vähemmän kesälistalla. Velvollisuuksia sillä ei olekaan enää kuin mattojen pesu, loput ovat mahdollisuuksia.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Oudot" oireesi (mikäli tarkoitat väsymystä ym. sellaista) eivät todennäköisesti johdu lyijymyrkytyksestä, vaan siitä lääkkeestäsi. Väsymys ja uneliaisuus on ihan normaali ja yleinen sivuvaikutus siitä. Sinulla näyttää olevan taipumusta huolestua suuresti omasta terveydentilastasi ynnä muusta. Mutta jos noiden astioiden lyijypitoisuus huolestuttaa, niin kannattaa varmaan ostaa uudet - tosiaan ainakin IKEAsta saa astioita todella halvalla.
Itsekin aion heittää monta vuosikymmentä vanhat, kultareunaiset kahvikupit pois. Niitä en toisaalta ole koskaan käyttänyt muutenkaan.
Terv. Maria

Näkymätön tyttö kirjoitti...

En nyt varsinaisesti usko että olen lyijymyrkytetty mutta luulotautini ei ole kovin järkevä kolmelta aamuyöstä :) Luulen että harkitsen uusien arkilautasten hankkimista ja säästän vanhat erikoistilaisuuksiin, jutussa haastatellut asiantuntijat tuntuivat pitävän pientäkin lyijyaltistusta huonona juttuna. Toisaalta jos ryhdyn oikein vainoharhaiseksi en tiedä mistä uskaltaisin ostaa lautaset, esim. IKEAlla on kuitenkin ollut aika paljon tilanteita joissa he ovat joutuneet vetämään tuotteita pois myynnistä ties minkä takia. Ja uuteen Arabiaan ei ole varaa, tosin en edes tiedä onko se yhtään sen luotettavampaa kuin muutkaan. Ehkä tutkin Arabian leimoja ja yritän löytää 70-luvun jälkeen valmistettuja lautasia, tosin en oikein pidä niiden ulkonäöstä yleensä, siksi olen ostanut niitä vanhoja.

Taru kirjoitti...

Eiliseen postaukseesi liittyen, kirjoitin blogiini yhden ihmeen (tai kaksikin - tavallaan :)

Minä olen 60- ja 70-luvun lapsi, vanhempieni luona on edelleen nuo samat astiat käytössä, joten minä lienee lyijymyrkytetty noin 20 vuoden ajalta. Se selittääkin ... ;)
Mielenkiintoinen juttu sinänsä.

Veloena kirjoitti...

Kivitavara on korkeapolttoista, eli sikäli ei huolta! Punasaviset esineet sen sijaan ovat matalapolttoisia, eli vanha lasitettu punasavikulho voikin sisältää lyijyriskejä. (Näin ainakin opetettiin keramiikkatunneilla.)

Mutta: lyijy liukenee HAPPAMAAN. Eli: jos säilyttää vanhassa lasitetussa punasavikulhossa yön yli vaikkapa hapankaalia (nestettä, hapanta), siinä lienee lyijyä, mutta jos siihen hetkeksi nostaa vaikka murot ja maitoa ja kauhoo suuhunsa, ei siitä vielä paljon liueta ehdi. :)

Kiitos ihanista linnuista! En malttanut olla repimättä pakettia heti auki, kun arvasin, että siellä piilee jokin ihanuus! :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Taru, varmaan suuri osa maailman väestöstä on ollut aika lyijymyrkytettyä :)

Veloena, niin jotenkin hämärästi muistelin, on minullekin jotakin opetettu keramiikkatunneilla mutta muistan siitä ärsyttävän vähän.
Täytyy muistaa tuo, onneksi minulla hapankaalimyrkytyksen vaara on aika pieni :) Ei minulla kyllä ole vanhoja savikippojakaan käytössä.

Blog Widget by LinkWithin