Minun ei pitänyt mennä tänään metsään mutta en voinut vastustaa mustikoiden kutsua (olen päässyt sellaiseen vaiheeseen jossa näen mustikanvarpuja sulkiessani silmäni. On mahdollista että minulla on lievä pakkomielle mutta se ei haittaa kun tuloksena on syötävää talveksi). Löysin ihan hyvän paikan mutta saalis oli taas puoli litraa parissa tunnissa, nyt ei ole hyvä mustikkavuosi lähimetsässäni. Täytyy vain käydä siellä ahkerasti niin pienistäkin saaliista riittää pakastimentäytteeksi.
Tänään pitäisi mennä vielä syömään isän luokse ja sieltä tapaamaan erästä oululaista tuttuani joka on käymässä Turussa, aika hauskaa.
Pakkasin matkalaukkuani aamulla ja siitä tuli kummallisen kevyt. Mitään ei kuitenkaan tunnu puuttuvan, ehkä kesävaatteet vievät vain niin vähän tilaa.
En varmaan kirjoita lähiaikoina mitään, olen poissa ja sitten äitini on täällä. Seurasin keskustelua siitä kannattaako mainita blogissaan olevansa poissa, etteivät murtovarkaat vain käytä tietoa hyväkseen mutta taidan kuitenkin ottaa riskin. Täällä ei ole mitään varastamisen arvoista ja sitä paitsi alaovi on lukossa ja täällä on aina päivälläkin ihmisiä niin että huomaamaton murtautuminen ei oikein onnistu. Syrjäisessä omakotitalossa riski on tietysti suurempi.
Ja jos sattuu olemaan huomenna Finnconissa ja tunnistaa minut niin saa tulla moikkaamaan. Ja siskoni on taidekujalla myymässä kortteja ja muuta sellaista, kannattaa käydä katsomassa ja ostamassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Oletpa viitseliäs ja ahkera, kun näin huonona mustikkavuonna jaksat metsästää marjoja! No kun tarkemmin ajattelen, saathan samalla metsäelämyksiä, hiukan liikuntaa ja hyvää mieltä. Ansaitset hatunnoston jälleen!
Kerro sitten siitä Finnconista, herättää uteliaisuutta tuo tapahtuma.
Pico, minulla ei ole kyse viitseliäisyydestä vaan melkein maniasta :) Kun olen marjassa en edes huomaa ajankulua, vain astian täyttymisellä on väliä ja tarpeeksi ison astian kanssa olisin siellä varmaan koko päivän. Minusta tämä ei ole ihan tervettä käytöstä mutta sitä ilmenee vain marjakautena ja sitten se menee ohi niin en ole kauhean huolestunut. Osittain kyse on ahneudesta, minusta on ihanaa syödä marjoja talvella mutta ehkä myös siitä että talvivarastovietti on minulla aika voimakas (toisin kuin vaikka sukupuolivietti) ja minulle käy vähän niin kuin oraville syksyllä, varustaudun pakonomaisesti talveen :) Kodin mallillakin on varmasti vaikutusta, olin ensimmäisen kerran marjassa samana kesänä kuin synnyin. Mutta perimmiltään kyse tuntuu olevan jonkinlaisesta hulluudesta, olen joskus ajatellut että tänä vuonna en niin välitä marjoista tai tunne vimmaa niiden keräämiseen mutta sitten olen parin viikon päästä koluamassa mustikkametsiä. Ulkoilu ja luonnossa liikkuminen ovat hyviä sivutuotteita mutta ne ovat todellakin vähän sivuroolissa :)
Anonyymi, täytyy raportoida. Se on kyllä aika hauska tapahtuma, tosin en tiedä miten paljon saan itse käytyä katsomassa ohjelmanumeroita mutta ainakin pääsen tapaamaan tuttuja ja näkemään hassuja animeihmisiä.
Lähetä kommentti