Jotkut koiranomistajat ja joululahjat

Kohtasin eilenkin vapaana juoksevia koiria metsässä. Tällä kertaa en säikähtänyt, en vaikka yksi koirista hyppäsikin melkein päälleni. Tiedän että pienetkin koirat voivat olla vihaisia mutta en kuitenkaan pelkää niitä ja tuo oli aika suloinen mäyräkoira (vaikka kyllä vähän paheksun kummallisen näköisiksi ja vaivaiseksi jalostettuja koirarotuja, tai siis niiden jalostamista, en tietenkään itse koiria). Vaikka en pelästynytkään olisin kaivannut koiran omistajalta jotain huomiota, onko se niin vaikeaa sanoa että "toivottavasti et häiriintynyt tai säikähtänyt ja toivottavasti koiran mutaisista tassuista ei jäänyt housuihisi pahoja jälkiä" tai jotain vastaavaa. Mutta ei, hän vain kutsui koiransa takaisin. Ja minä en tietenkään kehtaa sanoa mitään itse.
Paikalla oli toinenkin koiranomistaja ja toisilleen he olivat kyllä hyvin huomaavaisia ja kohteliaita vaikka vieraita olivatkin. Ehkä he ovat samanlaisia kuin jotkut lapselliset, vain omat lajitoverit pitää ottaa huomioon. Ne ovat ne jotkut koiranomistajat ja vanhemmat ja tupakoijat jotka mustaavat muidenkin maineen. Ärsyttäviä.
Metsässä oli myös vähän liikaa ampiaisia, mikä vähän vähensi retken hauskuutta, ampiaiskammoni voittaa mustikanhimoni.
Olin minä silti yli kaksi tuntia. Aika kuluu vain niin nopeaan ja huomaamatta metsässä.

Pahin marjastusvimmani on ehkä laantumassa, voi olla että käyn vielä viikonloppuna metsässä mutta mitään pakkoa ei ole. Puolukatkaan eivät ole vielä kypsiä. Ajatukseni alkavat jo siirtyä seuraavaan kauteen, nimittäin joululahjavalmisteluihin. Yritän olla ajattelematta ja suunnittelematta niitä mutta vähän huonolla menestyksellä. Tarkoitukseni oli olla neulomatta lahjoja tänä vuonna mutta en taida onnistua siinä. Yksi keskeneräisistä neuleistani sopisi lahjaksi äitipuolelle ja äidinkin lahjaan minulla on idea. Ja sitten jotain lopuille. Joulukortteihin voisi virkata metallilangasta pienet joulukoristeet.
Vähän naurettavaa miettiä joululahjoja elokuussa mutta jos tekee ne itse niin pitää aloittaa ajoissa. Ja suunnittelu on osa hauskuutta. Ei minusta olisi menemään kauppaan aatonaattona ja etsimään sieltä jotain sopivaa. En kyllä edes halua antaa mitään kaupasta ostettuja tavaroita lahjaksi.

Se osa alitajuntaani joka ei ideoi joululahjoja suunnittelee mehikasvipuutarhaa. Minulla on työhöni sopiva mieli, se työskentelee hyvin taka-alalla ratkaisten erilaisia asioita ja ongelmia, samalla kun ajattelen tai teen jotain muuta. Kävely ja metsässä kulkeminen on erityisen soveliasta siihen, eilenkin sain idean korttiin jonka äitipuoleni pyysi minua tekemään siskolleen. Tuon ongelma on se että ajattelemisen lopettaminen on vaikeaa kun sen aloittaa, kun ajattelin että tuo neule olisi hyvä lahja niin alitajunta alkoi heti suunnittelemaan lahjoja muillekin. Ja miettimään miten ruukkupuutarhaan voisi yhdistää lasihelmiä ja voisiko sinne virkata jotain. Jos siellä olisi pieni lammikko voisi sinne virkata metallilangasta pienen sillan, johon voisi liittää helmiä. Puutarhastani voi tulla hieman erikoisen näköinen, jos saan sen toteutettua.

Tänään täällä on taiteiden yö, täytyy mennä sinne. Toivottavasti pysyn hereillä niin kauan.