14.8.2008

Jotkut koiranomistajat ja joululahjat

Kohtasin eilenkin vapaana juoksevia koiria metsässä. Tällä kertaa en säikähtänyt, en vaikka yksi koirista hyppäsikin melkein päälleni. Tiedän että pienetkin koirat voivat olla vihaisia mutta en kuitenkaan pelkää niitä ja tuo oli aika suloinen mäyräkoira (vaikka kyllä vähän paheksun kummallisen näköisiksi ja vaivaiseksi jalostettuja koirarotuja, tai siis niiden jalostamista, en tietenkään itse koiria). Vaikka en pelästynytkään olisin kaivannut koiran omistajalta jotain huomiota, onko se niin vaikeaa sanoa että "toivottavasti et häiriintynyt tai säikähtänyt ja toivottavasti koiran mutaisista tassuista ei jäänyt housuihisi pahoja jälkiä" tai jotain vastaavaa. Mutta ei, hän vain kutsui koiransa takaisin. Ja minä en tietenkään kehtaa sanoa mitään itse.
Paikalla oli toinenkin koiranomistaja ja toisilleen he olivat kyllä hyvin huomaavaisia ja kohteliaita vaikka vieraita olivatkin. Ehkä he ovat samanlaisia kuin jotkut lapselliset, vain omat lajitoverit pitää ottaa huomioon. Ne ovat ne jotkut koiranomistajat ja vanhemmat ja tupakoijat jotka mustaavat muidenkin maineen. Ärsyttäviä.
Metsässä oli myös vähän liikaa ampiaisia, mikä vähän vähensi retken hauskuutta, ampiaiskammoni voittaa mustikanhimoni.
Olin minä silti yli kaksi tuntia. Aika kuluu vain niin nopeaan ja huomaamatta metsässä.

Pahin marjastusvimmani on ehkä laantumassa, voi olla että käyn vielä viikonloppuna metsässä mutta mitään pakkoa ei ole. Puolukatkaan eivät ole vielä kypsiä. Ajatukseni alkavat jo siirtyä seuraavaan kauteen, nimittäin joululahjavalmisteluihin. Yritän olla ajattelematta ja suunnittelematta niitä mutta vähän huonolla menestyksellä. Tarkoitukseni oli olla neulomatta lahjoja tänä vuonna mutta en taida onnistua siinä. Yksi keskeneräisistä neuleistani sopisi lahjaksi äitipuolelle ja äidinkin lahjaan minulla on idea. Ja sitten jotain lopuille. Joulukortteihin voisi virkata metallilangasta pienet joulukoristeet.
Vähän naurettavaa miettiä joululahjoja elokuussa mutta jos tekee ne itse niin pitää aloittaa ajoissa. Ja suunnittelu on osa hauskuutta. Ei minusta olisi menemään kauppaan aatonaattona ja etsimään sieltä jotain sopivaa. En kyllä edes halua antaa mitään kaupasta ostettuja tavaroita lahjaksi.

Se osa alitajuntaani joka ei ideoi joululahjoja suunnittelee mehikasvipuutarhaa. Minulla on työhöni sopiva mieli, se työskentelee hyvin taka-alalla ratkaisten erilaisia asioita ja ongelmia, samalla kun ajattelen tai teen jotain muuta. Kävely ja metsässä kulkeminen on erityisen soveliasta siihen, eilenkin sain idean korttiin jonka äitipuoleni pyysi minua tekemään siskolleen. Tuon ongelma on se että ajattelemisen lopettaminen on vaikeaa kun sen aloittaa, kun ajattelin että tuo neule olisi hyvä lahja niin alitajunta alkoi heti suunnittelemaan lahjoja muillekin. Ja miettimään miten ruukkupuutarhaan voisi yhdistää lasihelmiä ja voisiko sinne virkata jotain. Jos siellä olisi pieni lammikko voisi sinne virkata metallilangasta pienen sillan, johon voisi liittää helmiä. Puutarhastani voi tulla hieman erikoisen näköinen, jos saan sen toteutettua.

Tänään täällä on taiteiden yö, täytyy mennä sinne. Toivottavasti pysyn hereillä niin kauan.

6 kommenttia:

Kriisi kirjoitti...

(paasaaminen ON)
Tähän on silleen ihan pikkaisen pikkaisen nillittää, että koirien ulkonäköpaheksunnalla ei ole niin paljon pohjaa silloin, kun ulkonäkö on kehitetty nimenomaan jotain käyttötarkoitusta vuoksi kuten mäyräkoirilla (esim. luolissa elävä pienriista, rotat) ja rakenne on nimenomaan tarkoituksenmukainen eikä perustu alun perin esteettisiin mieltymyksiin kuten monilla seurakoirilla.

Mäykyt kuuluivatkin pitkään rotujaottelussa ajaviin koiriin (nykyään kuitenkin ihan oma roturyhmänsä mäyräkoirat).

Moniin seurakoirarotuihin verrattuna mäykyt ovat erittäin terve rotu, ja noin yleisesti ottaenkin ainoa oikea heikko kohta on se selkä, jossa tavataan nikamakalkkeumia. Pahin uhka sille selälle on kuitenkin ylensyöttäminen ja liikunnan puute, eli samat ongelmat kuin ihan minkä tahansa rodun kanssa: huono omistaja tekee enemmän tuhoa kuin 10 perinnöllistä sairautta.
(paasaaminen OFF)

(juuh, oma rotu, mistä arvasit? :-)

Kriisi kirjoitti...

(mutta piti lisätä ihan aiheestakin!)

Pälleistä koiranomistajista pitää kyllä todeta, että niistä kärsivät kaikin puolin myös muut koiranomistajat ei-koiranomistajien lisäksi. Todella kiva kuljetella omaa kytkettyä laumaa, kun vastaan laukkaa irtokoiria. Ja omistajat eivät tunnu tajuavan, että ensinnäkin irtipito on kielletty (aika hiton monesta syystä) ja toisekseen, vaikka heidän fifinsä eivät muka teekään mitään, niin mikä takaa sen, että ne vastaan tulevat kytketyt koirat eivät tee? Syy mahdollisesta tappelusta lankeaa irtokoiran omistajalle, vaikka irtokoira olisikin se, jolle käy huonosti.

Ja sitten nämä huonosti käyttäytyvät koiran omistajat yrittävät panna sen irtipidon usein myös rodun syyksi: koirapuistot ovat niin pieniä, että pakko pitää sitä vasikankokoista järkelttä irti lenkkipolulla. Ehkä kannattaisi hankkia pienempi rotu, ettei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa koiran vapaudenriistosta?

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Hyvä kuulla, en tunne koiria juurikaan ja kuvittelen varmasti asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Eli voin edelleen pitää mäyräkoiria söpöinä :)
Mopseja silti paheksun, tai niiden jalostajia, niillä ei kai ole kovin kivaa?
En ole lainkaan koiraihminen (en ole ylipäätään kauheasti lemmikki-ihminen, harrastan mieluummin luonnon tarkkailua) ja arvioin koiria lähinnä esteettisin perustein. Eniten pidän ehkä lammaskoirista, sellaisista mustavalkoisista. Ja joku sellainen pieni valkoinen ja pörheä on aika suloinen, en tiedä mitä rotua se on. Oikeastaan pidän eniten pörröisistä koirista, ihan vain ulkonäköperusteilla. Tein huvikseni Ilta-Sanomien sivuilla tai jossain "mikä koirarotu sopisi sinulle" -testin ja sain vastaukseksi "ei mikään", se pitää aika hyvin paikkansa :)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Toisille koirille taitaakin käydä helpommin huonosti kuin ihmisille. Täällä se koirapuisto näyttää minusta aika isolta niin että siellä mahtuu juoksemaan ja siellä on kaksi aitaustakin.

Täytyy varmaan lisätä että kaikki tuntemani koiranomistajat (heitä ei kyllä ole montaa) ovat fiksuja ja heidän koiransa mukavia, jopa se enoni vaimon jättiläisterrieri jolla on aivan liian paljon energiaa ja joka hyppii ihmisten päälle (ja juoksentelee päivät isolla aidatulla tontilla maaseudulla niin ettei se häiritse viattomia ulkoilijoita).

Google kertoo että pieni söpö valkoinen koira on englanniksi pomeranian dog, mikä lienee suomeksi. Mutta sen pitää olla valkoinen että se olisi söpö :)

kaisa kirjoitti...

Mulla ihmetyttää, miten sait siitä Ilta-Sanomien testistä tuloksen "ei mikään"? Minäkin tein sen, ja kyllä se mulle antoi tuloksen,pitkän listan koirarotuja, vaikka oikeasti en voisi ottaa mitään eläintä. Ne haisevat ja niistä lähtee karvoja ja kuolaavat. Kyllä minusta jotkut koirat ovat suloisen näköisiä tai oikeasti kyllä pidän isoista komeista koirista, siis ulkonäön perusteella. Mutta itselle, ei ikinä.

anne-mari kirjoitti...

Joku vuosi sitten kavelin kotiinpain vietyani lapsen kouluun ja vastaan tulevan vanhemman miehen pieni koira kavi nilkkaani kiini ohi mennessani. Mies vain nykaisi koiran irti ja jatkoi matkaa. Karjaisin etta excuuuse me? ja han kaantyi ja kysyin etta etko voisi edes pahoitella kun koirasi puri minua ja han vain kohautti olkiaan!!!!!!! ja jatkoi matkaansa. Jain seisomaan ja tuijottamaan hanen peraansa suu auki. Ja sitten ihmiset itkee yleison osastoilla kuinka vaarin on kun koiria ja niiden omistajia vihataan. Ja ei, en ole koiran vihaaja. Minulla oli Rottweiler 10 vuotta ja ottaisin toisen vaikka heti, jos se vain olisi mahdollista, mutta en vain jaksa ymmartaa joidenkin koiran omistajien asennetta.

Puh! Toivottavasti sinulla oli hauskaa taiteitten yossa, jos sinne jaksoit menna.

Blog Widget by LinkWithin