28.8.2008

Tauti ja oodi kesäkurpitsoille ja video (taas)

Taidan kuitenkin olla sairas kun eilen oli kuumettakin. Yritän lepäillä niin että lauantaina olisin työkunnossa (ja menen sinne kyllä vähän kipeänäkin ja kun kuvaus on ulkona niin en ehkä tartuta muitakaan).
Ulkona sataa kaatamalla, onneksi on tekosyy olla menemättä ulos.
Toisaalta en ole vieläkään päässyt testaamaan juhannuksen jälkeen ostamaani pyöräilysadeviittaa, aurinko on paistanut aina kun minun on pitänyt käydä jossain pyörällä. Mutta kaipa sadetta ehtii vielä tulla.

Rakastan kesäkurpitsaa. Se on niin edullista ja helppoa valmistaa, ei tarvitse kuoria tai poistaa siemeniä eikä mitään sellaista eikä se sottaa. Ja se on sopivan miedon makuistakin. Ja käy hyvin omenasoseeseenkin. Vihasin sitä ennen mutta opettelin sietämään sitä sen kätevyyden takia, peitin sen yrteillä ja homejuustolla ja tavallisella juustolla ja tomaateilla kunnes huomasin että pystyn syömään sitä ilman tomaattiakin ja sitten ilman homejuustoa kunnes eilen paistoin sitä pelkiltään pannulla ja söin kuskusin ja fetajuuston kanssa (päällä oli kyllä vähän vuohencheddariakin mutta vain vähän) ja se oli todella hyvää (olen viime päivinä syönyt myös leivitettyjä kesäkurpitsaviipaleita ja kesäkurpitsafetapaistosta, ei kuulosta kauhean terveelliseltä mutta feta sentään oli kevyttä. Tai siis salaattijuusto). En ole erityisen luova ruuanlaittaja tai innostunut, en ole siinä mitenkään huono mutta minulta puuttuu halu kokeiluihin ja improvisaatioon. Kesäkurpitsa saa minutkin kokeelliseksi. Tänään ajattelin kokeilla jonkinlaista kastiketta, vähän sellaista mitä ihmiset sanovat tekevänsä, laittavat vain erilaisia aineksia sekaisin. En kyllä tiedä miten ainekseni toimivat yhdessä. Minulla on tomaattimurskaa ja tietysti kesäkurpitsaa ja sitten tonnikalaa ja fetaa ja porkkanaa ja linssejä (että voi olla vähän terveellinen, saisinkohan ne piilotettua niin etten huomaisi niitä). Kaipa noista aineksista tulee jotain syömäkelpoista.
Kun opin rakastamaan kesäkurpitsaa niin kaipa oppisin syömään muitakin ruokia, joita olen aina inhonnut, kuten vaikka sipulia ja sieniä (ja juomaan kahvia ja olutta ja viiniä), minulla ei vain ole kauheasti motivaatiota. Sienet ovat kalliimpia, kesäkurpitsan viehätys perustuu suurelta osin 1,60 euron kilohintaan ja niistä ei ehkä tule niin helposti täyteen. Tietysti sieniä voisi poimia itsekin mutta täällä ei ole oikein hyviä sienimaastoja lähistöllä. Sipuli taas antaa kai vain makua ja ruoka on hyvää ilmankin, siitä ei ole laajentamaan perusruokavaliotani samalla tavalla (sitäpaitsi söin joskus kesällä lihapullia joissa oli sipulia ja ne olivat ihan hyviä mutta minulle tuli huono olo, saattoi se johtua jostain muustakin). Pavut olisivat ehkä paras opettelun kohde, ne eivät ole kalliita (kai) mutta ovat täyttäviä ja proteiinipitoisia. Ne eivät kyllä innosta minua lainkaan. Minun täytyisi varmaan opetella tekemään sellaisia pata/kastike-juttuja, sellaisiin pavut saattaisivat sopia paremmin kuin muihin ruokiini (paitsi että vihreät pavut sopivat hyvin peruskuskusiini, mutta niitä en nyt laske tähän). Onko teillä hyviä papureseptejä, joissa pavut eivät ole suuressa roolissa ja jotka ovat halpoja ja yksinkertaisia?
Tänään pitäisi leipoa sämpylöitäkin, yksi annos riittää noin viikoksi. Täytyy katsoa miten paljon juustoa on jäljellä, sitä voisi laittaa sämpylöiden sisään (viime erässä oli homejuustoa ja tavallista).
Ruokavalioni kuulostaa aika juustopitoiselta mutta ei oikeasti ole. Leivän päällä minulla ei ole yleensä ikinä juustoa, en raaski ostaa sitä ja vuohencheddarinkin sain kun olin isän ja äitipuolen kanssa kaupassa (samoin kuin kaksi kesäkurpitsaa ja muutaman tomaatin, se oli mukavaa).

Sain eilen valmiiksi ensimmäisen joululahjan ja kaksi muuta on aika pitkällä.
Tunnen kyllä itseni vähän naurettavaksi mutta eipä tule stressiä joulun alla.
Tai pitäisi tulla.

Sain viimein tehtyä markkinointikirjeestäni sellaisen version, jonka voi lähettää kustantamoille (pienemmille, isoja pelkään vielä, vaikka pienillä ei tietysti ole yleensä varaa palkata ketään). Vietin pari tuntia tutkien mitä erilaisimpien kustantamoiden sivuja ja lopulta sähköpostini lähti aika moneen paikkaan.
Jotkut sivut auttoivat ammatillista itsetuntoani (joka ei ole kyllä kauhean huono), osaan tehdä ainakin kauniimpia kirjoja kuin he. Jotkut saivat kyllä sitten vähän masentumaan. Epämääräisimpiin paikkoihin en kyllä hakenut.
En oikein usko että tuosta seuraa mitään mutta onpahan tehty ja olen ollut hyvä työtön. Tätä kirjoittaessani olen saanut yhden kieltävän vastauksen ja neljä "tällä hetkellä ei mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka mitä ihmeitä sattuisi ja pidämme nimesi muistissa" -vastausta, mikä on tietysti sitä mihin ehkä pyrinkin. Jos nimi jäisi mieleen jos heille sattuisi sopiva tilaisuus. Jos jää. Mutta olen ainakin aktiivinen. Ja saamani vastaukset ovat olleet hyvin ystävällisiä.

Loistava tapa käyttää blogia ja sen yleisöä.

Ja täytyy sanoa etten pidä joihinkin blogeihin ilmestyneistä musiikkijutuista, jotka alkavat soimaan automaattisesti (jos eivät niin eivät haittaa), säikähdän aivan liian helposti. Onneksi kukaan vakituisesti lukemani ei harrasta sitä (saattaisi loppua lukeminen).

Minulla on tavoite ompelulleni (kunhan opin ja rikastun). Tai tuo. Tai tuo. Juuri tuollaisia hameita haluaisin käyttää mutta en ole onnistunut löytämään kaupoista.
Sain rahat kurssiin, toivottavasti mahdun sinne.

Minulla on videoideoita mielessä joten laitan viime lauantaina kuvaamani videot peräjälkeen. Tämänkertainen saattaa käsitellä aihetta joka ei kiinnosta monia, laatikollista kirjoja jotka sain nettitutultani. Ne edustavat romanttisen viihteen erilaisia alakategorioita ja jos kuva genrestä on hyvin yksipuolinen voi olla kiinnostavaa nähdä miten monipuolisia ne saattavat olla. Tuo on sellainen aihe josta tiedän jotain ja josta minulla on puhuttavaa ja esimerkkejä niin voi olla että puhun siitä jatkossakin. Mutta yritän pitää blogin tekstiosuuden samanlaisena kuin ennenkin niin että jos ei halua katsoa videoita voi vain lukea.
Tässäkin on töksähteleviä leikkauksia, minun piti yrittää saada se alle kymmeneen minuuttiin. Viimeinen osa loppuu ehkä vähän kummallisesti, puhelimeni soi ja minun piti laittaa kamera äkkiä pois päältä.
Ja nyt osia tuli vain (!) kolme.


4 kommenttia:

seeds kirjoitti...

katson videot keritessäni, ja kommentoin sitten..

Mutta tuohon kesäkurpitsajuttuun... Olut, kahvit, viini, sienet ja sipuli ovat ehkä sikäli vähän eri juttuja, että kaikki ne ovat jokseenkin vahvan makuisia ja kesäkurpitsa taas, kuten sanoit, aika mietoa, joten niihin tottuminen saattaisi kyllä olla aika tavalla vaikeampaa:)

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Se on kyllä totta, kesäkurpitsassa piti tottua vain rakenteeseen, noissa muissa on maku ja rakenne joista en pidä (paitsi tietysti juomissa). Ei minulla kyllä ole kauheasti motivaatiota opetellakaan niitä, tosin joisin mielelläni ruuan kanssa viiniä, muilla ei ole niin väliä.

celia kirjoitti...

Sipulissa ja sienissä on vitamiineja ja hivenaineita, mutta oluessa ja viinissä ei ole.

Sipuleista:
http://en.wikipedia.org/wiki/Onion
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=335&lang=fi
http://www.finfood.fi/finfood/kasvikset.nsf/0/2DBAB1B8253AD66CC2257264003C6D81

Raaka sipuli maistuu kitkerältä mutta sen maku pehmenee kypsennettäessä.

Sienistä:
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=342&lang=fi
http://www.finfood.fi/finfood/kasvikset.nsf/0/598F4DBD0C0B25FDC2256DE1002A467A

Kuivatut pavut ovat edullisia; pussillinen maksaa vain muutaman euron. Papuja voi myös idättää kotikonstein, jolloin syötävä massa kasvaa silmissä ja samalla pussin sisällön arvo.

Mielestäni papujen ravintoarvo suorastaan kasvaa idättämällä ja ne maistuvat paremmilta kuin keitettynä. Esimerkiksi mungpavut maistuvat idätettyinä tuoreilta herneiltä. Sinimailasetkin ovat hyviä. Idättämiseen ei tarvitse sen kummempia välineitä kuin lasipurkki tai kulho sekä siivilä.

"Tutustuin" sinuun Sun äitis blogin välityksellä. Näkymätön tyttö muuttui hetkessä näkyväksi. Oli myös kiva kuunnella tutun kuuloista puheen intonaatiota. :) Täytyykin tutustua näihin uusimpiin videoihisi heti, kun on aikaa.

Näkymätön tyttö kirjoitti...

Oluen ja viinin juomisen opetteluun ei taida olla oikein muuta syytä kuin pyrkimys jonkinlaiseen normaaliuteen :) Ei minulla kyllä ole ollut mitään sosiaalisia ongelmia vaikka en juo kahvia.

Täytyy ottaa projektiksi tuo papuihin totuttelu. Idättäminen on hyvä idea, ituja syön mielelläni (paitsi että kerran ostin Hollannissa epähuomiossa purjon ituja ja ne olivat kauheita) ja mietinkin juuri mitä teen salaatin kanssa talvella kun ei ole varaa ostaa kasviksia. Mutta idut vastaavat hyvin siihenkin tarpeeseen.

Kiitos kommentista ja hyvästä neuvosta :)

Blog Widget by LinkWithin