Saamaton kierrättäjä pelkää lamaa

Näin unta jossa puhuin sujuvaa ruotsia (muun muassa). En osaisi valveilla.
En tiedä onko uneliaisuuteni jotenkin poikkeavaa. Sunnuntaina menin ennen kymmentä nukkumaan, heräsin pariin otteeseen yön aikana ja taisin jossain välissä lukea kirjaakin. Nukuin sitten vielä kuuteen ja ajattelin herätä mutta olin niin väsynyt että menin takaisin nukkumaan ja heräsin lopulta joskus ennen kahdeksaa. Päivällä nukuin päiväunet ja menin taas ennen kymmentä nukkumaan. Nytkin on sellainen olo että voisin hyvin nukahtaa mutta olen töissä (pitkästä aikaa!) ja yritän välttää tänään päiväunia kun muuten en ehdi tekemään mitään ennen ompelukurssia, siihenkin pitää valmistautua. Täytyy yrittää mennä aikaisin nukkumaan. Ja kokeilla huomenna sitä että voisin nukkua niin myöhään kuin haluan.

Sain eilen sentään jotain aikaan. Minulla on paha tapa olla viemättä kierrätysroskia, keräyspaperia ja sellaista, kerään niitä kyllä mutta niiden saaminen pois asunnostani on vaikeampaa. Noloin tapaus oli pakastimeni mukana tullut pahvilaatikko (ostin pakastimen siis vuosi sitten kesällä). Säästin sitä ensin sillä ajatuksella että pakastimen voisi pakata siihen sitten kun joskus muutan. Jos kellarikoppini ei olisi täynnä muinaisen asukkaan roskia olisin vienyt sen sinne mutta se joutui ensin olemaan vaatehuoneessa, sitten makuuhuoneen nurkassa niin etten enää oikein huomannutkaan sitä. Kun joskus kesällä löysin roskakatoksesta hyvän tuolin valtasi se laatikon paikan ja se siirtyi takaisin vaatehuoneeseen. Päätin että en varmaan tarvitse sitä, ei siitä olisi apua muutossakaan ja vein laatikon eteiseen odottamaan poislähtöä. Sain vietyä roskiin laatikon sisällä olleet styroksinpalat mutta laatikko itse jäi seisomaan eteiseen. Se oli siinä tiellä joten se sai muuttaa takaisin vaatehuoneeseen, tällä kertaa litistettynä niin että sinne mahtui itsekin mutta se vei kuitenkin aika liian paljon tilaa. Kärsin sitä vielä pari kuukautta ja eilen vein sen lopulta pahvinkeräykseen (samoin kuin kolme kassillista keräyspaperia, paperinkeräykseen siis).
Nyt pitäisi vielä hankkiutua eroon pahvi- ja metalli- ja muita pakkauksista. Niiden laatikot olivat eilen kuitenkin ihan täysiä tai täynnä sinne kuulumatonta tavaraa. Hyvä tekosyy.

Ilmaisjakelulehdessä mainostettiin lamanvartijakoiria (sic). Sellainen saattaisi tietysti olla aika kätevä, odotan laman hyökkäävän kimppuuni minä hetkenä tahansa. Eräs vanhempi mies puhui tänään siitä miten nuoret haluavat kaiken heti ja velkaantuvat kauheasti (opintolainani on kyllä melkein yhtä paha mörkö kuin lama ja työttömyys ja muu sellainen), mutta ainakin itse tunnen olevani enemmän laman kasvatteja, kaipaan taloudellista turvallisuutta enkä varmaan ikinä uskalla ottaa isompaa lainaa ja en ole kauhean yllättynyt siitä ettei minulla vieläkään ole töitä ja ainakaan vakituisia ei saa varmaan koskaan. Minua kymmenen vuotta nuoremmat tuntuvat olevan aivan eri maailmasta.
Voi tietysti olla etten ole tyypillinen sukupolveni edustaja.