Syksy ja ankeus ja valitus

Viikonloppu meni taas tavallisesti, horroksessa. Nukun päiväunia ja olen koko päivän väsynyt ja päätän että menen nukkumaan viimeistään yhdeksältä mutta huomaan olevani valveilla vielä puoliltaöin. Tyypillistä.
Mutta tänään menen nukkumaan aikaisin, aivan varmasti.

Minulla on ollut epämääräisen ahdistunut olo viime aikoina (muun muassa siitä että tällä viikolla on pakko ostaa lääkkeitä ja sille kolmellekympille olisi parempaakin käyttöä mutta en voi oikein lopettaa lääkitystäkään ja uskaltaisinkohan ostaa lääkkeet luotolla, minulle on tulossa vähän rahaa toivottavasti lähiaikoina mutta en tiedä ehtivätkö ne ennen yhden laskun eräpäivää, inhottaa vain kasvattaa luottokorttilaskua, siellä on jo matkaliput Tampereelta Jyväskylään ja takaisin, Turku-Tampere-osuudesta saan sentään rahat takaisin. Ankeaa olla köyhä ja kykenemätön ja saamaton). Jotenkin tuntuu siltä että elämäni olisi poissa hallinnastani (niin kuin se tietysti osittain onkin), että luisun tilanteeseen jossa vain nukun ja kotini ajautuu kaaokseen ja on täynnä sotkua ja roskia ja en selviä arkipäivän asioista ja syrjäydyn täysin. Vaikka ei siitä oikeasti ole mitään merkkejä, kotini on yhtä siisti tai epäsiisti kuin ennenkin ja olen saanut tähän mennessä kaikki asiani hoidettua. Oikeasti taitaa olla vain kyse väsymyksestäni ja huonosta taloudellisesta tilanteestani ja siitä että jouluna olen ollut kaksi vuotta osa-aikatyöttömänä ja työtilanne näyttää huonolta. Jotenkin tietämäni graafikko oli aikoinaan työttä kaksi vuotta ja pääsi sitten vakituisiin töihin ja jotenkin pidin sitä aina lohdullisena, hän oli huonommin koulutettu ja hänellä oli vähemmän työkokemusta kuin minulla, ehkä minäkin pääsen mutta näyttää synkältä.
On minulla sentään jotakin tekeillä, olen valinnut ja käsitellyt Tampereella ottamiani kuvia, ne alkavat olla valmiina nyt ja varmaan saan sitten pienen palkkioni ja matkalippurahat. Toivottavasti pian. Saan ne kyllä, työnantaja on rehellinen ja mukava. Ja kuukauden kuluttua ovat kirjamessut, niidenkin suunnittelu alkaa pian ja sieltä minun pitäisi saada vähän rahaakin.
Ärsyttää että olen niin tyhmä että en osaa säästää (vaikka olen kyllä sitä mieltä että tuloni ovat niin pienet, ennätykseni taitaa olla vähän yli tonni kuussa ja se on harvinaista, että säästäminen on aika vaikeaa. Tai ehkä se on vain tekosyy), keväällä tilanteeni oli parempi ja ostin vain jotain kirjoja ja muuta.
Pitäisi tehdä jotain mutta minulla ei tunnu olevan lainkaan energiaa.

Syksy on tullut vähän yllättäen, jotenkin olen odottanut vielä kesän saapumista ja lehdet alkavat jo kellastumaan.
Olin eilen vähän puolukoita katsomassa ja kohtasin ensimmäisen kerran toisen keräilijän tänä vuonna, iloisen venäläisen sienestäjän. Tänäänkin olisi pakko lähteä ulos mutta siellä on niin masentavan näköistä ettei tee mieli ja tarvitsen jonkun syyn uloslähtöön. Kaupassa käyminen olisi hyvä, siinä tulisi edes vähän liikuntaa mutta yritän olla käymättä siellä rahan säästämiseksi. Ehkä menen kirjastoon.