Koulumuistoja ja muuta

Tearcandy haastoi muun muassa minut julkaisemaan mahdollisimman nuorena kirjoittamia tekstejä, kouluaineita tai sellaisia. Minulla on yksi laatikollinen sekalaisia papereita, muun muassa kouluajoilta, mutta ala-asteelta oli vain reaaliaineiden vihkoja (opettajamme oli käynyt jossakin kokeilukoulussa Itä-Suomessa ja tuonut meillekin systeemin jossa viikon alussa saimme suunnitelman asioista jotka meidän pitäisi selvittää itsenäisesti, teimme niistä vihkoon esityksiä ehkä vähän samalla tavalla kuin Steiner-kouluissa, tai niin kuvittelen). Ehkä ainevihkoni ovat äidin luona, täytyy katsoa kun olen siellä seuraavan kerran. Yläasteelta löytyi kaksi kirjoitusta, toinen käsitteli Jane Austenia ja toinen tarot-kortteja (olin nuorena aika kiinnostunut yliluonnollisista asioista, erityisesti ennustamisesta) ja ne olivat enemmän esitelmiä. En edes muista kirjoitimmeko silloin vapaampia aineita, sen tyyppisiä kuin Tearcandylla. Minulla on kyllä muistikuvia erilaisista asioista joita tunneilla teimme mutta ei mitään ainekirjoituksesta. Lukiosta löytyy aineitakin, mutta ne ovat lähinnä yo-aineaiheita eivätkä erityisen hauskoja tai kiinnostavia.
Olen aikaisemmin kirjoittanut kaksi merkintää nuoruuteni teksteistä: minusta itsestäni ja vanhasta päiväkirjastani. Jossain pitäisi olla kirje jonka kirjoitin Protu-leirillä ja joka lähetettiin minulle vuoden päästä, sen oli tarkoitus näyttää millainen olin ollut silloin (yksi leirin teemoista oli aika). En muista olenko kirjoitttanut siitä tai missä se voisi olla, täytyy tutkia laatikoita vielä.

Muistan ala-asteelta neljä ainetta, niiden kirjoittamisen tai sen kun luin niitä myöhemmin (joten joskus vihkot ovat olleet tallessa). Yksi oli joku scifijuttu, muistan avaruusaluksen, luulen että meille oli annettu se aiheeksi. Yksi käsitteli Marie Antoinettea, hänen viimeisiä hetkiään ja päättyi "naps ja pää putosi koriin" tai "kops, pää putosi koriin" tai jotain sellaista, pää kuin putosi koriin. Äitini ja siskoni mielestä se oli kauhean huvittava ja he kiusoittelivat minua Marie A:n päällä pitkään. Täytyy kysyä äidiltäni jos hän muistaisi. Yksi aine perustui omiin kokemuksiini, se kertoi tytöstä joka oli niin keskittynyt lukemiseen ettei huomannut kun maailma loppui, minulle sanottiin että minulle voisi hyvin käydä niin. Neljäs aine oli huvittavin. Meidän piti ehkä joskus kuudennella luokalla kirjoittaa millaiseksi kuvittelimme tulevaisuutemme 30 vuoden päästä. En muista mikä ammattini oli aineessa mutta sen muistan että olin sinkku (en ole koskaan pitänyt itsestäänselvänä tai todennäköisenä tai edes mahdollisena että menisin naimisiin, ehkä siksi seurustelemattomuuteni ei ole ollut mikään pettymys, toisin kuin vaikka työttömyyteni. Odotin kyllä että olisin oikeissa töissä) ja minulla oli adoptoitu tytär (pidin myös aika selvänä että jos minulla joskus on lapsia niin olen yksinhuoltaja ja todennäköisemmin adoptoinut lapsen kuin saanut hänet perinteisin menetelmin). Tytöllä oli vihreät silmät ja punaiset hiukset, se oli minusta silloin kaikkein kauneinta ja todennäköisesti hänen nimensä oli Irene, se oli silloin lempinimeni (Irene on aivan sattumalta samaa juurta kuin usein nimimerkkinä käyttämäni Ereine, väärin kirjoitettu muoto Eirenestä, Ereine siis). Kirjoitin aineessa myös siitä mitä kavereistani oli tullut. En muista mitä olin suunnitellut muille mutta eräs tyttö (joka ei ollut varsinainen ystäväni mutta liikkui samassa porukassa) asui maakuopassa ja hänellä oli noin kymmenen lasta. Aika julmaa. Hänestä tuli teiniäiti (se oli aika yleistä yläasteellani) mutta tietääkseni hänellä on vain yksi lapsi.

Äitini kävi eilen poliisin löytötavaratoimistossa, jonne toimitetaan kaikki matkakeskuksesta löytynyt tavara. Ei ollut kassiani. Ärsyttää vähän, varsinkin kun mietin mitä laittaisin päälle ja tajuan ettei minulla ole sitä paitaa joka olisi nyt niin kätevä. Ihmetyttää kyllä miten joku viitsii varastaa kassin jolla ei ole mitään varsinaista arvoa. Ehkä hän opettelee neulomaan. Sekin on aika ärsyttävää kun tekisi mieli aloittaa uusi neuletyö johon minulla on langat mutta ei enää puikkoja ja uusiin ei ole varaa. Toisaalta jos joskus rikastus niin minulla olisi hyvää syy ostaa nuo.

Tänään alkaa se ompelukurssi, siihen minulla pitäisi olla varaa. Ja minulla on vähän kankaitakin joista voisi ommella aluksi. Toivottavasti löydän ja mahdun ja uskallan sinne.