Angsti ja Maaria

Taidan laittaa itseni taas uutispimentoon. Olen ollut ahdistuneempi kuin pitkään aikaan ja luulen että se johtuu osittain lamapuheista. Pelkään lamaa, vaikka toisaalta minulla on tietysti vähemmän menetettävää kuin monilla muilla, olen jo valmiiksi työtön, minulla ei ole lapsia tai lemmikkejä tai autoa tai sellaista hurjaa asuntolainaa joita viime vuosina on otettu, olen tottunut köyhyyteen ja tulen toimeen aika vähällä. Pelkään vain että loputkin sosiaalituet poistetaan ja joudun asunnottomaksi ja päädyn asumaan sillan alle ja käyttämään huumeita ja kuolen surkeasti. Tai syrjäydyn muuten täysin. Tai koko maailmantalous romahtaa ja pitää elää ilman rahaa ja kuolen nälkään.
Mielenterveyteni ei ole kyllä ihan kunnossa. Heräilen taas neljän maissa enkä saa unta.

Yhden päivän kiloklubeilu vahvistaa sen mitä olen vähän epäillytkin; silloin kun syön terveellisesti (siis en herkkuja) syön aivan liian vähän. Eilinen lounaani (hyvää soijarouhe-linssi-herne-vihreäpapu-nuudeli-porkkana-peruna-palsternakkakeittoa) oli kyllä ehkä poikkeuksellisen kevyt mutta jouduin syömään illalla aika urakalla että pääsin edes melkein sopivaan laihduttajalle hyvään vajeeseen. Se on ollut aiemminkin ongelmani, että syön toisaalta liikaa herkkuja ja silloin kun jätän ne pois syön aivan liian vähän. Kun laihdutin Hollannin jälkeen sain blogissa neuvoja siitä miten minun pitäisi syödä pienempiä annoksia ja muuta sellaista mutta se ei ole ikinä ollut ongelmani, vaikka voikin tuntua oudolta että voi olla näin paksu ja syödä liian vähän. Ei anorektisen vähän mutta liian vähän kuitenkin. Syön myös liian vähän proteiinia ja yllättäen rasvaa. Kuitua ja kasviksia sen sijaan saan suunnilleen tarpeeksi.
En kyllä punninnut ruokia tarkasti joten tuo tulos ei ole tietenkään tieteellisen tarkka mutta suuntaa-antava kuitenkin. Liian vähäinen energian saanti saattaa osaltaan selittää väsymystäni.

Mutta mukavampiakin juttuja on. Päätin että yritän mennä sinne käsityömessuille jos minulla vain on millään varaa, että voin sen verran hemmotella itseäni. Matka ja pääsylippu maksaa parikymppiä ja jos minulla olisi tosiaan jonkinlaiset eväät mukana niin voisin selvitä koko reissusta vaikka jollain viidelläkympillä, siinä olisi käyttörahaakin. Täytyy katsoa ja miettiä ja laskea rahoja.

Ja eilen sain toteutettua kesästä asti suunnittelemani retken Maarian kirkolle (se on aika huvittavaa että täällä on myös Pyhän Katariinan kirkko, nuo viittaavat siskoni ja minun nimiin. Toisaalta ehkä huvittavampaa on se että ateistilapset ovat tärkeiden kristittyjen pyhimysten kaimoja, tavallaan). Se ei ollut mikään hurja retki (yhteensä pyöräilin vajaat 9 kilometriä), kävin kaupassa Prismassa parin kilometrin päässä (koska sieltä saa joitain juttuja halvemmalla ja tarvitsin jonkun syyn pyöräilyyn) ja kirkko on aivan sen vieressä, ehkä en juuri siksi saanut käytyä siellä. En käynyt nyt sisällä ihastelemassa hauskoja maalauksia, kävelin vain kirkon pihalla ja ihastelin ruskaa ja keskiaikaista kirkkoa ja sinistä taivasta. Muistin taas miksi muun muassa Turussa on niin mukavaa asua, kovin monessa Suomen kaupungissa (jos missään muualla) ei voi asua pyörämatkan päässä kolmesta keskiaikaisesta kirkosta, puhumattakaan kaikesta muusta mitä täällä on periaatteessa pyörämatkan ulottuvilla (Ruissalo, Liedon Vanhalinna, Aurajoki, erityisesti Halisten suunnalla, jne). Jätin tietysti kameran kotiin mutta onneksi on kännykkä jolla saa jonkinlaisia kuvia.





Kotimatkalla näin valtavan (ja vähän epämääräisen) lintuauran, sekin oli mukavaa (ja yhtenä päivänä näin metsässä puukiipijän, kiipimässä männyssä).