Ompelua ja joulustressiä

Tänään olen onneksi pirteämpi vaikka en tietenkään pirteä. Yritän vastustaa kiusausta nukkua päiväunia aamulla vaikka se onkin kauhean houkuttelevaa, en piristy ja yleensä sen jälkeen en saa mitään järkevää aikaan. Tämän päivän tavoitteena on kirjoittaa avoin hakemus, jonka voin lähettää sitten kun saan kotisivuni kuntoon (se asia edistyy hitaasti mutta edistyy kuitenkin ja nyt minun pitäisi olla viimein erossa vanhasta palveluntarjoajastani).

Kiloklubi sopii erittäin hyvin minulle. Minun on vaikeaa tietää miten paljon ja millaista ruokaa minun pitäisi syödä, muuten kuin että tiettyjä ruokia kannattaisi syödä enemmän kuin toisia. Samoin minun on ollut vaikeaa arvioida liikunko tarpeeksi. Olen ajatellut etten liiku mutta ilmeisesti liikun kuitenkin jos näen vähän vaivaa, tosin liikuntani saisi olla vaihtelevampaa (muutakin kuin kävelyä ja pyöräilyä) ja tehokkaampaa ja muuta sellaista mutta nyt tavoitteenani on liikkua edes määrällisesti tarpeeksi (tuolla on kolme tasoa, hyvin aloitteleva, keskitaso ja hyväkuntoinen, minun tavoitteeni ovat keskitason mukaan ja niiden saavuttaminen on ollut ihan helppoa, siis tämän ensimmäisen viikon aikana). Minulle sopii myös Kiloklubin tapa määritellä se onko onnistunut tavoitteissaan, ruuan ja liikunnan eri ominaisuudet näkyvät palloina jotka muuttuvat punaisesta keltaisen kautta vihreiksi jos onnistuu. Koko rivin saaminen vihreäksi tuntuu palkinnolta. Se on motivoinut minua liikkumaan enemmän (tai liikkumaan sellaisella tavalla kuin helposti liikkuisin jos en olisi niin väsynyt), erityisesti tekemään kävelylenkkejä lähimetsässä. Olen ottanut seuraksi jonkun noin tunnin pituisen podcastin ja kävellyt aika päämäärättömästi ja välillä aika hitaastikin (koska en voi vastustaa puolukoiden etsimistä). Oikeat liikunnanharrastajat eivät ehkä pidä sitä oikeana liikuntana mutta voittaa se nukkumisen.

Onnistuin eilen ahdistumaan vähän käsityöharrastuksistani. En ole neulonut vähään aikaan kun olen ollut innostuneempi ompelusta ja jotenkin olen tuntenut siitä syyllisyyttä, aivan kuin neulonta olisi velvollisuuteni. Enkä edes tarvitse tällä hetkellä mitään neuleita, minulla on hattuja ja huiveja ja muuta sellaista aivan tarpeeksi. Ainoat neuleet jotka pitäisi tehdä ovat joululahjoja ja ne kai sen lievän stressin aiheuttavatkin. Teen äidilleni huivia joka edistyisi hitaasti vaikka neuloisin sitä ahkerastikin. Luulen että otan sen mukaan kun lähden ensi viikolla matkalle, siellä se ehkä edistyy kun en voi tietenkään ommella. Minun pitäisi myös viimeistellä yhdet sukat ja neuloa yhdet kämmekkäät mutta niihin menee aikaa yhteensä ehkä pari päivää ja ehdin aivan hyvin tehdä ne joulukuussakin. Ilmeisesti minusta vain tuntuu siltä että kaikkien jouluvalmistelujen pitäisi olla valmiina ennen joulukuuta.
Kaikesta minä stressaankin.
Aloitin eilen joulukorttiaskarteluni, olen ajatellut tehdä huopaisia värikkäitä joulukoristeita ja leikkelin niitä, tänään minun pitäisi ostaa sopivaa kirjontalankaa (joka sopisi violettiin, vihreään, oranssiin, punaiseen ja siniseen, ehkä sen pitää olla hopea tai valkoinen). Ja muutamia muita ompelutarvikkeita, kuten vaikka ratkoja, jota kaipasin kun purin viikonloppuna hamettani kaksi kertaa kynsisaksilla.
Lahjastressiin liittyy myös pari amerikkalaista tuttuani, jotka ovat lähettäneet minulle kirjoja. Haluaisin kiittää heitä jollakin pienellä käsintehdyllä jutulla ja päädyin kankaiseen ostoskassiin (kun ne ovat niin ajankohtaisia). Löysin yhden ohjeen jolla saa aikaan vähän erinäköisen kassin kuin aivan sellaisen perus-, ja minulla on vielä hamekankaana käyttämääni Marimekon kangasta aika paljon jäljellä, siitä voisi tulla hauskannäköinen kassi. Se pitäisi kyllä vuorittaa ja tuo ei välttämättä ole siihen paras mahdollinen malli, niitä olisi helpompiakin. Täytyy varmaan kokeilla kassia viikonloppuna jostakin muusta kankaasta ja katsoa onnistunko sen kanssa. Siihen on kyllä hyvät kuvalliset ohjeet.

Pääsin taas kokemaan onnistumisen tunteita ompelukurssilla. Hameeni sai sivusaumat ja muita saumoja ja vetoketjun. Se jännitti mutta olikin todella helppoa (valitsin ensimmäisen työni ja sen kankaan hyvin, Marimekon puuvilla käyttäytyy todella kiltisti). Vyötärö ja helma ovat vielä aivan keskeneräiset mutta hameen pystyi pukemaan päälle ja se ei näytä kyllä yhtään pahalta (se sai kehuja opettajalta ja eräältä toiselta kurssilaiselta), se on yllättävän siisti minun tekemäkseni ja melkein oikeankokoinenkin, vyötäröä pitää vain vähän kaventaa. Aika hauskaa. Ensi viikolla hame saattaa olla jo valmis, tai ainakin sellaisessa kunnossa että voin tehdä sen kotona loppuun, sitten siitä tulee ehkä kuviakin.
Ilmoittauduin sinne käsityömessuillekin, tosin ei ole aivan varmaa pääsenkö kun sinne otetaan vain 50 ensin ilmoittautunutta mutta jos en pääse niin säästyypähän rahaa. Ja jos pääsen niin on odotettavissa hauskuutta.