Vaalit ja teknologiaa ja hurja suunnitelma ja kirja-aarteita

Vaalilehdistä oppii kaikenlaista mielenkiintoista kuten sen että Askaisten kunnanjohtaja on ehdolla Turun valtuustoon (jotenkin siinä on minusta jonkinlainen eturistiriita) ja että toinen ehdokas on huolestuttavasti seurannut äänestysprosentin kehitystä.
Kävin eilen äänestämässä, lähikaupan eteisessä. Olen aina ennen ennakkoäänestänyt postissa ja jotenkin tainnut kuvitella että muunlaiset ennakkoäänestyspaikat ovat harvinaisia mutta eivät näköjään ainakaan täällä tai näissä vaaleissa. Meillä olisi postikin vieressä (ainakin vielä, kuulemma sen lopettamisesta puhutaan ja en tiedä missä lähin posti olisi sitten, jossain ties missä, se olisi minulle hankalaa) mutta kaupassa on kyllä enemmän tilaa.
Joku perussuomalaisten ehdokas ajelee autollaan ympäri lähiötä, hän on teipannut auton kylkiin äänestysnumeronsa. Hän tai joku toinen oli tiputtanut postilaatikkooni mainoksen (se ei ole sinällään poikkeuksellista, olin yllättänyt mainosten määrästä mutta sitten tajusin etten ole ennen asunut vaalien aikaan paikassa jonne voi jakaa sellaisia mainoksia ja jonka asukkaat kiinnostavat äänestäjinä), se oli violettia kartonkia ja siihen oli kirjoitettu käsin nimi ja numero.

Otan uutta teknologiaa (siis minulle uutta, olen yleensä aika jälkijunassa) käyttöön vasta kun minulle ilmaantuu joku tarve johon se vastaa, en innostu uudesta jutusta ja keksi sille käyttöä. Blogini syntyi tarpeesta puhua tilanteessa jossa en voinut keskustella oikeassa elämässä niistä asioista joista halusin puhua (keskusteluni arkipäivän tuttujeni kanssa käsittelivät muistaakseni silloin paavin kuolemaa, sitä olemmeko koskaan käyneet miljoonakaupungeissa, Hollantia suomalaisin ja italialaisin silmin ja sitä kuinka hankalaa on kasvaa kirjallisesti lahjakkaiden ihmisten parissa jos itse ei ole, muun muassa, mutta en olisi voinut puhua traumoistani ja nuoruudestani ja muista sellaisista aiheista). Podcasteja aloin kuuntelemaan kun tarvitsin jotain viihdykettä neuloessani ja sähköisiin kirjoihin tutustuin kun halusin ostaa halvalla ja nopeasti sellaisia kirjoja joita ei täältä saa. Uusin teknologinen valtaukseni on sellainen nettilinkkilistajuttu (miksi niitä varsinaisesti sanotaankaan), olen kerännyt aika paljon käsitöihin liittyviä kirjanmerkkejä mutta en ole järjestellyt niitä mitenkään enkä tietysti löydy ikinä mitä etsin niiden joukosta. Nyt niistä voi olla jotain hyötyäkin.

Voi olla että minulle tulee pari taittohommaa marraskuussa, ellei niille tapahdu jotain kamalaa. Joka tapauksessa ensi viikolla minulla on yksi työpäivä, menen lauantaiksi päivystämään Helsingin kirjamessuille (saa tulla tervehtimään jos on paikalla ja tunnistaa). Minusta tuntuu aina siltä että minun pitää käyttää kaikki matkat hyödyksi ja yhdistää niihin vaikka mitä muuta. Aion jatkaa sieltä äitini luo mutta päätin ettei minulla ole mitään erityistä tarvetta käydä Helsingin keskustassa, parempi säästää huvittelurahat käsityömessuille (jos mahdun työväenopiston matkaan) ja sitä paitsi lauantaina messujen jälkeen ei taida olla kauheasti tekemistäkään siellä, tosin eräällä foorumilla on miitti illalla, sinne ehtisin, mutta en pääsisi Jyväskylään kovin helposti mutta toisaalta pääsisin varmaan yöksi erään foorumilaisen luokse, en majoitu mielelläni vieraiden ihmisten luona mutta ehkä yhden yön voisin. Ja sunnuntaina olisi kätevämpää matkustaa pois Helsingistä, Jyväskylään ei näytä pääsevän pelkillä junilla järkeviin aikoihin vaan niissä on kaikissa myös bussiyhteys ja aikaa menee melkein yhtä paljon kuin pelkällä bussilla, sunnuntaina olisi aamupäivällä nopea bussiyhteys (ja sitä paitsi äitini on poissa tuon lauantain että sama minun olisi mennä sinne sunnuntainakin). Uskaltaisikohan tehdä jotain noinkin hurjaa?

Ovikello soi äsken, nyt en yllättänyt niin paljon kuin yleensä. Olen joka päivä tarkkaillut postiani toiveikkaana kun tiesin että eräs tuttuni lähetti minulle kirjoja (viisitoista Harlekiini-tyyppistä kirjaa 80-luvulta, mikä voi vaikuttaa kummalta sellaisista jotka eivät tavoittele Suomen suurimman Jayne Ann Krentz-kokoelman kunniaa. Tosin en tiedä kilpaileeko kukaan muu siitä arvonimestä kanssani ja voi olla kukaan muu ei ole niin hullu että kerää noin 85 kirjaa yhdeltä viihdekirjailijalta). Viikonlopuksi on mukavaa puuhaa.